Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin hallitukset,

jotka katsovat, että hyvällä työympäristöllä on perustavaa laatua oleva merkitys yleiselle hyvinvoinnille,

jotka katsovat, että hyvä työympäristö edellyttää terveellisiä ja turvallisia työolosuhteita sekä olosuhteita, jotka muutoinkin edistävät työelämässä toimivien hyvinvointia ja työtyytyväisyyttä,

jotka ovat yksimielisiä siitä, että työympäristöä tulee kehittää tasatahtia yhteiskunnassa meneillään olevan teknisen ja sosiaalisen kehityksen kanssa,

jotka ovat yksimielisiä siitä, että hyvä työympäristö edistää tuottavuutta ja kehitystä yhteiskunnassa,

jotka muistuttavat työympäristön ja ulkoisen ympäristön välisestä yhteydestä, erityisesti kun on kyse kemiallisten tuotteiden käsittelystä,

jotka katsovat, että työpaikoilla tapahtuvalla työsuojelulla on perustavaa laatua oleva merkitys hyvän työympäristön kehittämiselle,

jotka muistuttavat, että työmarkkinaosapuolet voivat merkittävästi vaikuttaa työympäristöpolitiikkaan Pohjoismaissa,

jotka katsovat, että työympäristöviranomaisilla on keskeinen rooli työympäristön kehittämisessä ja työympäristöpolitiikan toteuttamisessa,

jotka katsovat, että pohjoismaisella yhteistyöllä on suuri merkitys käytettävissä olevien voimavarojen tehokkaalle hyödyntämiselle ja työympäristön myönteisen kehityksen edistämiselle,

jotka ovat yksimielisiä siitä, että yhteistyöpyrkimysten tarkoituksena tulee olla yhä parempien työympäristöjen kehittäminen eri maissa keskinäisellä vuorovaikutuksella ja kokemusten vaihdolla,

jotka katsovat, että Pohjoismaiden tulee pyrkiä poistamaan perusteettomia eroja niistä säännöksistä, jotka sääntelevät työympäristöoloja eri maissa,

jotka katsovat, että yhteinen pohjoismainen esiintyminen työympäristökysymyksissä on merkityksellistä kansainvälisessä yhteistyössä,

jotka muistuttavat, että Pohjoismaiden välillä on jo kauan ollut hedelmällistä yhteistyötä työympäristöalalla,

jotka viittaavat Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin välillä vuonna 1962 tehtyyn yhteistyösopimukseen, sellaisena kuin se kuuluu vuonna 1971 muutetussa muodossaan,

jotka ovat 6 päivänä maaliskuuta 1982 tehneet yhteisiä pohjoismaisia työmarkkinoita koskevan sopimuksen, ja

jotka ovat yksimielisiä siitä, että työympäristöalan pohjoismaista yhteistyötä tulee edelleen laajentaa, syventää, tehostaa ja lujittaa,

ovat sopineet seuraavaa:

1 artikla

Tämän sopimuksen tarkoituksena on

vahvistaa ja kehittää pohjoismaista yhteistyötä silmällä pitäen sellaisen kehityksen edistämistä, jonka tavoitteena on saada aikaan yhä parempi työympäristö kaikissa Pohjoismaissa,

edistää kokemusten ja tiedonvaihdon avulla sekä yhteensovittamalla, yhteistoiminnalla ja työnjaolla käytettävissä olevien voimavarojen järkevää käyttöä, sekä tukea työympäristön kehittämistä toisissa Pohjoismaissa,

edistää työympäristöä koskevien vaatimusten ja säännösten yhteensovittamista,

edistää yhteistä pohjoismaista esiintymistä työympäristökysymyksissä, joita käsitellään kansainvälisissä järjestöissä ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä.

Tällöin tulee ottaa huomioon työmarkkinaosapuolten perinteisesti vahva asema työympäristöalalla ja se, että työympäristöä koskevia kysymyksiä sääntelevät tietyssä määrin osapuolten välillä tehdyt sopimukset. Pohjoismaisessa yhteistyössä tulee myös ottaa huomioon kunkin maan oikeus suunnitella oma työympäristöpolitiikkansa yhteistyössä kansallisten työmarkkinaosapuolten kanssa.

2 artikla

Pohjoismaiden tulee työskennellä työympäristön kehittämiseksi seuraavien periaatteiden pohjalta:

1. Pitkälle kehittynyt työsuojelu, joka on läheisessä yhteydessä työpaikan muun toiminnan kanssa, on tärkeä edellytys terveellisten ja turvallisten työolojen luomiselle.

2. Työterveyshuolto tulee järjestää kansallisten tarpeiden ja edellytysten mukaisesti, ja sen tulee toimia läheisessä yhteydessä työpaikoilla tapahtuvaan työsuojeluun.

3. Työympäristöviranomaisten tulee tukea työpaikoilla tapahtuvaa työsuojelua välittämällä tietoa ja laatimalla työympäristösäännöksiä sekä valvomalla, että niitä noudatetaan.

4. Työnantajat ovat päävastuussa työoloista, mutta työntekijöillä tulee olla vaikutusvaltaa oman työympäristönsä muotoutumiseen ja heillä on velvollisuus myötävaikuttaa terveellisten ja turvallisten työolojen luomiseen.

5. Työ tulee suunnitella, organisoida ja suorittaa niin, että siitä aiheutuvat vaarat työntekijöiden psyykkiselle tai fyysiselle terveydelle torjutaan ennalta.

6. Työympäristöä suunniteltaessa tulee ottaa huomioon miesten ja naisten mahdollisuudet osallistua työelämään ja kehittyä siinä samoilla ehdoilla.

7. Valittaessa työmenetelmiä, työprosesseja ja laitteita samoin kuin arvioitaessa, mitä kemiallisia ja muita aineita käytetään, tulee aina ottaa huomioon mahdollisuudet ehkäistä ennalta työtapaturmia ja muuta työstä aiheutuvaa terveyden heikentymistä.

8. Henkilökohtaisia suojavarusteita tulee käyttää silloin, kun ei ole mahdollista saavuttaa riittävää turvallisuutta muulla tavoin.

9. Työntekijöillä tulee olla sellainen koulutus ja heille tulee antaa sellaiset tiedot ja ohjeet, joita he tarvitsevat voidakseen suorittaa työnsä turvallisesti.

10. Työntekijöillä tulee olla oikeus ilman korvausvelvollisuutta tai muuta epäoikeudenmukaista seuraamusta pidättyä työstä, joka muodostaa välittömästi uhkaavan ja vakavan vaaran heidän hengelleen tai terveydelleen.

3 artikla

Pohjoismaiden tulee toimia yhteistyössä työympäristön kehittämiseksi tasatahtia yhteiskunnassa tapahtuvan sosiaalisen ja teknisen kehityksen kanssa. Tällöin kussakin maassa tulee olla läheistä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa.

Valvontatyön kehittämiseksi Pohjoismaiden työympäristöviranomaisten tulee vaihtaa keskenään kokemuksia turvallisuus- ja muista työympäristökysymyksistä sekä valvontamenetelmistä ja muista työympäristöpolitiikan tavoitteiden toteuttamisen kannalta tärkeistä kysymyksistä.

4 artikla

Pohjoismaiden tulee jatkaa ja laajentaa yhteistyötään maiden työympäristöä koskevien säännösten yhteensovittamiseksi.

Yhteistyön tavoitteena tulee olla työympäristön jatkuva parantaminen ja säännösten harmonisointi laadullisesti korkealle tasolle.

Säännöksiä koskevassa yhteistyössä tulee ottaa huomioon pohjoismaiset ja muut kansainväliset pyrkimykset välttää kaupan esteitä.

5 artikla

Pohjoismaiden tulee pyrkiä edistämään pohjoismaisia ja muita kansainvälisiä pyrkimyksiä yhteisten testaus- ja tarkastusmenetelmien samoin kuin työelämässä käytettävien tuotteiden hyväksymistapojen aikaansaamiseksi. Tavoitteena tulee olla niin pitkälle kuin mahdollista sellaisen tilanteen saavuttaminen, että testaustulokset ja tuotteet hyväksytään vastavuoroisesti, sekä sellaisen järjestelmän kehittäminen, joka takaa tämän.

6 artikla

Pohjoismaiden työympäristöä koskevien säännösten tulee perustua mahdollisimman pitkälle asianomaisiin standardeihin. Työympäristöviranomaisten tulee pyrkiä vaikuttamaan aktiivisesti standardointityöhön.

Pohjoismaisen näkemyksen korostamiseksi maiden tulee pyrkiä kansainvälisessä standardointityössä yhteiseen pohjoismaiseen esiintymiseen.

Kansainvälisiin standardointiprojekteihin osallistuminen jaetaan maiden kesken siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista. Projektiin osallistuva maa pyytää asiasta muiden maiden näkökannat ja esittää ne.

7 artikla

Pohjoismaiden tulee pyrkiä siihen, että työympäristösäännöksiin liittyvät vaikutusanalyysit laaditaan vertailukelpoisin perustein.

Työympäristöviranomaisten tulee pitää toisensa selvillä vaikutusanalyysejä koskevasta työstä ja vaihtaa kokemuksia sekä lähettää valmiit analyysit toisilleen.

8 artikla

Työterveyshuollon tarkoituksenmukaisen kehittämisen edistämiseksi tulee vaihtaa kokemuksia niiden tahojen välillä, jotka eri maissa vastaavat työterveyshuollon tavoitteenasettelusta tai toimivat sen piirissä.

9 artikla

Pohjoismaista yhteistyötä työympäristötutkimuksen alalla tulee edistää ja kehittää edelleen tavoitteena lisätä kokemusten ja tutkimustiedon vaihdon avulla sekä jakamalla tutkimustoimintaa maiden kesken käytettävissä olevien voimavarojen ja tutkimustulosten tehokasta hyväksikäyttöä. Erityistä huomiota kiinnitetään tutkimusaloihin, jotka soveltuvat yhteispohjoismaisiksi projekteiksi.

Niiden julkisten pohjoismaisten elinten, joiden päätehtävänä on myöntää avustuksia työympäristöalan tutkimukseen, koulutukseen ja tiedotukseen, tulee olla säännöllisesti yhteydessä toisiinsa voidakseen vaihtaa kokemuksia ja keskustella tuen jakamisesta eri alueille samoin kuin neuvotella edellytyksistä tukea yhteisesti yhteispohjoismaisia projekteja.

10 artikla

Niiden julkisten laitosten, jotka eri maissa suunnittelevat ja toteuttavat työympäristöalan asiantuntijakoulutusta, tulee olla jatkuvassa yhteydessä toistensa kanssa. Yhteistä koulutusta tulee järjestää siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista eri maiden koulutusvaatimukset ja voimavarat huomioon ottaen.

11 artikla

Tiedotuksen ja dokumentoinnin kehittämiseksi tulee aloittaa läheinen yhteistyö niiden julkisten laitosten välillä, jotka eri maissa vastaavat tällaisesta toiminnasta.

Erityistä huomiota kiinnitetään mahdollisuuksiin sovittaa yhteen ja hyödyntää yhdessä eri maiden dokumentointijärjestelmiä ja mahdollisuuksia tiedonhakuun eri maista, niin että päästäisiin nopeasti käsiksi olemassa oleviin asiakirjoihin.

12 artikla

Pohjoismaiden tulee pyrkiä yhdessä kehittämään vertailukelpoisia työtapaturma- ja ammattitautitilastoja.

13 artikla

Tämän sopimuksen tavoitteiden toteuttamiseksi ja muutoinkin pohjoismaisen työympäristöalan yhteistyön kehittämiseksi Pohjoismaiden ministerineuvoston (työympäristöministerit) tulee vahvistaa työympäristöalaa koskevat pohjoismaiset yhteistyöohjelmat. Yhteistyöohjelmat tulee arvioida ja tarkistaa säännöllisesti tiiviissä yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa.

14 artikla

Tämän sopimuksen soveltamista koskevat kysymykset käsitellään työympäristökysymysten pohjoismaisessa virkamieskomiteassa, jonka tehtävänä on edistää työympäristökysymysten yhteensovittamista ja alan yhteistyötä pohjoismaisella tasolla. Komitea on lisäksi Pohjoismaiden ministerineuvoston (työympäristöministerit) valmisteluelin.

15 artikla

Pohjoismaiden ministerineuvoston (työympäristöministerit) ja työympäristökysymysten pohjoismaisen virkamieskomitean tulee neuvotella säännöllisesti työmarkkinaosapuolten kanssa Pohjoismaita koskevista työympäristökysymyksistä ja tämän sopimuksen soveltamisesta.

16 artikla

Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä, kun kaikki osapuolet ovat ilmoittaneet Ruotsin ulkoasiainministeriölle sopimuksen hyväksymisestä.

Ruotsin ulkoasiainministeriö ilmoittaa muille osapuolille näiden ilmoitusten vastaanottamisesta ja sopimuksen voimaantuloajankohdasta.

17 artikla

Sopimuksen osapuoli voi irtisanoa sopimuksen ilmoittamalla asiasta kirjallisesti Ruotsin ulkoasiainministeriölle, joka ilmoittaa muille osapuolille sellaisen ilmoituksen vastaanottamisesta ja sen sisällön. Irtisanominen koskee vain irtisanomisen suorittanutta osapuolta, ja se tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jolloin Ruotsin ulkoasiainministeriö on vastaanottanut irtisanomisilmoituksen.

18 artikla

Tämän sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Ruotsin ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa siitä muille sopimusosapuolille oikeaksi todistetut jäljennökset.

Tämän vakuudeksi ovat asianmukaisesti valtuutetut asiamiehet allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Tehty Tukholmassa 29 päivänä kesäkuuta 1989 yhtenä tanskan-, suomen-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena kaikkien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia.

Sopimuksen allekirjoituspäivä

Päivämäärä: 29.06.1989