Lainsäädännön merkitys

Lait säätelevät monia yhteiskunnan asioita ja ohjaavat paitsi kansalaisten myös julkisten elinten toimintaa eri tilanteissa. Joskus lainsäädäntöä käytetään yksityishenkilöiden välisten riita-asioiden tai erimielisyyksien ratkaisemiseen esimerkiksi kauppakirjoja koskevissa tulkintakysymyksissä.

Laeilla säädetään myös yhteiskunnassa kielletyistä asioista eli rikollisesta toiminnasta ja sen rangaistusseuraamuksista. Lainsäädännössä määritellään niin ikään yhteiskunnan peruspelisäännöt, eli miten maata johdetaan ja kuka säätää lait.

Miksi Pohjoismaat tekevät oikeusyhteistyötä?

Pohjoismaat ovat tehneet oikeusasioissa yhteistyötä jo yli sadan vuoden ajan. Keskeisenä vaikuttajana on ollut pohjoismainen lakimieskokous, joka pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1870 ja sittemmin joka kolmas vuosi.

Yhteisten lainsäädäntöhankkeiden seurausta on esimerkiksi se, että Pohjoismaissa säädettiin viime vuosisadan alussa samankaltaisia lakeja kauppa- ja sopimusoikeuden aloilla. Nämä lait ovat osittain yhä voimassa.

Lainsäädännön samankaltaisuuteen tähtääviä yhteispohjoismaisia hankkeita toteutettiin miltei koko 1900-luvun ajan. Pohjoismaissa on kuitenkin yleensä päästy samankaltaiseen lainsäädäntöön ilman erillisiä sopimuksia. Tämä piirre tekee pohjoismaisesta yhteistyöstä varsin ainutlaatuista.

Valtiot ja yhteiskunnat ovat kautta historian tehneet oikeusyhteistyötä, tai ainakin ottaneet vaikutteita toistensa laeista ja oikeusperiaatteista. Koska yhteiskunnissa on aina jouduttu vastakkain samankaltaisten ongelmien kanssa, on ollut luontevaa etsiä ratkaisuja yhteisvoimin tai ottaa oppia toisten oikeudellisista ratkaisuista. Yhtenäiset säännöt helpottavat myös esimerkiksi maiden välistä kauppaa.

Nykyinen yhteistyö

Nykyinen oikeusyhteistyö perustuu vuonna 1962 solmittuun pohjoismaiseen yhteistyösopimukseen, eli niin kutsuttuun Helsingin sopimukseen. Sen johdannossa todetaan, että Pohjoismaat pyrkivät aikaansaamaan yhtenäisiä säännöksiä mahdollisimman monilla aloilla.

Tältä pohjalta Pohjoismaista oikeusyhteistyötä tulee jatkaa, jotta saavutettaisiin mahdollisimman kattava samankaltaisuus yksityisoikeuden alalla (artikla 4). Edelleen pyritään aikaansaamaan yhtenevät rikosoikeudelliset säännöstöt (artikla 5). Yhtenevyyteen pyritään ylipäätään kaikilla niillä lainsäädännön aloilla, joilla se on tarkoituksenmukaista (artikla 6).

Nykyinen yhteistyö ei kuitenkaan rajoitu puhtaisiin lainsäädäntöasioihin, vaan sitä tehdään muillakin oikeudenaloilla. Yhteistyötä tehdään ja tietoja vaihdetaan esimerkiksi poliisi- ja syyttäjäviranomaisia sekä tuomioistuinlaitosta koskevissa kysymyksissä. Yhteistyöalueita ovat niin ikään kriminologia ja kriminaalihuolto. Vielä on mainittava yhteistyö EU- ja Eta-asioissa.

Lisäksi Pohjoismaat käynnistävät yhteisiä selvityksiä, joita asiantuntijakomiteat ja työryhmät tekevät.

Pohjoismainen oikeusyhteistyön virkamieskomitea (ÄK-LAG) myöntää varoja alan hankkeisiin.

Kansainvälinen yhteistyö

Pohjoismaat tekevät oikeusyhteistyötä myös Baltian maiden kanssa. Yhteisten oikeusministerikokousten lisäksi järjestään virkamiestason kokouksia.

Pohjoismaiden neuvosto pitää lisäksi säännöllisesti oikeusalaa käsitteleviä kokouksia Baltian yleiskokouksen kanssa. Aihepiiriä käsitellään myös erilaisissa seminaareissa ja konferensseissa.