Miehiä, naisia ja lapsia myydään joka vuosi vuosi laittomasti maasta toiseen. Siirtolaisvirtojen sekä kansainvälisen prostituution ja elinkaupan taustalla on järjestäytynyt rikollisuus. Nämä haasteet ovat edessämme globalisaation myötä.

Ihmiskaupan eri muodot

Naisten kauppaaminen ei enää ole ainoa alueellamme esiintyvä ihmiskaupan muoto. Muualta Euroopasta saadut kokemukset osoittavat, että ihmisiä kaupataan nykyään yhä useammin myös halpatyövoimaksi maatiloille ja rakennustyömaille tai esimerkiksi au paireiksi kotitalouksiin. Lisäksi ihmiskaupan uhreja käytetään hyväksi elinten kaupassa ja pakkotyössä, ja lapsia myydään kerjäläisiksi ja seksuaalisiin hyväksikäyttötarkoituksiin.

Tämän kehityksen pysäyttämiseksi tarvitaan yhteistä tietoa ja ymmärrystä siitä, millaisia ovat järjestäytyneen, rikollisen hyväksikäytön uudet muodot. Taisteluun on käytävä alueellisen ja kansainvälisen yhteistyön keinoin, ja siihen on saatava mukaan sekä viranomaiset että kansalaisjärjestöt. Toivottuihin tuloksiin voidaan päästä vain kohdentamalla ja koordinoimalla ihmiskaupan vastaisia toimenpiteitä kansainvälisesti.

Pohjoismainen yhteistyö ihmiskaupan torjumiseksi

Ihmiskaupan torjuminen on tärkeällä sijalla pohjoismaisessa yhteistyössä. Maat pyrkivät aktiivisesti aikaansaamaan koordinoidun ja tehokkaan alueellisen panostuksen.

Pohjoismaiden tasa-arvo-, sosiaali-, terveys- ja oikeusministerit ovat käynnistäneet useita pohjoismaisia yhteistyöaloitteita ihmiskaupan pysäyttämiseksi. Pohjoismaiden ministerineuvosto teki vuonna 2001 aloitteen pohjoismais-balttilaisesta naiskaupan vastaisesta kampanjasta julkisen keskustelun herättämiseksi Pohjoismaissa ja Baltiassa.

Tässä onnistuttiinkin, ja lisäksi on onnistuttu käynnistämään Baltian maiden ja Luoteis-Venäjän kanssa yhteistyötä ihmiskaupan ja etenkin naiskaupan torjumiseksi.

Yksi monista haasteista on taata ihmiskaupan uhreille turvallinen tulevaisuus kotimaassa. Kun uhrit palaavat kotimaahansa, ihmiskaupan taustavaikuttajat etsivät heidät käsiinsä ja vievät heidät uudelleen pois maasta. Pohjoismaat tekevät yhteistyötä Baltian maiden ja Luoteis-Venäjän kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten kanssa, jotta ihmiskaupan uhreille voitaisiin taata turvallinen paluu kotimaahan.

Alueellinen ja kansainvälinen yhteistyö

Pohjoismaat pyrkivät aktiivisesti kehittämään ja laajentamaan alueellista yhteistyötä sekä yhteistyötä naapurimaiden kanssa.

Vuodesta 2007 lähtien venäläiset virkamiehet, sosiaalityöntekijät ja kansalaisjärjestöjen edustajat ovat voineet osallistua Luoteis-Venäjän osaamis- ja verkosto-ohjelmaan. Sen kautta he ovat voineet vierailla Pohjoismaissa yhteistyön vahvistamiseksi ja verkostojen luomiseksi. Ministerineuvosto pyrkii parhaillaan aikaansaamaan vastaavanlaiset vaihto-ohjelmat myös Baltian maita varten.

Ministerineuvosto on käynnistänyt useita konkreettisia hankkeita. Niissä painotetaan etenkin ihmiskaupan sosiaalista näkökulmaa ja tasa-arvoa. Hankkeiden ensisijaisena tavoitteena on lisätä osaamista ja parantaa ihmiskaupan torjumisen edellytyksiä.

Lähiaikoina on tarkoitus käynnistää määrätietoisia panostuksia, joiden kohderyhmänä ovat esimerkiksi lastenkoteihin tai nuorisovankiloihin joutuneet nuoret. Tavoitteena on estää näitä haavoittuvia nuoria joutumasta ihmiskauppiaiden kynsiin.

Huhtikuussa 2008 Pohjoismaiden ministerineuvosto järjesti Pietarissa kansainvälisen konferenssin, jossa keskityttiin Luoteis-Venäjällä, Baltian maissa ja Pohjoismaissa tehtävään ehkäisevään toimintaan.

Konferenssissa vaihdettiin parhaita käytäntöjä ja tehtiin konkreettisia ehdotuksia siitä, miten eri ryhmät voivat yhdessä määritellä yhteisiä tavoitteita ja strategioita ihmiskaupan torjumiseksi Itämeren alueella.

Pohjoismaiden ministerineuvosto käsittelee ihmiskauppaan liittyviä kysymyksiä pohjoisen ulottuvuuden sosiaali- ja terveyskumppanuuden NDPHS:n puitteissa, Itämeren valtioiden neuvostossa, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestössä Etyj:ssä, EU:ssa, Maailman terveysjärjestössä WHO:ssa sekä muissa kansainvälisissä järjestöissä.

Tavoitteena on koordinoida ja tehostaa ihmiskaupan vastaisia panostuksia. Kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden aloitteista huolimatta ihmiskauppa jatkuu kuitenkin entisen laajuisena. Siksi tarvitaankin edelleen kipeästi eri maiden ja politiikan alojen välistä yhteistyötä.

Lainsäädäntöä ja toimintasuunnitelmia

Lainsäädäntö ja rangaistukset ovat avainasemassa, kun ihmiskauppaa pyritään torjumaan. Pohjoismaat ja Baltian maat ratifioivat ensimmäisten joukossa YK:n kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen yleissopimuksen eli niin kutsutun Palermon yleissopimuksen.

Kaikilla Pohjoismailla on omat nais- ja ihmiskaupan vastaiset toimintasuunnitelmansa. Niiden tavoitteet ovat yhteneväiset, mutta painotuksissa ja ihmiskaupan mahdollisten uhrien suojelu- ja tukitoimenpiteiden organisoinnissa on maidenvälisiä eroja. Vaihtamalla kokemuksia toimintasuunnitelmien täytäntöönpanosta maat voivatkin ottaa oppia toinen toisiltaan ja kehittää yhteisiä menetelmiä.

Pohjoismaiden ja Baltian maiden tasa-arvoministerit päättivät toukokuussa 2008 laatia pohjoismais-balttilaisen strategian seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvan ihmiskaupan torjumiseksi.

Ihmiskauppa koskettaa pohjoismaalaisia

Tärkeä toimenpide seksuaalisen hyväksikäytön kitkemiseksi on maksullisten seksipalvelujen kysynnän vähentäminen.

Seksipalvelujen osto on nykyään kriminalisoitu sekä Suomessa, Ruotsissa että Norjassa. Erona on kuitenkin se, että ruotsalaisia asiakkaita on voitu vuodesta 1999 lähtien rangaista Ruotsissa tapahtuvasta seksipalvelujen ostosta, kun taas norjalaisia asiakkaita on voitu vuodesta 2009 alkaen rangaista sekä Norjassa että ulkomailla tapahtuvasta seksipalvelujen ostosta. Suomessa seksipalvelujen osto ihmiskaupan uhreilta on ollut kiellettyä vuodesta 2007 alkaen. Islannissa päätettiin huhtikuussa 2009 muuttaa seksipalvelujen osto rangaistavaksi teoksi. Tanskassa ei ole kielletty sen paremmin seksipalvelujen ostamista kuin niiden myymistäkään.

Seksipalvelujen kysyntä ylläpitää prostituutiota ja luo markkinat, joilla taustahahmot voivat kääriä sievoiset voitot käyttämällä hyväksi ihmiskaupan uhreiksi joutuneita naisia. Onkin tärkeää pyrkiä vaikuttamaan seksipalvelujen ostajien asenteisiin – ja ostajia ovat voittopuolisesti miehet.

Pohjoismainen tasa-arvotiedon keskus NIKK järjesti Prostituutio Pohjoismaissa -tutkimushankkeen päätöskonferenssin lokakuussa 2008. Konferenssissa keskityttiin prostituutioon ja seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa tapahtuvaan ihmiskauppaan ja kuultiin muun muassa, miten naiset ja miehet suhtautuvat seksipalvelujen ostoon.