Monimuotoinen, ainutlaatuinen ja uhattu

Pohjolan luonto ulottuu etelästä pohjoiseen eli Itämereltä Jäämerelle ja lännestä itään eli Grönlannin Naresinsalmesta Barentsinmerelle. Pohjolassa on alavia rannikkomaisemia ja korkeita tuntureita, on koskematonta vesistöluontoa ja arktisia seutuja sekä valtava luontotyyppien ja lajien kirjo. Monet lajeista elävät varsin ankarissa oloissa leudompiin seutuihin verrattuna. Useat Pohjolan luontotyypit ja lajit ovat maailmanlaajuisesti ainutlaatuisia ja monet myös uhanalaisia. Lajeihin ja ekosysteemeihin kohdistuvaa uhkaa lisää osaltaan ilmastonmuutos.

Pohjoismaat panostavatkin voimakkaasti luonnonperinnön säilyttämiseen hyödyntämällä hyväksi todettuja välineitä kuten alueiden ja lajien suojelua sekä etsimällä ja luomalla uusia kestävän luonnonhoidon menetelmiä. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita vieraslajeja kuvaava innovatiivinen portaali NOBANIS. Ministerineuvostolla on myös useita hankkeita, joissa kuvataan ilmastonmuutoksen vaikutusta luonnon- ja kulttuuriympäristöön.

Ekosysteemipalvelut – luonnon antimia

Toimivat ekosysteemit ovat ihmiselle hyvin arvokkaita, sillä ne tarjoavat puhdasta ruokaa ja vettä, polttoainetta, lääkkeitä, identiteettikokemuksia, esteettisiä elämyksiä sekä virkistysmahdollisuuksia. Näiden arvojen vaalimisen tärkeänä välineenä on biologista monimuotoisuutta koskeva YK:n yleissopimus ja siihen liittyvä pohjoismainen yhteistyö. Yleissopimuksen toteuttamiseksi on muun muassa käynnistetty useita hankkeita, joiden tavoitteena on pysäyttää luonnon monimuotoisuuden häviäminen vuoteen 2010 mennessä.

Luonnonvarojen monipuolinen kaupallinen käyttö ja virkistyskäyttö ovat pohjoismaisen kulttuurin oleellinen osa. Pohjoismaisen yhteistyön tärkeänä tavoitteena onkin löytää keinoja, joilla turvataan luonnonvarojen käytön kestävyys. Samalla halutaan tehdä luonnonarvot ja luonnon ihmiselle suomat ekosysteemipalvelut entistä näkyvämmiksi ja mitattavammiksi. Äskettäin onkin käynnistetty hanke, joka tarkastelee luonnon- ja kulttuuriarvoja alueellisina ja paikallisina kehitys- ja kasvutekijöinä.

Maisema ja ihminen

Pohjolan maisema ilmentää ihmisen riippuvuutta luonnosta ja yhteenkuuluvuutta sen kanssa. Ihminen on muokannut maisemaa, ja maisema on luonnonvaroineen antanut perustan ihmisen kulttuurille, elämäntavoille ja identiteetille. Eurooppalainen maisemayleissopimus tarjoaa hyvät lähtökohdat, joista voi tarkastella uusin silmin maisemaa, sen koostumusta ja tehtäviä sekä ihmisen mahdollisuuksia vaalia maisemaa ja muokata sitä mieleisekseen. Pohjoismaisessa yhteistyössä panostetaankin vahvasti sopimuksen toteuttamiseen muun muassa perustamalla viranomaisverkostoja.

Ihmisen toiminnasta on jäänyt Pohjolan luontoon runsaasti jälkiä: rakennuksia, maatalouden ja rannikkokulttuurin jälkiä, polkuja ja teitä, hautamuistomerkkejä ja pyhiä paikkoja. Pohjoismaisen ympäristötyön tärkeänä osana on myös näistä kulttuurimuistomerkeistä ja -ympäristöistä huolehtiminen, sillä ne ovat osa yhteisöllistä muistiamme. Menneisyyden jäljet kertovat meille itsestämme ja ympäristöstämme, niiden kohtaaminen tuo iloa ja ne auttavat löytämään ratkaisuja tulevaisuuden ongelmiin. Menneisyyttä eläväksi tekevistä pohjoismaisista hankkeista voidaan mainita esimerkkinä Vikingaresan-virtuaalipeli, joka esittelee Pohjolan nuorempaa rautakautta.

Vahva virkistyskäyttöperinne

Luonnon läheisyys on poikinut Pohjoismaihin myös monipuolisen virkistyskäyttökulttuurin. Tätä vahvaa perinnettä on vaalittava, ja sen ehdottomana edellytyksenä on vapaa pääsy luontoon. Pohjoismaiden ministerineuvosto haluaa edistää luonnon ehdoilla tapahtuvaa virkistyskäyttöä, sillä monipuolinen virkistyskäyttö on hyväksi sekä aikuisten että lasten fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle. Yhdessä ministerineuvoston tukemista hankkeista onkin tutkittu juuri luonnon virkistyskäytön ja mielenterveyden yhteyttä. Tärkeänä haasteena on lasten ja nuorten ulkoilukiinnostuksen herättäminen jo varhain, ja he ovatkin Pohjoismaiden ministerineuvoston useiden hankkeiden kohderyhmänä. Eräs hankkeista on nimeltään "Children, Outdoor, Participation, Environment" eli COPE, jonka tuloksena on saatu ohjeistus lasten osallistamiseksi terveyttä, luontoa, ympäristöongelmia ja luonnon virkistyskäyttöä koskevaan työhön. Lisäksi on järjestetty pohjoismais-balttilainen konferenssi ulkona tapahtuvasta oppimisesta.