Pohjoismailla on valtavat merialueet, jotka ovat moninkertaisesti niiden maa-alueita suuremmat. Veden elävät luonnonvarat ovatkin taloudellisesti hyvin tärkeitä Pohjoismaiden yhteiskunnille. Pohjoismaiden meret tuottavat EU:lle huomattavat määrät kalaa ja kalatuotteita, jotka ovat huippulaadukkaita.

Elävillä luonnonvaroilla on suuri yhteiskunnallinen merkitys erityisesti Länsi-Pohjolassa. Grönlannissa, Islannissa ja Färsaarilla yhteiskuntien hyvinvointi on taloudellisesti riippuvainen kalastuksesta ja kalantuotannosta.

Monimuotoisuus voimavarana

Lännen neljä kalastajakansakuntaa – Norja, Islanti, Färsaaret ja Grönlanti – ovat kukin kehittäneet oman kalastushallintonsa. Myös idempänä sijaitsevat EU-maat Suomi, Ruotsi ja Tanska ovat kehittäneet kansallisia erityispiirteitään EU:n yhteisen kalastuspolitiikan osana.

Pohjoismaiden kalastushallinto onkin monimuotoisempaa kuin muualla maailmassa. Tämä on voimavara, sillä viranomaisilla on ainutlaatuinen mahdollisuus oppia toistensa innovaatioista.

Ei ole sattumaa, että Pohjoismaat ovat kalastushallinnoista ja -järjestelmistä tehtyjen kansainvälisten arvioiden kärjessä.

Pohjoismainen yhteistyö

Pohjoismaisen kalastusyhteistyön ytimenä on meren elävien luonnonvarojen kestävän käytön edistäminen.

Tähän pyritään kehittämällä vuoropuhelua luonnonvarojen kestävään käyttöön liittyvistä tärkeistä aiheista, toteuttamalla hankkeita, laatimalla selvityksiä ja turvautumalla muihin toimiin, jotka voivat edistää kansallisia ja kansainvälisiä kalastuspoliittisia prosesseja.

Kalastusyhteistyön voi sanoa toimivan poliittisena työpajana. Tavoitteena on luonnollisesti se, että yhteistyön tulokset hyödyttäisivät kaikkia meren elävistä luonnonvaroista kiinnostuneita.

Kalastusyhteistyössä kehitetään aktiivisesti kalastushallinnon eri puolia. Olemme esimerkiksi käsitelleet Pohjoismaiden kalateollisuuden tuottavuutta ja taloutta ja julkaisseet raportin, jossa tarkastellaan maiden kalatalouden potentiaalisia tuottoja.

Olemme kehitelleet kestävän kalatalouden merkintäjärjestelmiä yhdessä YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö FAOn kalastusosaston kanssa ja osallistuneet aihetta käsittelevien raporttien julkaisemiseen.

Olemme tarkastelleet maalla tapahtuvan vesiviljelyn poliittisia ja teknisiä edellytyksiä erityisesti Itämeren alueella ja seuranneet EU:ssa käytävää hyljekeskustelua.

Olemme paneutuneet myös muihin ajankohtaisiin aiheisiin kuten laittomaan, ilmoittamattomaan ja sääntelemättömään kalastukseen (niin sanottu IIU-kalastus), ekosysteemiin perustuvaan lähestymistapaan sekä rannikkoyhteisöjen kehittämiseen.

Tuloksia

Yhteistyön poliittisena tuloksena on pohjoismaisten toimien vaikutus hallinnon kansallisiin prosesseihin ja poliittisiin keskusteluihin. Pohjoismaiden kalastusministerit antavat lisäksi kokouksissaan julkilausumia, joissa ilmaistaan Pohjoismaiden näkemykset ajankohtaisiin kalastuspoliittisiin asioihin.

Kalastusyhteistyöllä on kosketuspintaa moniin sidosryhmiin, jotka ovat kiinnostuneet meren elävistä luonnonvaroista. Tästä on esimerkkinä erityisesti yhteistyö, jota tehdään pohjoismaisten tutkimusympäristöjen, Pohjoismaiden kalastussektorien toimialajärjestöjen, kansalaisjärjestöjen sekä Pohjoismaiden merialueisiin liittyvien kansainvälisten järjestöjen kanssa.

Kalastusyhteistyön piirissä on perustettu pohjoismainen verkosto tällaisten järjestöjen sihteeristöissä työskenteleville.

Kansainväliset painopisteet

Meriin ja niiden suunnattomiin luonnonvaroihin kiinnitetään kansainvälisesti yhä suurempaa poliittista huomiota. Useilla sektoreilla on suuria meriin ja merenpohjaan liittyviä potentiaalisia taloudellisia etuja.

Luonnonvarojen käyttö johtaa jo nykyisin eturistiriitoihin tietyillä alueilla, esimerkiksi Pohjanmerellä, jossa toiminta on vilkasta.

Pohjoismaiden vastuulla on valtavat merialueet, ja on maiden yhteisen edun mukaista huolehtia siitä, että meren luonnonvaroihin perustuva talouskehitys on kestävän kehityksen mukaista.

Tekninen kehitys parantaa ihmisten mahdollisuuksia ekosysteemien tuotannon ja meren monien muiden luonnonvarojen hyödyntämiseen. Tämän vuoksi onkin yhä tärkeämpää tarkastella kokonaisvaltaisesti meriin liittyvää ihmisen toimintaa ja kehittää uusiin haasteisiin soveltuvia hallinnointijärjestelmiä.

Kalastusyhteistyö on tämän kehityksen luonnollinen ja tärkeä osa, sillä kalastusviranomaisilla on hyvin pitkä kokemus merialueiden hoidosta.