Pohjoismainen sosiaalipalvelusopimus.
Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin hallitukset, ottaen huomioon, että 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehty Pohjoismainen sosiaaliturvasopimus koskee vain sosiaalivakuutusetuuksia erona aikaisempaan Pohjoismaiseen sosiaaliturvasopimukseen, joka koski myös sosiaalihuoltoa, katsoen, että niiden sosiaalisten etuuksien lisäksi, jotka seuraavat 2 päivänä toukokuuta 1992 tehdystä Euroopan talousaluetta koskevasta sopimuksesta, on edelleen tarvetta erityisiin sosiaalipalveluja ja muuta sosiaalihuoltoa koskeviin pohjoismaisiin säännöksiin, katsoen, että 17 päivänä kesäkuuta 1981 tehdyn pohjoismaisen kielisopimuksen mukaista oikeutta käyttää omaa kieltään toisessa Pohjoismaassa on laajennettava tietyiltä osin sosiaali- ja terveydenhuollon alalla, ovat päättäneet tehdä seuraavan Pohjoismaisen sosiaalipalvelusopimuksen:
1 artikla. Määritelmät
Tässä sopimuksessa tarkoitetaan ilmaisulla
a) "Pohjoismaa" kutakin sopimusvaltiota,
b) "Pohjoismaan kansalainen" jonkin Pohjoismaan kansalaista,
c) "toimivaltainen viranomainen" Tanskassa sosiaaliministeriä, Suomessa sosiaali- ja terveysministeriötä,
Islannissa sosiaaliministeriötä, Norjassa sosiaali- ja terveysministeriötä, Ruotsissa hallitusta (sosiaaliministeriötä), tai mainittujen viranomaisten nimeämää viranomaista,
d) "toimielin" palvelun järjestävää tai antavaa keskus-, alue- tai paikallisviranomaista tai -laitosta.
2 artikla. Soveltamisala
1. Sopimusta sovelletaan kaikkeen Pohjoismaissa kulloinkin
voimassa olevaan, seuraavia sosiaalisia etuuksia koskevaan
lainsäädäntöön:
a) sosiaalipalvelut ja toimeentulotuki,
b) muut sosiaalietuudet, joihin ei sovelleta 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehtyä Pohjoismaista sosiaaliturvasopimusta.
2. 5 ja 9 artiklan määräyksiä sovelletaan myös terveydenhuoltolainsäädäntöön.
3. Hyväksyessään sopimuksen jokainen Pohjoismaa toimittaa luettelon sopimuksen kattamasta lainsäädännöstään. Sen jälkeen jokainen maa ilmoittaa vuosittain ennen helmikuun loppua Tanskan ulkoasiainministeriölle edellisen kalenterivuoden aikana hyväksytyistä lainsäädännöstä johtuvista luetteloon tehtävistä muutoksista.
3 artikla. Henkilöpiiri
Jollei yksittäisissä määräyksissä muuta todeta, sopimusta
sovelletaan
a) Pohjoismaiden kansalaisiin,
b) muihin henkilöihin, joilla on laillinen asuinpaikka jossakin
Pohjoismaassa.
Sovellettaessa jonkin Pohjoismaan sopimuksen piirissä olevaa lainsäädäntöä rinnastetaan laillisesti tilapäisesti
maassa oleskelevat tai laillisesti asuvat toisen Pohjoismaan kansalaiset maan omiin kansalaisiin.
1. Pohjoismaan kansalaisella, joka kirjallisesti kääntyy
toisen Pohjoismaan viranomaisen puoleen yksittäisessä sosiaalipalvelua ja muuta sosiaalihuoltoa koskevassa asiassa, on oikeus käyttää tanskan, suomen, islannin, norjan tai ruotsin kieltä. Viranomaisen on tällöin huolehdittava siitä, että asianomainen saa tarvittaessa hänen tarvitsemansa tulkkaus- ja käännösavun näillä kielillä.
2. Tilanteissa, joissa kielellä on suuri merkitys palvelun
tai etuuden tarkoituksen saavuttamiseksi, toimielimen tulee, mikäli mahdollista, käyttää asianomaisen ymmärtämää
kieltä.
3. Ensimmäisen ja toisen kappaleen määräykset koskevat myös terveyspalveluja ja sairaanhoitoa.
4. Muilta osin noudatetaan 17 päivänä kesäkuuta 1981 tehdyn pohjoismaisen kielisopimuksen määräyksiä.
Henkilön, johon sovelletaan sopimusta ja joka oleskellessaan laillisesti tilapäisesti jossakin Pohjoismaassa joutuu välittömän sosiaalipalvelujen tai toimeentulotuen tarpeeseen, tulee saada tarpeen edellyttämää apua oleskelumaasta kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti.
Pohjoismaan kansalaista ei saa lähettää kotiin sillä perusteella, että hän on sosiaalipalvelujen tai toimeentulotuen tarpeessa, jos hänen perhesuhteensa, siteensä asuinmaahan tai muut olosuhteet puoltavat hänen jäämistään sinne, eikä missään tapauksessa jos hän viimeisen kolmen vuoden ajan on laillisesti asunut maassa.
Kun Pohjoismaan viranomainen harkitsee, että henkilö, johon sovelletaan sopimusta, olisi otettava vastaan toisessa Pohjoismaassa, on viranomaisen tarvittaessa tarpeellisessa
laajuudessa huolehdittava matkaan liittyvistä järjestelyistä
yhteistyössä toisen Pohjoismaan vastuussa olevan toimielimen kanssa.
1. Kun henkilö, johon sovelletaan sopimusta, on pitempiaikaisen hoidon tai huolenpidon tarpeessa ja toivoo voivansa muuttaa Pohjoismaasta toiseen Pohjoismaahan, johon hänellä on erityisiä siteitä, kahden maan vastuussa olevien viranomaisten tulee edistää muuttoa, jos se parantaa asianomaisen henkilön elämäntilannetta.
2. Lähtö- ja tulomaan vastuussa olevat viranomaiset voivat
muuttoa koskevan sopimuksen osana päättää hoidon tai huolenpidon aiheuttamien kustannusten jakamisesta maiden viranomaisten välillä.
3. Jos toisessa kappaleessa tarkoitettu sopimus koskee sairaanhoidosta aiheutuvien kustannusten jakamista, sitä on pidettävä 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen 23 artiklan ensimmäisessä kappaleessa tarkoitettuna sopimuksena.
Pohjoismaiden raja-alueilla sijaitsevien kuntien tulee olla
yhteistyössä mahdollistaakseen kuljetuspalvelujensa avulla
vammaisten ja vanhusten matkat toisessa maassa sijaitsevaan naapurikuntaan samalla tavoin kuin maan rajojen sisäpuolella sijaitsevaan naapurikuntaan.
1. Henkilöllä, johon sovelletaan sopimusta ja joka muuttaa
Pohjoismaasta toiseen Pohjoismaahan, on oikeus elatustukeen viimeksi mainitussa maassa samoin edellytyksin kuin tämän maan omilla kansalaisilla muuttoajankohdasta lukien.
2. Pohjoismaassa annettua, lapsen oikeutta elatusapuun koskevaa asiakirjaa, pidetään laillisena perusteena elatustuen saamiseksi myös toisessa Pohjoismaassa. Jollei asiakirja ole tuomioistuimen tai muun julkisen viranomaisen päätös, siinä on vahvistettava, että sitä voidaan käyttää perusteena elatusavun perimiseksi elatusvelvolliselta siinä maassa, joka on asiakirjan antanut.
3. Elatustukea voidaan vähentää siinä määrin kuin sitä on
maksettu toisesta Pohjoismaasta samanaikaisesti.
Toimivaltaisten viranomaisten tulee yhdessä sopia määräyksistä, jotka ovat tarpeen sopimuksen yhdenmukaisen pohjoismaisen soveltamisen varmistamiseksi.
1. Viranomaisten ja toimielinten tulee tarvittavassa määrin
avustaa toisiaan sopimuksen toimeenpanossa, esimerkiksi sosiaalipalvelujen antamisessa Pohjoismaiden välisillä raja-
alueilla. Jokaisessa Pohjoismaassa tulee olla toimivaltaisen
viranomaisen nimeämä yhdyselin.
2. Lapsia koskevassa yhteistyössä tulee kiinnittää erityistä
huomiota lapsen tarpeisiin, hänen mahdollisuuksiinsa
olla yhteydessä niihin henkilöihin, jotka ovat erityisen
tärkeitä hänelle sekä lapsen omiin toivomuksiin.
1. Sopimus tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kaksi kalenterikuukautta päivästä, jona kaikki sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet Tanskan ulkoministeriölle hyväksyneensä sopimuksen.
2. Färsaarten, Grönlannin ja Ahvenanmaan osalta sopimus
tulee voimaan vasta sen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kaksi kalenterikuukautta päivästä, jona Tanskan ja Suomen hallitukset ovat ilmoittaneet Tanskan ulkoasiainministeriölle, että Färsaarten ja Grönlannin maakuntahallitukset sekä Ahvenanmaan maakuntapäivät ovat ilmoittaneet, että sopimus tulee voimaan Färsaarten, Grönlannin ja Ahvenanmaan osalta.
3. Tanskan ulkoasianministeriö ilmoittaa muille sopimusvaltioille ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristölle edellä mainittujen ilmoitusten vastaanottamisesta ja sopimuksen voimaantuloajankohdasta.
1. Sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen kirjallisella
ilmoituksella Tanskan ulkoasiainministeriölle, joka tiedot-
taa muille sopimusvaltioille ilmoituksen vastaanottamisesta
ja sen sisällöstä.
2. Irtisanominen koskee vain asianomaista sopimusvaltiota
ja tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä,
jolloin Tanskan ulkoasiainministeriö on vastaanottanut tiedon irtisanomisesta.
1. Sopimuksen tullessa voimaan kumotaan 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen 30 artiklan viimeinen virke.
Sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Tanskan ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa muille sopimusvaltioille
oikeaksi todistetut jäljennökset siitä.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat siihen valtuutettuina allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty 14 päivänä kesäkuuta 1994 yhtenä tanskan-, suomen-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jonka kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.
Päivämäärä: 14.06.1994
Paikka: Arendal, Norge
30.09.1996