Pohjoismainen hyvinvointimalli – muutakin kuin julkisia palveluja

Pohjoismaiden hyvinvointivaltiot nojautuvat yhteiseen poliittiseen tavoitteeseen, joka on ollut yhteiskuntaa koossa pitävä voima. Pohjoismainen yhteiskuntamalli tunnetaan sen yleisistä hyvinvointijärjestelmistä. Tärkeimpiä arvoja ovat yhtäläiset mahdollisuudet, sosiaalinen solidaarisuus ja yleinen sosiaaliturva. Niissä on kyse sosiaalisista oikeuksista ja periaatteesta, jonka mukaan sosiaali- ja terveyspalvelujen, koulutuksen ja kulttuurin tulee olla kaikkien ulottuvilla.

Kyse on myös siitä, että yhteiskunnan muita heikommassa asemassa olevista ja haavoittuvista ryhmistä huolehditaan. Keskeisenä tavoitteena on tarjota kaikille mahdollisuus osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja yhteiskunnan päätöksentekoprosesseihin. Pohjoismaiselle mallille on ominaista myös hyvinvointipolitiikan ja työmarkkinapolitiikan välinen tiivis kytkös. Hyvinvointi rahoitetaan pääasiallisesti muihin maihin verrattuna kovalla verorasituksella.

Euroopan näkökulmasta meillä on asiat hyvin. Työllisyystilanne on hyvä, työmarkkinat joustavat, ja lapsia syntyy paljon. Lasten päivähoito- ja vanhusten hoivapalveluita on runsaasti tarjolla kohtuulliseen hintaan, mikä suo etenkin pienipalkkaisille naisille mahdollisuuden työ ja perhe-elämän yhdistämiseen.

Juuri siksi, että pohjoismaiset hyvinvointivaltiot ovat niin laajasti ottaneet huolehtiakseen lasten päivähoidosta ja vanhustenhuollosta, naiset ovat voineet osallistua työmarkkinoille ja politiikkaan enemmän kuin missään muualla. Pohjoismaat ovat tasa-arvon kärjessä.

Yhteiset arvot – erilaiset järjestelmät

Pohjoismaiden hyvinvointipolitiikassa on myös kiinnostavia eroavaisuuksia.

Esimerkiksi Tanska on vienyt muita maita pitemmälle hyvinvointipalvelutuotannon ulkoistamisen ja käyttäjien mahdollisuudet valita palveluntuottaja. Tanska eroaa muista Pohjoismaista myös työmarkkinoiden niin sanotun flexicurity- eli joustoturvamallin hyödyntämisessä sekä siinä, että maahanmuuttopolitiikkaa leimaa pikemminkin sulauttamisen kuin kotouttamisen tavoite, toisin kuin Ruotsissa ja Norjassa.

Islanti poikkeaa huomattavasti muista Pohjoismaista, koska siellä hyvinvointipalvelut on paljolti kytketty työssäkäyntiin. Suomessa vapaaehtoissektorilla on ollut tärkeä tehtävä vanhustenhuollossa. Norjassa hyvinvointipalvelujen tuotanto on ollut muihin Pohjoismaihin verrattuna tiukemmin julkisen sektorin käsissä.

Pohjoismaiden hyvinvointipolitiikan eroja ja yhtäläisyyksiä käsitellään keskusteluraportissa Spillet om den nordiske velferden, jonka laati Pohjoismaiden ministerineuvostolle ajatushautomo Mandag Morgen vuonna 2006.

Vuonna 2006 päättynyt Pohjoismaiden ministerineuvoston hyvinvointitutkimusohjelma tarkasteli sekin pohjoismaisten hyvinvointijärjestelmien eroja.

Yksi tärkeimmistä päätelmistä on, että pohjoismaiset hyvinvointiyhteiskunnat ovat sekä monimuotoisia että mutkikkaampia kuin päällisin puolin voisi luulla. Juuri keskinäisten erojensa ansiosta Pohjoismaat voivat edelleenkin oppia toistensa kokemuksista ja löytää kimmokkeita uudistuksiin. Pohjoismaiden ministerineuvostolla ja Pohjoismaiden neuvostolla on tässä keskeinen tehtävä.

Pohjoismainen hyvinvointi-innovointi

Pohjoismainen hyvinvointimalli perustuu innovointiin. Malli on joustava – sitä siis muovataan ja kehitetään uusien haasteiden mukaan. Pohjoismaiden kyky luoda tasapaino tasokkaiden hyvinvointijärjestelmien, kovan verorasituksen ja talouskasvun välille on saanut muun maailman kiinnostumaan pohjoismaisesta hyvinvointimallista.

Pohjoismainen hyvinvointimalli on menestyneimpien joukossa, kun OECD vertaa ja asettaa paremmuusjärjestykseen eri maiden talouksia. Tasa-arvo, vanhusten hoiva, terveyskeskukset ja sairaalat ovat Pohjoismaiden erityisosaamisalueita, joilla ne voivat erottua edukseen. Pohjoismailla on mahdollisuudet nousta kansainvälisiksi uranuurtajiksi kehittämällä erityisesti terveys- ja sosiaalialan innovaatioita, jotka liittyvät esimerkiksi vanhustenpalveluihin, ennalta ehkäisevään työhön ja terveydenhuoltoon.

Pohjoismaiden uudet globaalit mahdollisuudet ja haasteet

Elämme avoimessa maailmassa. Pohjoismailla ja EU:lla on edessään suunnilleen samanlaiset haasteet. Hyvinvointitutkijat ja mielipidevaikuttajat ovat käytännössä samaa mieltä Pohjoismaiden tulevista haasteista.

Niitä ovat vanhukset ja heidän palvelutarpeensa, entistä useampien saaminen työelämään ja työvoiman pitäminen työmarkkinoilla mahdollisimman pitkään, hyvinvointipalvelujen laadun säilyttäminen sekä yhteiskunnan heikkojen ryhmien, erityisesti maahanmuuttajien, osallistaminen yhteiskuntaan.

Muun muassa nämä seikat ilmenivät Pohjoismaiden ministerineuvoston hyvinvointitutkimusohjelmassa ja keskusteluraportissa Spillet om den nordiske velferden.

Pohjoismaisen yhteistyön yhtenä tärkeänä tehtävänä on keskittyä siihen, miten Pohjoismaat voivat kehittää pohjoismaista hyvinvointimallia, niin että se selviää globaalissa kilpailutaloudessa säilyttäen samalla koossapitävän voimansa.

Pohjoismaiden järjestelmien samankaltaisuuden ansiosta on jokseenkin helppo hakea vaikutteita naapureiden parhaista puolista. Pohjoismaiden ministerineuvosto käynnistää useita laaja-alaisia aloitteita kannustaakseen kokemustenvaihtoon ja kehittääkseen hyvinvointipolitiikkaa entisestään. Tähän pyritään tutkimuksen, konferenssien, seminaarien ja kokousten avulla. Esimerkiksi tutkimuslaitos NordForsk on osoittanut 15 miljoonaa Tanskan kruunua (reilut 2 miljoonaa euroa) tutkimusohjelmaan, joka käsittelee pohjoismaista hyvinvointimallia ja muun muassa siihen liittyviä globaaleja haasteita.

Tärkeä ulottuvuus Pohjoismaiden ministerineuvoston hyvinvointialan työssä on vuoropuhelun ja yhteistyön lujittaminen alueellisesti ja kansainvälisesti. Tätä tehdään muun muassa pitämällä yhteyttä eurooppalaisiin ja kansainvälisiin järjestöihin kuten Euroopan neuvostoon, WHO:hon ja pohjoisen ulottuvuuden sosiaali- ja terveyskumppanuuden sihteeristöön.

Sosiaalialan yhteistyötä vahvistetaan myös Luoteis-Venäjän kanssa. Tämä tapahtuu ministerineuvoston Osaamisen kehittäminen ja verkostot -ohjelman ja muiden hankkeiden avulla, jotka ovat tärkeitä työkaluja opeteltaessa tuntemaan muita alueita.

Pohjoismaista yhteistyötä voi pitää eräänlaisena kokeiluna, jossa hyödynnetään mitä suurimmassa määrin muiden Pohjoismaiden hankkimia kokemuksia.

Perhe Pohjoismaissa

Perhe on tärkeä pohjoismainen yhteistyöalue, koska se on yhteiskunnan perusyksikkö, joka muovaa tulevia kansalaisia. Perhe-elämän toimivuus on yksi asukkaiden hyvinvoinnin ja elämänlaadun tärkeimmistä edellytyksistä. Pohjoismaisessa yhteistyössä tarkastellaan perheasioita monesta näkökulmasta: Pohjoismaat pyrkivät edistämään lasten ja nuorten hyvinvointia, kehittämään pohjoismaista hyvinvointimallia turvallisten elinehtojen takaamiseksi kansalaisille, kehittämään perhe-elämää tukevaa pohjoismaista tasa-arvopolitiikkaa sekä panostamaan entistä enemmän vanhusten yhteiskunnalliseen osallistumiseen.