Regeringarna i Danmark, Finland, Island, Norge och Sverige
som den 6 mars 1982 träffat överenskommelse om en gemensam nordisk arbetsmarknad,
som finner att överenskommelsen mellan Sverige, Danmark, Finland och Norge den 25 augusti 1981 om godkännande av vissa yrkesgrupper för verksamhet inom hälso- och sjukvården och veterinärväsendet, till vilken Island beträffande vissa yrkesgrupper anslutit sig, har varit av stor betydelse för att tillförsäkra nordiska medborgare tillgång till hela den nordiska arbetsmarknaden inom dessa yrkesområden och för den medicinska och sociala utvecklingen i dessa stater,
som anser att de olika staternas offentligt reglerade utbildning av dessa yrkesgrupper i de flesta fall är likvärdiga,
som vill eftersträva en tillräcklig utbildningskapacitet för nu nämnda yrkesgrupper i varje fördragsslutande stat samt en så enhetlig utbildning och lagstiftning som möjligt för dessa grupper
som konstaterar att avtalet den 2 maj 1992 om Europeiska ekonomiska samarbetsområdet (EES-avtalet) innehåller regler om gemensam arbetsmarknad och ömsesidigt erkännande av kompetensbevis som i vissa fall blir tillämpliga beträffande nordiska medborgare som vill vara verksamma i annat nordiskt land,
som också konstaterar att artikel 121 i EES-avtalet lämnar möjlighet till fortsatt nordisk samarbete,
som anser att det även i fortsättningen finns behov av nordiska regler om godkännande av yrkesgrupperna i 1981 års överenskommelse dels beträffande reglerade yrkesgrupper och specialistkompetenser som inte omfattas av EES-regler, dels i vissa fall beträffande personer med utbildning från tredjeland, dels beträffande nordiska medborgare som annars skulle få sämre möjligheter till yrkesutövning i annat nordiskt land än de nu har enligt 1981 års överenskommelse,
som sålunda finner att 1981 års överenskommelse i väsentliga avseenden är fördelaktigare för nordiska medborgare än vad EES-avtalet är,
som också finner att de bestämmelser i 1981 års överenskommelse som strider mot EES-avtalet inte kan vara kvar i en fortsatt nordisk överenskommelse och att en fortsatt nordisk överenskommelse även i övrigt bör anpassas så att den kan fungera i samklang med EES-avtalet,
som slutligen också finner att en sålunda anpassad överenskommelse bör gälla för samtliga yrkesutövare i de yrkesgrupper som omfattas av överenskommelsen,
har kommit överens om att sluta en ny överenskommelse om gemensam nordisk arbetsmarknad för viss hälso- och sjukvårdspersonal och veterinärer med nedan angivna lydelse:
Regeringarna i Danmark, Finland, Island, Norge och Sverige som önskar ändra överenskommelse om gemensam nordisk arbetsmarknad för viss hälso- och sjukvårdspersonal och veterinärer av den 14 juni 1993 har kommit överens om följande:
Denna överenskommelse är tillämplig på yrkesutövare som är medborgare i Danmark, Finland, Island, Norge eller Sverige – nedan benämnda fördragsslutande stater – och tillhör någon av de yrkesgrupper som anges i bilaga 1.
___
1 Ny lydelse 1998
Den som i någon av de fördragsslutande staterna vunnit jämförlig form av rättsligt godkännande såsom yrkesutövare som anges i artikel 1, bilaga 1, skall under de i denna överenskommelse stadgade förutsättningarna ha rätt att vinna sådant godkännande även i övriga stater där bestämmelser om godkännande gäller.
Vad i föregående stycke sägs om godkännande skall ha motsvarande tillämpning dels på den som har eller är berättigad att få anställning som apotekare i någon av staterna, dels på den som utan att vara apotekare har rätt att expediera recept på apotek (farmaceut i Finland, aðstoðarlyfjarfræðingur i Island, reseptar i Norge och receptarie i Sverige).
Även yrkesutövare, som utbildats i fördragsslutande stat där bestämmelser om godkännande av yrkesutövarna inte gäller, skall i de fall som anges i artiklarna 5–12 har rätt att vinna godkännande i fördragsslutande stat som har bestämmelser om sådant godkännande.
I bilaga 2 redovisas i vilka stater och för vilka yrkesgrupper bestämmelser om godkännande gäller vid denna överenskommelses ikraftträdande.
___
1 Ny lydelse 1998
Godkännande som sjuksköterska enligt denna överenskommelse skall gälla den som har utbildning inom allmän hälso- och sjukvård.
Sjuksköterska med annan inriktning än allmän hålso-och sjukvård godkänns av respektive stat efter individuell bedömning.
Danmark kan som villkor för obegränsad auktorisation såsom tandplejer kräva att sökanden slutför en prövotid eller genomgår ett lämplighetsprov. Sökanden skall ha rätt att välja mellan en prövotid eller ett lämplighetsprov.
___
1 Ny lydelse 1998
Rätt att vinna godkännande såsom ergoterapeut i Danmark, Norge och Finland och iðjuþjálfi i Island skall tillkomma den som i Sverige antingen har arbetsterapeutexamen eller har genomgått äldre av behörig myndighet godkänd utbildning till arbetsterapeut.
Rätt att vinna godkännande såsom optiker i Danmark, Finland, Norge och Sverige skall tillkomma den som i Island fått godkännande som sjóntækjafrædingar efter att ha gått igenom en utbildning i något av de andra fördragsslutande länderna som kan ligga till grund för legitimation som optiker i det landet.
___
1 Ny lydelse 1998
1 Artikel 7 utgår ur överenskommelsen, 1998.
Rätt att vinna godkännande såsom röntgenskötare i Finland, röntgentæknar i Island och radiograf i Norge skall tillkomma
a) den som i Danmark förvärvat bevis som radiograf enligt Sundhedsstyrelsens riktlinjer och
b) den som i Sverige genomgått hälso- och sjukvårdslinjens inriktning mot diagnostisk radiologi (90 poäng) eller har genomgått äldre av behörig myndighet godkänd utbildning till röntgenassistent.
Rätt att vinna godkännande såsom mentalvårdare eller närvårdare i Finland, sjukralidar med inriktning mot psykiatrisk vård i Island och hjelpepleier inom området psykiatrisk sykepleie i Norge skall tillkomma
a) den som i Danmark förvärvat bevis som social- og sundhedsassistent (SOSU-assistent) eller som plejer enlig Sundhedsstyrelsens riktlinjer av 1977 eller senare och
b) den som i Sverige fullgjort för skötare i psykiatrisk vård gällande krav på utbildning och praktisk tjänstgöring eller äldre, av behörig myndighet, godkänd utbildning till skötare i psykiatrisk vård.
___
1 Ny lydelse 1998
Rätt att vinna godkännande såsom tandskötare eller närvårdare i Finland, adstodarmenn tannlækna i Island och tandsköterska i Sverige skall tillkomma
a) den som i Danmark genomgått fastställd utbildning till tandklinikassistent och
b) den som i Norge genomgått fastställd utbildning till tannlegesekretær.
___
1 Ny lydelse 1998
Rätt att vinna godkännande såsom tandtekniker i Finland och Sverige skall tillkomma
a) den som i Danmark genomgått fyra–femårig utbildning till laboratorietandtekniker vid yrkesskola eller äldre, av behörig myndighet godkänd, utbildning till laboratorietandtekniker och
b) den som i Norge erhållit gesällbrev i tandteknikerfacket.
___
1 Ny lydelse 1998
Rätt att vinna godkännande såsom primärskötare eller närvårdare i Finland, sjúkralidar i Island och hjelpepleier i Norge skall tillkomma
a) den som i Danmark förvärvat bevis som sygehjælper eller social- og sundhedsassistent (SOSU-assistent) och
b) den som i Sverige fullgjort för undersköterska gällande krav på utbildning och praktisk tjänstgöring eller motsvarande äldre, av behörig myndighet, godkänd utbildning.
___
1 Ny lydelse 1998
Rätt att vinna godkännande såsom laboratorieskötare i Finland, meinatæknar i Island och bioingenjör i Norge skall tillkomma
a) den som i Danmark har en fastställd utbildning till hospitalslaborant och
b) den som i Sverige har en högskoleutbildning till biomedicinsk analytiker eller motsvarande äldre, av behörig myndighet godkänd, utbildning till laboratorieassistent.
___
1 Ny artikel 1998
Rätt att vinna godkännande såsom fodterapeut i Danmark, fotvårdare i Finland, fótaadgerdafrædingur i Island och fotterapeut i Norge skall tillkomma den som i Sverige genomgått fotterapeututbildning som påbyggnadsutbildning inom kommunal vuxenutbildning eller tidigare utbildning till fotvårdsspecialist (specialkurs i gymnasieskolan).
___
1 Ny artikel 1998
Rätt att vinna godkännande såsom talterapeut i Finland och logoped i Sverige skall tillkomma
a) den som i Island fått godkännande som talmeinafrædingar efter att ha gått igenom den utbildning i Finland eller Sverige som kan ligga till grund för legitimation som logoped i det landet och
b) den som i Norge fått godkännande som logoped efter universitetsexamen i spesialpedagogikk med specialisering i logopedi eller vidareutbildning i spesialpedagogikk med specialisering i logopedi vid högskola.
___
1 Ny artikel 1998
Innan fördragsslutande stat inför bestämmelser om godkännande för viss i artikel 1, bilaga 1, angiven yrkesgrupp som tidigare inte varit föremål för sådan reglering i staten, skall denna uppta överläggningar om förutsättningarna för godkännande med övriga stater för vilka överenskommelsen är tillämplig i fråga om yrkesgruppen.
Om regler om godkännande för viss i artikel 1 angiven yrkesgrupp införs i stat, där sådana regler inte gäller vid överenskommelsens undertecknande upphör motsvarande bestämmelse för yrkesgruppen i artiklarna 5─12 att gälla. Yrkesgruppen i fråga omfattas därefter av huvudregeln om godkännande i annan fördragsslutande stat.
Meddelande om de beslutade reglerna skall i god tid före deras ikraftträdande tillställas det svenska Utrikesdepartementet.
Har en läkare eller tandläkare förvärvat specialistkompetens i någon av de fördragsslutande staterna erhåller han bevis om samma kompetens i annan fördragsslutande stat under förutsättning
att han vunnit obegränsat godkännande såsom läkare respektive tandläkare i denna stat och alltjämt har sådant godkännande och
att ifrågavarande yrkesgren där är erkänd som specialitet enligt de bestämmelser som reglerar läkares respektive tandläkares rätt att beteckna sig som specialist.
Har en optiker förvärvat kompetens som kontaktlinsoptike i Danmark, Finland, Norge och Sverige får han bevis om samma kompetens i de andra staterna. Rätt till kompetensbevis som kontaktlinsoptiker i annan fördragsslutande stat enligt första stycket gäller under förutsättning att optikern vunnit godkännande som optiker i den staten och alltjämt har sådant godkännande.
1 Ny lydelse 1998
Den som söker godkännande under åberopande av denna överenskommelse skall inför den centrala myndigheten för hälso- och sjukvården respektive veterinärväsendet eller motsvarande myndighet i staten styrka att han uppfyller villkoren i överenskommelsen.
Godkännande skall meddelas sökande som uppfyller nyssnämnda villkor, om det inte föreligger omständigheter som kan medföra återkallande av godkännandet.
De berörda centralmyndigheterna skall lämna varandra alla de upplysningar som behövs i anledning av gjorda ansökningar om godkännande.
Har godkännande återkallats av den stat, som ursprungligen meddelat detsamma, skall godkännande som senare meddelats i annan stat återkallas. I övrigt får ett senare meddelat godkännande endast återkallas i enlighet med bestämmelserna i den stat som meddelat detsamma.
Om behörig myndighet återkallar godkännande beträffande en yrkesutövare, som vunnit godkännande i flera fördragsslutande stater, skall den berörda centralmyndigheten i den eller de andra fördragsslutande staterna underrättas om återkallelsen och skälen därför. Sådan underrättelse skall även ske om yrkesutövaren fått vidkännas inskränkning i rätt att från apotek förskriva läkemedel eller alkohol eller om han frivilligt gett avkall härpå eller på rätten att utöva sin verksamhet.
Av EES-avtalet följer att en arbetstagare, som är medborgare i en stat som omfattas av det avtalet, har rätt att söka och ta anställning i en annan sådan stat. Av EES-avtalet följer också att en sådan arbetstagare inte får behandlas annorlunda än landets egna medborgare när det gäller bl.a. anställningsförmåner och sociala förmåner.
Av EES-avtalet följer vidare att staterna i vissa fall skall vidta lämpliga åtgärder för att göra det möjligt för en person, som vill vara yrkesmässigt verksam i någon annan stat som omfattas av avtalet om Europeiska ekonomiska samarbetsområdet, att erhålla upplysningar om den lagstiftning som reglerar yrkesutövningen. Det följer också av EES-avtalet att staterna i vissa fall, där så är lämpligt, skall erbjuda personerna ifråga möjlighet att förvärva de språkkunskaper som krävs för att utöva yrket i värdlandet.
Vid anställning inom yrke som avses i denna överenskommelse bör, även i den mån detta inte följer av EES-avtalet, tjänstgöring inom yrket tillmätas samma värde oavsett i vilken av de fördragsslutande staterna den fullgjorts.
Den som anställer personal som omfattas av denna överenskommelse skall följa bestämmelserna i överenskommelsen den 6 mars 1982 om gemensam nordisk arbetsmarknad samt de riktlinjer för nordisk arbetsförmedlingsarbete som fastställts för dess tillämpning.
De berörda centralmyndigheterna i staterna bör följa utvecklingen på arbetsmarknaden för de i denna överenskommelse avsedda yrkesgrupperna och då särskilda åtgärder finns påkallade göra anmälan därom till den enligt artikel 8 i nyssnämnda överenskommelse tillsatta kommissionen.
Centralmyndigheterna bör vidare fortlöpande lämna varandra uppgifter och upplysningar, som är av betydelse för bedömningen av utvecklingen på arbetsmarknaden för berörda yrkesgrupper.
De fördragsslutande staterna skall i samverkan följa tillämpningen av överenskommelsen och vidta de ändringar och göra de tillägg i denna vartill utvecklingen kan ge anledning.
Under förutsättning att samtliga parter har meddelat det svenska Utrikesdepartementet, att överenskommelsen har godkänts, träder överenskommelsen i kraft samma dag som EES-avtalet. Om nämnda förutsättning inte är uppfylld, när EES-avtalet träder i kraft, träder överenskommelsen i kraft trettio dagar efter den dag då Utrikesdepartementet från samtliga parter har mottagit meddelande, att överenskommelsen har godkänts.
Om Island inte är berett att tillämpa denna överenskommelsen på alla de yrkesgrupper, som anges i artikel l, bilaga l, och för vilka bestämmelser om godkännande gäller i Island, skall Island skriftligen meddela detta till det svenska Utrikesdepartementet samtidigt med meddelandet om att denna överenskommelse godkänts. Island kan när som helst senare på samma sätt meddela att staten är beredd att tillämpa överenskommelsen på en eller flera av de övriga yrkesgrupperna som anges i artikel l, bilaga l. Även om Island inte är berett att tillämpa denna överenskommelse på samtliga yrkesgrupper så skall överenskommelsen i tillämpliga delar ändå gälla för de övriga parterna i deras inbördes förhållanden beträffande samtliga de yrkesgrupper som anges i artikel 1, bilaga 1.
Det svenska Utrikesdepartementet meddelar de övriga parterna om mottagandet av dessa meddelanden och om tidpunkten för överenskommelsens ikraftträdande.
Det svenska Utrikesdepartementet skall också underrätta de övriga staterna om
a) beslut som avses i artikel 14 andra stycket och
b) uppsägning och anmälan enligt artikel 25 samt den dag då sådan åtgärd får verkan.
Om någon av de fördragsslutande staterna inför reglering av en ny yrkesgrupp som omfattas av överenskommelsen, så gäller överenskommelsen beträffande den yrkesgruppen på samma sätt som beträffande yrkesgrupper som är reglerade redan vid överenskommelsens undertecknande.
Samtidigt som denna överenskommelse träder ikraft upphävs
överenskommelsen mellan Danmark, Finland, Norge och Sverige den 25 augusti 1981 om godkännande av vissa yrkesgrupper för verksamhet inom hälso- och sjukvården samt veterinärväsendet till vilken överenskommelse Island anslutit sig,
avtal den 27 augusti 1987 jämte tilläggsprotokoll och avtal den 28 februari 1990 om ändring av 1981 års överenskommelse samt
avtal den 28 februari 1990 om ändring av tilläggsprotokollet.
En stat kan säga upp denna överenskommelse genom skriftligt meddelande till det svenska Utrikesdepartementet. Har överenskommelsen sagts upp av någon av staterna, upphör den att gälla efter den frist som sägs i sista stycket.
Sedan överenskommelsen trätt i kraft kan en stat anmäla att den inte längre önskar tillämpa överenskommelsen beträffande en viss yrkesgrupp. Sådan anmälan skall ställas till det svenska Utrikesdepartementet. Har någon av staterna gjort anmälan som nu sagts, upphör överenskommelsen efter den frist som nedan sägs vara tillämplig på ifrågavarande yrkesgrupp.
Uppsägning och anmälan som avses i denna artikel får verkan vid det års- eller halvårsskifte som infaller närmast efter det sex månader förflutit från det uppsägningen eller anmälan kommit det svenska Utrikesdepartementet tillhanda.
Originalexemplaret till denna överenskommelse skall deponeras hos det svenska Utrikesdepartementet, som tillställer de övriga staterna bestyrkta kopior därav.
Till bekräftelse härav har de befullmäktigade ombuden undertecknat detta avtal.
Som skedde i Arjeplog den 14 juni 1993 i ett exemplar på danska, finska, isländska, norska och svenska vilka texter alla har samma giltighet.
Avtalet träder i kraft första dagen i månaden efter det att samtliga parter meddelat det svenska Utrikesdepartementet att avtalet har godkänts. Det svenska Utrikesdepartementet meddelar de övriga parterna om mottagandet av dessa meddelanden och om tidpunkten för avtalets ikraftträdande. Detta avtal skall gälla så länge överenskommelsen den 14 juni 1993 är i kraft.
Originalexemplaret till detta avtal skall deponeras hos det svenska Utrikesdepartementet, som tillställer de övriga parterna bestyrkta kopior därav. Till bekräftelse härav har de vederbörligen befullmäktigade ombuden undertecknat detta avtal.
Som skedde i Oslo den 11 november 1998 i ett exemplar på danska, finska, isländska, norska och svenska språket, vilka samtliga texter har samma giltighet.
1 artikla. Määritelmät
Tässä sopimuksessa tarkoitetaan ilmaisulla
a) "Pohjoismaa" kutakin sopimusvaltiota,
b) "Pohjoismaan kansalainen" jonkin Pohjoismaan kansalaista,
c) "toimivaltainen viranomainen" Tanskassa sosiaaliministeriä, Suomessa sosiaali- ja terveysministeriötä,
Islannissa sosiaaliministeriötä, Norjassa sosiaali- ja terveysministeriötä, Ruotsissa hallitusta (sosiaaliministeriötä), tai mainittujen viranomaisten nimeämää viranomaista,
d) "toimielin" palvelun järjestävää tai antavaa keskus-, alue- tai paikallisviranomaista tai -laitosta.
2 artikla. Soveltamisala
1. Sopimusta sovelletaan kaikkeen Pohjoismaissa kulloinkin
voimassa olevaan, seuraavia sosiaalisia etuuksia koskevaan
lainsäädäntöön:
a) sosiaalipalvelut ja toimeentulotuki,
b) muut sosiaalietuudet, joihin ei sovelleta 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehtyä Pohjoismaista sosiaaliturvasopimusta.
2. 5 ja 9 artiklan määräyksiä sovelletaan myös terveydenhuoltolainsäädäntöön.
3. Hyväksyessään sopimuksen jokainen Pohjoismaa toimittaa luettelon sopimuksen kattamasta lainsäädännöstään. Sen jälkeen jokainen maa ilmoittaa vuosittain ennen helmikuun loppua Tanskan ulkoasiainministeriölle edellisen kalenterivuoden aikana hyväksytyistä lainsäädännöstä johtuvista luetteloon tehtävistä muutoksista.
3 artikla. Henkilöpiiri
Jollei yksittäisissä määräyksissä muuta todeta, sopimusta
sovelletaan
a) Pohjoismaiden kansalaisiin,
b) muihin henkilöihin, joilla on laillinen asuinpaikka jossakin
Pohjoismaassa.
Sovellettaessa jonkin Pohjoismaan sopimuksen piirissä olevaa lainsäädäntöä rinnastetaan laillisesti tilapäisesti
maassa oleskelevat tai laillisesti asuvat toisen Pohjoismaan kansalaiset maan omiin kansalaisiin.
1. Pohjoismaan kansalaisella, joka kirjallisesti kääntyy
toisen Pohjoismaan viranomaisen puoleen yksittäisessä sosiaalipalvelua ja muuta sosiaalihuoltoa koskevassa asiassa, on oikeus käyttää tanskan, suomen, islannin, norjan tai ruotsin kieltä. Viranomaisen on tällöin huolehdittava siitä, että asianomainen saa tarvittaessa hänen tarvitsemansa tulkkaus- ja käännösavun näillä kielillä.
2. Tilanteissa, joissa kielellä on suuri merkitys palvelun
tai etuuden tarkoituksen saavuttamiseksi, toimielimen tulee, mikäli mahdollista, käyttää asianomaisen ymmärtämää
kieltä.
3. Ensimmäisen ja toisen kappaleen määräykset koskevat myös terveyspalveluja ja sairaanhoitoa.
4. Muilta osin noudatetaan 17 päivänä kesäkuuta 1981 tehdyn pohjoismaisen kielisopimuksen määräyksiä.
Henkilön, johon sovelletaan sopimusta ja joka oleskellessaan laillisesti tilapäisesti jossakin Pohjoismaassa joutuu välittömän sosiaalipalvelujen tai toimeentulotuen tarpeeseen, tulee saada tarpeen edellyttämää apua oleskelumaasta kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti.
Pohjoismaan kansalaista ei saa lähettää kotiin sillä perusteella, että hän on sosiaalipalvelujen tai toimeentulotuen tarpeessa, jos hänen perhesuhteensa, siteensä asuinmaahan tai muut olosuhteet puoltavat hänen jäämistään sinne, eikä missään tapauksessa jos hän viimeisen kolmen vuoden ajan on laillisesti asunut maassa.
Kun Pohjoismaan viranomainen harkitsee, että henkilö, johon sovelletaan sopimusta, olisi otettava vastaan toisessa Pohjoismaassa, on viranomaisen tarvittaessa tarpeellisessa
laajuudessa huolehdittava matkaan liittyvistä järjestelyistä
yhteistyössä toisen Pohjoismaan vastuussa olevan toimielimen kanssa.
1. Kun henkilö, johon sovelletaan sopimusta, on pitempiaikaisen hoidon tai huolenpidon tarpeessa ja toivoo voivansa muuttaa Pohjoismaasta toiseen Pohjoismaahan, johon hänellä on erityisiä siteitä, kahden maan vastuussa olevien viranomaisten tulee edistää muuttoa, jos se parantaa asianomaisen henkilön elämäntilannetta.
2. Lähtö- ja tulomaan vastuussa olevat viranomaiset voivat
muuttoa koskevan sopimuksen osana päättää hoidon tai huolenpidon aiheuttamien kustannusten jakamisesta maiden viranomaisten välillä.
3. Jos toisessa kappaleessa tarkoitettu sopimus koskee sairaanhoidosta aiheutuvien kustannusten jakamista, sitä on pidettävä 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen 23 artiklan ensimmäisessä kappaleessa tarkoitettuna sopimuksena.
Pohjoismaiden raja-alueilla sijaitsevien kuntien tulee olla
yhteistyössä mahdollistaakseen kuljetuspalvelujensa avulla
vammaisten ja vanhusten matkat toisessa maassa sijaitsevaan naapurikuntaan samalla tavoin kuin maan rajojen sisäpuolella sijaitsevaan naapurikuntaan.
1. Henkilöllä, johon sovelletaan sopimusta ja joka muuttaa
Pohjoismaasta toiseen Pohjoismaahan, on oikeus elatustukeen viimeksi mainitussa maassa samoin edellytyksin kuin tämän maan omilla kansalaisilla muuttoajankohdasta lukien.
2. Pohjoismaassa annettua, lapsen oikeutta elatusapuun koskevaa asiakirjaa, pidetään laillisena perusteena elatustuen saamiseksi myös toisessa Pohjoismaassa. Jollei asiakirja ole tuomioistuimen tai muun julkisen viranomaisen päätös, siinä on vahvistettava, että sitä voidaan käyttää perusteena elatusavun perimiseksi elatusvelvolliselta siinä maassa, joka on asiakirjan antanut.
3. Elatustukea voidaan vähentää siinä määrin kuin sitä on
maksettu toisesta Pohjoismaasta samanaikaisesti.
Toimivaltaisten viranomaisten tulee yhdessä sopia määräyksistä, jotka ovat tarpeen sopimuksen yhdenmukaisen pohjoismaisen soveltamisen varmistamiseksi.
1. Viranomaisten ja toimielinten tulee tarvittavassa määrin
avustaa toisiaan sopimuksen toimeenpanossa, esimerkiksi sosiaalipalvelujen antamisessa Pohjoismaiden välisillä raja-
alueilla. Jokaisessa Pohjoismaassa tulee olla toimivaltaisen
viranomaisen nimeämä yhdyselin.
2. Lapsia koskevassa yhteistyössä tulee kiinnittää erityistä
huomiota lapsen tarpeisiin, hänen mahdollisuuksiinsa
olla yhteydessä niihin henkilöihin, jotka ovat erityisen
tärkeitä hänelle sekä lapsen omiin toivomuksiin.
1. Sopimus tulee voimaan sen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kaksi kalenterikuukautta päivästä, jona kaikki sopimusvaltiot ovat ilmoittaneet Tanskan ulkoministeriölle hyväksyneensä sopimuksen.
2. Färsaarten, Grönlannin ja Ahvenanmaan osalta sopimus
tulee voimaan vasta sen kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kaksi kalenterikuukautta päivästä, jona Tanskan ja Suomen hallitukset ovat ilmoittaneet Tanskan ulkoasiainministeriölle, että Färsaarten ja Grönlannin maakuntahallitukset sekä Ahvenanmaan maakuntapäivät ovat ilmoittaneet, että sopimus tulee voimaan Färsaarten, Grönlannin ja Ahvenanmaan osalta.
3. Tanskan ulkoasianministeriö ilmoittaa muille sopimusvaltioille ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristölle edellä mainittujen ilmoitusten vastaanottamisesta ja sopimuksen voimaantuloajankohdasta.
1. Sopimusvaltio voi irtisanoa sopimuksen kirjallisella
ilmoituksella Tanskan ulkoasiainministeriölle, joka tiedot-
taa muille sopimusvaltioille ilmoituksen vastaanottamisesta
ja sen sisällöstä.
2. Irtisanominen koskee vain asianomaista sopimusvaltiota
ja tulee voimaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä,
jolloin Tanskan ulkoasiainministeriö on vastaanottanut tiedon irtisanomisesta.
1. Sopimuksen tullessa voimaan kumotaan 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehdyn Pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen 30 artiklan viimeinen virke.
Sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Tanskan ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa muille sopimusvaltioille
oikeaksi todistetut jäljennökset siitä.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat siihen valtuutettuina allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty 14 päivänä kesäkuuta 1994 yhtenä tanskan-, suomen-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jonka kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.
]]>jotka ovat soveltaneet Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen (ETA-sopimus) voimaantulosta lähtien asetusta (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä myös Pohjoismaiden välillä liikkuviin henkilöihin,
jotka ovat tehneet edellä mainittua asetusta täydentämään 15 päivänä kesäkuuta 1992 pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen, jolla Pohjoismaat ovat sitoutuneet soveltamaan Pohjolassa laajalti asetuksen määräyksiä myös tiettyihin henkilöryhmiin, joihin asetus ei ole suoraan sovellettavissa, nimittäin henkilöihin, jotka eivät ole tai eivät ole olleet asetuksessa tarkoitettuja palkattuja työntekijöitä tai itsenäisiä ammatinharjoittajia tai eivät ole ETA-maan kansalaisia,
jotka viittaavat muun muassa mainitun asetuksen 8 ja 36 artiklaan, 46 b artiklan 2 kohdan b alakohtaan sekä 63 ja 70 artiklaan,
jotka haluavat muuttaa sopimusta kyseisen asetuksen ja Pohjoismaiden sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön kehitystä vastaavasti,
jotka ottavat huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 859/2003 asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi,
jotka viittaavat siihen, että asetuksen (ETY) N:o 1408/71 69 artiklan määräystä sovelletaan kolmannen maan kansalaiseen silloin, kun tällä on oikeus laillisesti oleskella ja työskennellä siellä sekä hakea työtä siitä Pohjoismaasta, jossa hän on ilmoittautunut työvoimatoimistoon työnhakijaksi, ja
jotka ovat sopineet Tanskaa koskevista erityismääräyksistä tämän sopimuksen liitteen mukaisesti,
ovat päättäneet tehdä uuden, seuraavansisältöisen pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen:
1. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan ilmaisulla
1) "Pohjoismaa" kutakin sopimusmaata sekä Färsaarten, Grönlannin ja Ahvenanmaan itsehallintoalueita, sikäli kuin nämä alueet ovat antaneet suostumuksensa siihen, että sopimus koskee niitä,
2) "asetus" asetusta (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä, sensisältöisenä kuin se kussakin tilanteessa koskee eri Pohjoismaita,
3) "täytäntöönpanoasetus" asetusta (ETY) N:o 574/72 asetuksen (ETY) N:o 1408/71 sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä täytäntöönpanomenettelystä, sensisältöisenä kuin se kussakin tilanteessa koskee eri Pohjoismaita,
4) "peruseläke" yleistä eläkettä, joka ei määräydy täytettyjen työskentelykausien, aikaisempien ansiotulojen tai maksettujen maksujen perusteella, myös sellaista yleistä eläkettä tai eläkkeen lisäosaa, jota maksetaan sille, joka ei saa työeläkettä tai jonka työeläkkeen määrä on pieni,
5) "työeläke" yleistä eläkettä, joka myönnetään vain henkilöille, jotka ovat olleet ansiotyössä maan lainsäädännön mukaisesti,
6) "asuminen" että henkilö asuu jossakin Pohjoismaassa sen maan väestökirjanpidon perusteella, jollei erityisistä syistä muuta johdu.
2. Muilla tässä sopimuksessa esiintyvillä ilmaisuilla on se merkitys, joka niillä on asetuksessa, täytäntöönpanoasetuksessa tai Pohjoismaiden kansallisessa lainsäädännössä.
Tätä sopimusta sovelletaan kaikkeen asetuksen asialliseen soveltamisalaan kuuluvaan lainsäädäntöön.
1. Tämä sopimus koskee henkilöitä, jotka kuuluvat asetuksen henkilölliseen soveltamisalaan.
2. Tämä sopimus koskee lisäksi seuraavia henkilöitä, jotka eivät kuulu asetuksen henkilölliseen soveltamisalaan:
a) henkilöitä, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet jonkun Pohjoismaan lainsäädännön piiriin
b) perheenjäseniä tai edunsaajia, jotka johtavat oikeutensa a kohdassa mainituista henkilöistä.
Jollei tässä sopimuksessa toisin mainita, ulotetaan asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltaminen koskemaan kaikkia niitä henkilöitä, joihin sovelletaan tätä sopimusta ja jotka asuvat jossakin Pohjoismaassa.
1. Henkilöön, joka ei työskentele tai ei ole työskennellyt palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana siten kuin asetuksessa tarkoitetaan, sovelletaan sen Pohjoismaan lainsäädäntöä, jossa hän asuu.
2. Puolisoon ja alle 18-vuotiaaseen lapseen, joka seuraa palkatun työntekijän tai itsenäisen ammatinharjoittajan mukana tämän muuttaessa Pohjoismaasta toiseen, sovelletaan, milloin palkattuun työntekijään tai itsenäiseen ammatinharjoittajaan asetuksen 13 artiklan 2 kohdan d alakohdan, 14 artiklan 1 kohdan, 14 a artiklan 1 kohdan ja 17 artiklan mukaisesti edelleen sovelletaan ensiksi mainitun maan lainsäädäntöä, samoin edelleen tämän maan lainsäädäntöä ikään kuin mukana seuraava perheenjäsen asuisi siellä.
Asetuksen II osaston määräyksiä sovellettaessa katsotaan myös työ luonnonvarojen tutkimiseksi ja hyödyntämiseksi jonkun maan mannerjalustalla kyseisessä maassa tehdyksi työksi.
1. Oleskelumaa korvaa Pohjoismaassa asuvalle henkilölle, jolla on oikeus hoitoetuuksiin asuinmaastaan ja joka oleskellessaan tilapäisesti toisessa Pohjoismaassa saa sairaanhoitoa, kotimatkasta asuinmaahan aiheutuneet lisäkustannukset, jos hän joutuu sairautensa vuoksi käyttämään kalliimpaa matkustustapaa kuin hän muutoin olisi käyttänyt.
2. Ensimmäisen kappaleen määräystä ei sovelleta henkilöihin, jotka saavat luvan matkustaa toiseen Pohjoismaahan saamaan tarpeellista hoitoa.
1. Henkilöllä, joka ei ole tai ole ollut palkattu työntekijä tai itsenäinen ammatinharjoittaja siten kuin asetuksessa tarkoitetaan, on oikeus peruseläkkeeseen toisesta Pohjoismaasta vain ansaittuaan oikeuden tällaiseen eläkkeeseen kyseisestä maasta asumalla siellä vähintään kolme vuotta.
2. Ensimmäisen kappaleen edellytystä ei voida täyttää ottamalla huomioon muiden maiden asumis- ja vakuutuskausia.
3. Ratkaistaessa, onko 1 kappaleen mukainen asumisedellytys täyttynyt, ei oteta huomioon kausia, jolloin henkilö on saanut eläkettä toisesta maasta, jota asetus tai tämä sopimus koskee.
Henkilöllä on niin kauan kuin hän asuu jossakin ETA-maassa oikeus siihen peruseläkkeeseen, johon hän on ansainnut oikeuden jossakin Pohjoismaassa. Sama koskee asumista Färsaarilla ja Grönlannissa, sikäli kuin sopimus koskee näitä alueita.
Jos edellytykset eläkkeen laskemiseksi myös sellaisten vakuutus- tai asumiskausien perusteella, jotka oletettavasti olisi täytetty, jollei eläketapahtumaa olisi sattunut, ovat olemassa useammassa kuin yhdessä Pohjoismaassa, otetaan vain osa tulevista kausista huomioon kunkin maan eläkettä laskettaessa. Tämä osa määräytyy eläkettä laskettaessa käytettävien tosiasiallisten vakuutus- tai asumiskausien perusteella, siinä suhteessa kuin asianomaisen maan tosiasiallinen kausi on kaikkien maiden yhteenlaskettuun tosiasialliseen kauteen.
Jos henkilö on ansainnut oikeuden peruseläkkeeseen jostakin Pohjoismaasta asumalla maassa aikana ennen 1 tammikuuta 1994, jolloin hän on samalla ansainnut oikeuden työeläkkeeseen toisessa Pohjoismaassa, peruseläke tältä ajalta myönnetään vain viimeksi mainitusta maasta. Jos henkilö on tänä aikana samanaikaisesti ansainnut työeläkettä useammasta Pohjoismaasta, joista yksi on ollut myös hänen asuinmaansa, peruseläkettä myönnetään vain viimeksi mainitusta maasta.
Asetuksen 67 artiklan 3 kohdan vakuutus- tai työskentelykausia koskevaa vaatimusta ei sovelleta henkilöihin, jotka siinä Pohjoismaassa, josta etuuksia haetaan, ovat joko työskennelleet siinä laajuudessa, että he ovat kuuluneet sen maan työttömyyspäivärahaa koskevan lainsäädännön piiriin tai ovat saaneet kyseisiä etuuksia siitä maasta. Edellytyksenä on kuitenkin, että työskentely on tapahtunut tai työttömyyspäivärahaa on saatu viiden vuoden aikana ennen ilmoittautumista työnhakijaksi virallisessa työnvälityksessä ja, tapauksesta riippuen, liittymistä asianomaisen työttömyyskassan jäseneksi.
Toimivaltaiset viranomaiset antavat vaadittavat määräykset sopimuksen yhdenmukaisen pohjoismaisen soveltamisen turvaamiseksi.
Viranomaiset ja laitokset antavat toisilleen tarpeellista apua sopimuksen toimeenpanemiseksi. Jokaisessa Pohjoismaassa on erityinen toimivaltaisen viranomaisen nimeämä yhdyselin.
1. Jollei kahden tai useamman Pohjoismaan välillä toisin sovita, maat luopuvat asetuksen 36, 63 ja 70 artiklan ja täytäntöönpanoasetuksen 105 artiklan perusteella kaikesta kustannusten korvaamisesta siltä osin kuin se koskee sairauden ja äitiyden sekä työtapaturmien ja ammattitautien johdosta myönnettäviä hoitoetuuksia, toisessa kuin toimivaltaisessa valtiossa työtä hakeville työttömille myönnettäviä etuuksia sekä hallinnollisten ja lääkärintarkastusten kuluja.
2. Kustannusten korvaamisesta luopuminen ei koske hoitoetuuksia henkilöille, jotka asetuksen 22 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 55 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella saavat toimivaltaiselta laitokselta luvan matkustaa toiseen Pohjoismaahan saamaan tilansa kannalta aiheellista hoitoa.
1. Tämä sopimus tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kolmannen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jolloin kaikki hallitukset ovat ilmoittaneet Tanskan hallitukselle hyväksyvänsä sopimuksen.
2. Sopimus tulee voimaan Färsaarten, Grönlannin ja Ahvenanmaan osalta 30 päivän kuluttua siitä kun Tanskan ja vastaavasti Suomen hallitus ovat ilmoittaneet Tanskan ulkoasiainministeriölle, että Färsaarten ja Grönlannin maakuntahallitukset ja vastaavasti Ahvenanmaan maakuntapäivät ovat ilmoittaneet, että sopimus koskee Färsaaria, Grönlantia tai Ahvenanmaata.
3. Tanskan ulkoasiainministeriö ilmoittaa muille sopimuspuolille ja Pohjoismaiden ministerineuvoston sihteeristölle edellä mainittujen ilmoitusten vastaanottamisesta ja sopimuksen voimaantuloajankohdasta.
1. Sopimuspuoli voi irtisanoa sopimuksen kirjallisella ilmoituksella Tanskan ulkoasiainministeriölle, joka tiedottaa ilmoituksen vastaanottamisesta ja sen sisällöstä muille sopimuspuolille.
2. Irtisanominen koskee vain asianomaista sopimuspuolta ja tulee voimaan sen kalenterivuoden alusta, joka seuraa vähintään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun irtisanominen on vastaanotettu Tanskan ulkoasianministeriössä.
3. Jos sopimus irtisanotaan, sopimuksen perusteella saavutetut oikeudet jäävät voimaan.
1. Tämän sopimuksen tullessa voimaan lakkaa 15 päivänä kesäkuuta 1992 tehty sosiaaliturvasopimus olemasta voimassa. Tämä sopimus ei aiheuta vähennyksiä niiden etuuksien määrään, joita maksetaan sen tullessa voimaan.
2. Pohjoismaiden kansalaiselle maksettava peruseläke, jota on maksettu 31 päivään joulukuuta 1993 saakka 5 päivänä maaliskuuta 1981 tehdyn pohjoismaisen sosiaaliturvasopimuksen määräysten tai yhden tai useamman maan kansallisen lainsäädännön perusteella ja jota sopimuksen tullessa voimaan edelleen maksetaan näiden määräysten perusteella, lasketaan uudelleen asetuksen tai tämän sopimuksen määräysten mukaisesti, jos eläkkeeseen oikeutettu hakee peruseläkettä toisesta Pohjoismaasta.
3. Tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen tehdyt etuuksia koskevat hakemukset ratkaistaan sopimuksen perusteella myös silloin, kun ne koskevat etuuksia ajalta ennen sen voimaantuloa.
Sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Tanskan ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa muille sopimuspuolille oikeaksi todistetut jäljennökset siitä.
Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat siihen valtuutettuina allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty Karlskronassa 18 päivänä elokuuta 2003 yhtenä kappaleena tanskan, suomen, islannin, norjan ja ruotsin kielellä, jotka kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.
Tanskaa koskevat 4 artiklassa tarkoitetut erityismääräykset
Kun kyse on
- asetuksen III osaston 7 ja 8 luvusta
- asetuksen 69 ja 70 artiklasta
- sopimuksen 8 ja 9 artiklassa tarkoitetuista peruseläkkeistä
asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen soveltaminen ulotetaan koskemaan ainoastaan Pohjoismaiden kansalaisia, jolloin myös sopimuksen 8 ja 9 artikla koskevat vain Pohjoismaiden kansalaisia.
]]>
Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin hallitukset ovat sopineet seuraavasta:
Lainvoimainen tuomio, hallinnollisen viranomaisen päätös tai sellainen viranomaisen hyväksymä sopimus, jossa joku on jossakin sopimusvaltiossa velvoitettu tai sitoutunut maksamaan elatusapua puolisolle, entiselle puolisolle, lapselle, lapsipuolelle tai lapsen äidille, on tunnustettava muissa sopimusvaltioissa ilman eri vahvistusta.
Lainvoimainen tuomio, hallinnollisen viranomaisen päätös, viranomaisen hyväksymä sopimus tai muu kirjallinen sopimus, jossa joku on jossakin sopimusvaltiossa velvoitettu tai sitoutunut maksamaan edellä tarkoitettua elatusapua ja joka on siinä valtiossa täytäntöönpantavissa, on pyynnöstä välittömästi pantava täytäntöön toisessa sopimusvaltiossa. Sama on voimassa sellaisesta, vielä lainvoimaa vailla olevasta tuomiosta ja sellaisesta oikeuden tai tuomarin antamasta päätöksestä, joka voidaan panna täytäntöön lainvoimaisen tuomion tavoin.
___
1 Uusi sanamuoto 2000
Täytäntöönpanoa pyydetään sen sopimusvaltion viranomaiselta, missä elatusapuun oikeutettu oleskelee tahi missä tuomio tai päätös on annettu tai kirjallinen sitoumus tehty.
Jos täytäntöönpano tulee tapahtumaan toisessa sopimusvaltiossa kuin siinä, missä pyyntö on 1 kappaleen mukaisesti esitetty, lähetetään tämä pyyntö ensiksi mainittuun valtioon. Tällöin pyynnön lähettää ja ottaa vastaan:
Tanskassa statsamt (Kööpenhaminassa Overpræsidiet) tai, jos on epätietoisuutta siitä, mikä statsamt on toimivaltainen, oikeusministeriö;
Suomessa asianomainen ulosottomies tai, jos toimivaltaisesta ulosottomiehestä on epätietoisuutta, oikeusministeriö;
Islannissa oikeusministeriö;
Norjassa folketrygdkontoret for utenlandssaker;
Ruotsissa asianomainen kronofogdemyndighet tai, jos on epätietoisuutta siitä, mikä kronofogdemyndighet on toimivaltainen, Riksskatteverket.
___
1 Uusi sanamuoto, toinen kappale, 2000
Perimisen toimittava viranomainen saa, jos se katsotaan tarpeelliseksi, vaatia todistuksen siitä, että tuomio, päätös tai sitoumus täyttää 1 artiklan 2 kappaleessa määrätyt täytäntöönpanon edellytykset. Todistuksen antaa sen valtion 2 artiklan 2 kappaleessa mainittu viranomainen, missä tuomio tai päätös on annettu tai missä sitoumus on tehty.
Jollei elatusapua ole tuomiossa, päätöksessä tai sitoumuksessa vahvistettu tietyksi määräksi tai jos täytäntöönpanopyyntö tarkoittaa suurempaa määrää kuin on vahvistettu, saatakoon myös 1 kappaleen mukaisesti vaatia todistusta elatusavun määrästä
___
1 Uusi sanamuoto, ensimmäinen kappale, 2000
Täytäntöönpano tapahtuu jokaisessa valtiossa siellä voimassa olevan lain mukaan.
Täytäntöönpanosta ei saa aiheutua maksuja elatusapuun oikeutetulle, ellei täytäntöönpano ole tapahtuva kiinteään omaisuuteen nähden säädetyssä järjestyksessä.
Kertynyt rahamäärä lähetetään sille, joka on pyytänyt täytäntöönpanoa, tai myös toiselle, jonka tämä määrää.
Elatusapua koskevat määräykset tarkoittavat myös avustusta synnytys- ja lapsivuodekustannuksiin sekä menoihin, jotka aiheutuvat lapsen erityisestä koulutuksesta taikka kaste-, kasteenliitonuudistus-, sairaus- ja hautauskustannuksista tai niihin verrattavista syistä.
Elatuskysymyksen tutkimisen johdosta elatusvelvollisen suoritettavaksi määrätty kulujen korvaus voidaan periä tämän sopimuksen määräysten mukaisesti.
Tämä sopimus ei estä tunnustamisen tai täytäntöönpanon perustamista muuhun kansainväliseen sopimukseen, joka on voimassa asianomaisten valtioiden välillä, tai sen valtion lakiin, missä kysymys tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta tulee esille.
___
1 Uusi artikla 2000
Tämä sopimus on ratifioitava ja ratifioimiskirjat talletettava Norjan ulkoasiainministeriöön niin pian kuin tämä voi tapahtua.
Sopimus tulee voimaan ratifioimiskirjain tallettamista lähinnä seuraavan tammi- tai heinäkuun 1 päivänä. Tällä sopimuksella kumotaan sopimusvaltioiden kesken helmikuun 10 päivänä 1931 tehty ja huhtikuun 1 päivänä 1953 muutettu sopimus elatusavun perimisestä pakkotoimin.
Jokainen sopimusvaltio voi sanoa irti sopimuksen jokaisen muun sopimusvaltion suhteen lakkaamaan sen tammi- tai heinäkuun 1 päivän alkaessa, joka lähinnä seuraa kuuden kuukauden kuluttua irtisanomisesta.
Tämän vakuudeksi ovat asianomaiset valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen ja varustaneet sen sineteillään.
Allekirjoitettu Oslossa yhtenä suomen-, tanskan-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena, ruotsinkielisen tekstin käsittäessä kaksi eri tekstiä, toisen Suomen ja toisen Ruotsia varten.
Tämän sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Norjan ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa kullekin sopimusvaltiolle siitä oikeaksi todistetun jäljennöksen.
Tämän vakuudeksi ovat valtuutetut allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Laadittu Oslossa 25 päivänä helmikuuta 2000 yhtenä tanskan-, suomen-, islannin-, norjan- ja ruotsinkielisenä kappaleena, jossa ruotsiksi on kaksi tekstiä, toinen Suomea ja toinen Ruotsia varten.
]]>Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin hallitukset,
jotka ovat 6 päivänä maaliskuuta 1982 tehneet sopimuksen yhteisistä pohjoismaisista työmarkkinoista,
jotka katsovat, että Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan 25 päivänä elokuuta 1981 tekemä sopimus eräiden ammattiryhmien hyväksymisestä toimimaan terveydenhuollon, sairaanhoidon ja eläinlääkintähuollon alalla, johon Islanti on liittynyt eräiden ammattiryhmien osalta, on ollut hyvin tärkeä, koska se on turvannut Pohjoismaiden kansalaisille mahdollisuuden päästä näiden ammattialojen pohjoismaisille työmarkkinoille kokonaisuudessaan, samoin kuin näiden valtioiden lääketieteelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle,
jotka katsovat, että näiden ammattiryhmien virallisesti säädelty koulutus kyseisissä valtioissa on useimmissa tapauksissa samanarvoinen,
jotka haluavat pyrkiä takaamaan mainituille ammattiryhmille kaikissa sopimusvaltioissa riittävät koulutusmahdollisuudet sekä mahdollisimman yhtenäisen koulutuksen ja lainsäädännön,
jotka toteavat, että 2 päivänä toukokuuta 1992 tehty Euroopan talousaluetta koskeva sopimus (ETA-sopimus) sisältää yhteisiä työmarkkinoita ja kelpoisuustodistusten vastavuoroista hyväksymistä koskevia määräyksiä, joita joissakin tapauksissa tullaan soveltamaan niihin Pohjoismaiden kansalaisiin, jotka haluavat toimia toisessa Pohjoismaassa,
jotka toteavat myös, että ETA-sopimuksen 121 artikla antaa mahdollisuuden pohjoismaisen yhteistyön jatkamiseen,
jotka katsovat, että myös jatkossa tarvitaan vuoden 1981 sopimuksen ammattiryhmien hyväksymistä koskevia pohjoismaisia määräyksiä, ensinnäkin sellaisten sääntelyn piiriin kuuluvien ammattiryhmien ja erityispätevyyksien osalta, jotka eivät kuulu ETA-määräysten piiriin, toiseksi joissakin tapauksissa niiden henkilöiden osalta, jotka ovat hankkineet koulutuksensa kolmannesta maasta, ja kolmanneksi niiden Pohjoismaiden kansalaisten osalta, joiden mahdollisuudet ammatinharjoittamiseen toisessa Pohjoismaassa muutoin heikentyisivät vuoden 1981 sopimukseen verrattuna,
jotka näin ollen katsovat, että vuoden 1981 sopimus on olennaisilta osiltaan Pohjoismaiden kansalaisille edullisempi kuin ETA-sopimus,
jotka myös katsovat, että ne vuoden 1981 sopimuksen määräykset, jotka ovat ristiriidassa ETA-sopimuksen kanssa, eivät voi jatkossa sisältyä pohjoismaiseen sopimukseen ja että pohjoismainen sopimus on muutoinkin muotoiltava uudelleen niin, että se on sopusoinnussa ETA-sopimuksen kanssa,
ja jotka lopuksi vielä katsovat, että näin muotoillun sopimuksen tulee koskea kaikkia ammatinharjoittajia niissä ammattiryhmissä, jotka kuuluvat sopimuksen piiriin,
ovat sopineet uudesta sopimuksesta eräiden terveyden- ja sairaanhoidon henkilöstöryhmien sekä eläinlääkäreiden yhteisistä pohjoismaisista työmarkkinoista seuraavansisältöisesti:
Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan ja Ruotsin hallitukset, jotka haluavat muuttaa 14 kesäkuuta 1993 tehdyn eräiden terveyden ja sairaanhoidon henkilöstöryhmien sekä eläinlääkäreiden yhteisiä pohjoismaisia työmarkkinoita koskevan sopimuksen, ovat sopineet seuraavasta:
Tätä sopimusta sovelletaan ammatinharjoittajiin, jotka ovat Tanskan, Suomen, Islannin, Norjan tai Ruotsin – näistä käytetään jäljempänä nimitystä sopimusvaltiot – kansalaisia ja kuuluvat johonkin liitteessä 1 mainituista ammattiryhmistä.
___
1 Uusi sanamuoto 1998.
Sillä, joka on jossakin sopimusvaltiossa saanut vertailukelpoisen oikeudellisen hyväksynnän toimimaan 1 artiklassa, liitteessä 1, tarkoitettuna ammattinharjoittajana, on tässä sopimuksessa määrätyin edellytyksin oikeus saada tällainen hyväksyntä myös muissa valtioissa, joissa on voimassa hyväksymistä koskevia määräyksiä.
Sitä, mitä edellisessä kappaleessa sanotaan hyväksymisestä, sovelletaan vastaavasti toisaalta henkilöön, joka toimii tai on oikeutettu toimimaan proviisorina jossakin jäsenvaltiossa, ja toisaalta myös henkilöön, joka olematta proviisori on oikeutettu toimittamaan lääkemääräyksiä apteekista (farmaseutti Suomessa, aðstoðarlyfjafræðingur Islannissa, reseptar Norjassa ja receptarie Ruotsissa).
Myös ammatinharjoittaja, joka on saanut koulutuksensa sellaisessa sopimusvaltiossa, jossa ei ole voimassa ammatinharjoittajien hyväksymistä koskevia määräyksiä, on oikeutettu 5―12 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa saamaan hyväksymisen sellaisessa sopimusvaltiossa, jossa on tällaisia määräyksiä.
Liitteessä 2 selostetaan, missä valtioissa ja minkä ammattiryhmien osalta on tämän sopimuksen voimaantullessa voimassa hyväksymistä koskevia määräyksiä.
___
1 Uusi sanamuoto 1998.
Tämän sopimuksen mukainen sairaanhoitajaksi hyväksyntä koskee henkilöä, jolla on yleisen terveyden- ja sairaanhoidon koulutus.
Sairaanhoitajan, joka on suuntautunut muuhun kuin yleiseen terveyden- ja sairaanhoitoon, hyväksyy asianomainen valtio yksilöllisen harkintansa mukaan.
Tanska voi vaatia ehtona rajoittamattomalle hammashuoltajaksi (tandplejer) hyväksymiselle, että hakija suorittaa koeajan tai soveltuvuustestin. Hakijalla on oikeus valita koeajan ja soveltuvuustestin välillä.
___
1 Uusi sanamuoto 1998.
Toimintaterapeutiksi (ergoterapeut) hyväksymisen Suomessa, Tanskassa ja Norjassa sekä (ilojuðdjalfi) Islannissa on oikeutettu saamaan se, joka on Ruotsissa suorittanut toimintaterapeutin (arbetsterapeut) tutkinnon tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän vanhemman koulutuksen toimintaterapeutiksi.
Optikoksi hyväksymisen Tanskassa, Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa on oikeutettu saamaan se, joka on saanut Islannissa hyväksynnän optikoksi (sjóntækjafræðingar) suoritettuaan jossakin toisessa sopimusvaltiossa koulutuksen, johon optikoksi laillistaminen kyseisessä maassa voi perustua.
___
1 Uusi sanamuoto 1998.
1 7 artikla poistetaan sopimuksesta, 1998.
Röntgenhoitajaksi hyväksymisen Suomessa, (röntgentaeknar) Islannissa ja (radiograf) Norjassa on oikeutettu saamaan
a) se, joka on Tanskassa hankkinut terveyshallituksen (Sundhedsstyrelsen) ohjeiden mukaisen röntgenhoitajan (radiograf) todistuksen, ja
b) se, joka on Ruotsissa suorittanut terveyden- ja sairaanhoitolinjan diagnostisen radiologian opintosuunnan oppimäärän (90 pistettä) tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän vanhemman röntgenhoitajan (röntgenassistent) koulutuksen.
Mielenterveyshoitajaksi tai lähihoitajaksi hyväksymisen Suomessa, perushoitajaksi (sjukraliðar), joka on suuntautunut mielisairaanhoitoon Islannissa, ja mielisairaanhoitajaksi (hjelpepleier inom området psykiatrisk sykepleie) Norjassa on oikeutettu saamaan
a) se, joka on Tanskassa hankkinut sosiaali- ja terveysassistentin (social- og sundhedsassistent, SOSU-assistent) todistuksen tai mielisairaanhoitajan (plejer) todistuksen terveyshallituksen vuoden 1977 tai myöhempien ohjeiden mukaisesti, ja
b) se, joka on Ruotsissa suorittanut sellaisen koulutuksen ja hankkinut alan käytännön työkokemuksen, joka siellä vaaditaan mielisairaanhoitajalta (skötare i psykiatrisk vård), tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän mielisairaanhoitajan vanhemman koulutuksen.
___
1 Uusi sanamuoto 1998.
Hammashoitajaksi tai lähihoitajaksi hyväksymisen Suomessa, (aðstoðarmenn tannlækna) Islannissa ja (tandsköterska) Ruotsissa on oikeutettu saamaan
a) se, joka on Tanskassa suorittanut hammashoitajalle (tandklinikassistent) vahvistetun koulutuksen,
b) se, joka on Norjassa suorittanut hammashoitajalle (tannlegesekretær) vahvistetun koulutuksen.
___
1 Uusi sanamuoto 1998.
Hammasteknikoksi hyväksymisen Suomessa ja (tandtekniker) Ruotsissa on oikeutettu saamaan
a) se, joka on Tanskassa suorittanut 4–5-vuotisen hammasteknikon (laboratorietandtekniker) koulutuksen ammattikoulussa tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän hammasteknikon vanhemman koulutuksen (laboratorietandtekniker), ja
b) se, joka on Norjassa saanut hammasteknikon (tandtekniker) ammattiin oikeuttavan kisällinkirjan.
___
1 Uusi sanamuoto 1998.
Perushoitajaksi tai lähihoitajaksi hyväksymisen Suomessa, (sjukraliðar) Islannissa ja (hjelpepleier) Norjassa on oikeutettu saamaan
a) se, joka on Tanskassa hankkinut apuhoitajan (sygehjælper) tai sosiaali- ja terveysassistentin (social- och sundhedsassistent, SOSU-assistent) todistuksen, ja
b) se, joka on Ruotsissa suorittanut sellaisen koulutuksen ja hankkinut alan käytännön työkokemuksen, joka siellä vaaditaan apuhoitajalta (undersköterska), tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän vastaavan vanhemman koulutuksen.
___
1 Uusi sanamuoto 1998.
Laboratoriohoitajaksi hyväksymisen Suomessa, (meinatæknar) Islannissa ja (bioingenjör) Norjassa on oikeutettu saamaan
a) se, joka on Tanskassa suorittanut laboratoriohoitajalle (hospitallaborant) vahvistetun koulutuksen, ja
b) se, joka on Ruotsissa suorittanut laboratoriohoitajan (biomedicinsk analytiker) korkeakoulututkinnon tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän laboratoriohoitajan (laboratorieassistent) vastaavan vanhemman koulutuksen.
___
1 Uusi 12 a artikla, 1998.
Jalkojenhoitajaksi (fodterapeut) hyväksymisen Tanskassa, Suomessa, (fótaadgerdafræðingur) Islannissa ja (fotterapeut) Norjassa on oikeutettu saamaan se, joka on suorittanut Ruotsissa jalkojenhoitajakoulutuksen kunnallisen aikuiskoulutuksen täydennyskoulutuksena tai jalkojenhoitajan (fotvårdsspecialist) aikaisemman koulutuksen (erityiskurssi lukioasteisessa koulussa).
___
1 Uusi 12 b artikla, 1998.
Puheterapeutiksi hyväksymisen Suomessa ja (logoped) Ruotsissa on oikeutettu saamaan
a) se, joka on saanut Islannissa hyväksymisen logopediksi (talmeinafræðingar) suoritettuaan Suomessa tai Ruotsissa koulutuksen, johon logopedin laillistaminen siinä maassa voi perustua, ja
b) se, joka on saanut Norjassa hyväksynnän logopediksi suoritettuaan yliopistotutkinnon erityispedagogiikassa erikoisalanaan logopedia tai suoritettuaan korkeakoulussa jatkokoulutuksen erityispedagogiikassa erikoisalanaan logopedia.
___
1 Uusi 12 c artikla, 1998.
Ennen kuin sopimusvaltio ryhtyy soveltamaan hyväksymismääräyksiä, jotka koskevat tiettyä 1 artiklassa, liitteessä 1, mainittua ammattiryhmää, joka ei ole aikaisemmin siinä valtiossa ollut tällaisen sääntelyn kohteena, valtion tulee ryhtyä neuvotteluihin hyväksymisen edellytyksistä muiden sellaisten valtioiden kanssa, joiden osalta sopimus on sovellettavissa ammattiryhmään.
Jos tietyn 1 artiklassa mainitun ammattiryhmän hyväksymistä koskevia säännöksiä ryhdytään soveltamaan valtiossa, jossa tällaisia säännöksiä ei ole voimassa sopimusta allekirjoitettaessa, lakkaa ammattiryhmää koskeva vastaava 5-12 artiklan määräys olemasta voimassa. Kyseinen ammattiryhmä kuuluu tämän jälkeen toisen sopimusvaltion hyväksymistä koskevan pääsäännön piiriin.
Ilmoitus päätetyistä säännöksistä on toimitettava hyvissä ajoin ennen niiden voimaantuloa Ruotsin ulkoasiainministeriölle.
Jos lääkäri tai hammaslääkäri on hankkinut erikoislääkärin pätevyyden jossakin sopimusvaltiossa, hän saa todistuksen samasta pätevyydestä toisessa sopimusvaltiossa edellyttäen,
että hän on saanut rajoittamattoman hyväksynnän toimia lääkärinä tai hammaslääkärinä tässä valtiossa ja että hänellä edelleen on tällainen hyväksyntä, ja
että kyseinen ammattiala on siellä tunnustettu erikoisalaksi niiden määräysten mukaan, jotka säätelevät lääkärin tai vastaavasti hammaslääkärin oikeutta nimittää itseään erikoislääkäriksi tai erikoishammaslääkäriksi.
Jos optikko on hankkinut piilolasioptikon pätevyyden Tanskassa, Suomessa, Norjassa tai Ruotsissa, hän saa todistuksen samasta pätevyydestä muissakin valtioissa.
Oikeus 1 kappaleen mukaiseen piilolasioptikon pätevyystodistukseen toisessa sopimusvaltiossa on voimassa sillä edellytyksellä, että optikko on saanut hyväksynnän optikoksi siinä valtiossa ja että hänellä edelleen on tällainen hyväksyntä.
___
1 Uusi sanamuoto 1998.
Sen, joka hakee hyväksymistä vedoten tähän sopimukseen, tulee osoittaa valtion terveyden- ja sairaanhoidon tai vastaavasti eläinlääkintäalan keskusviranomaiselle tai vastaavalle viranomaiselle, että hän täyttää sopimuksen ehdot.
Hyväksyminen on myönnettävä hakijalle, joka täyttää edellä mainitut ehdot, ellei ole olemassa seikkoja, jotka voivat aiheuttaa hyväksymisen peruuttamisen.
Toimivaltaisten keskusviranomaisten tulee antaa toisilleen kaikki ne tiedot, jotka ovat tarpeen tehtyjen hyväksymishakemusten johdosta.
Jos hyväksymisen alun perin myöntänyt valtio on peruuttanut sen, on myöhemmin toisessa valtiossa myönnetty hyväksyminen peruutettava. Muutoin saadaan myöhemmin myönnetty hyväksyminen peruuttaa ainoastaan sen valtion määräysten mukaisesti, joka on hyväksymisen myöntänyt.
Jos toimivaltainen viranomainen peruuttaa useammassa jäsenvaltiossa hyväksymisen saanutta ammatinharjoittajaa koskevan hyväksymisen, on sen tai toisten sopimusvaltioiden toimivaltaiselle keskusviranomaiselle ilmoitettava peruutuksesta ja sen syistä. Tällainen ilmoitus on tehtävä myös, jos ammatinharjoittajan oikeutta antaa apteekeille lääke- tai alkoholimääräyksiä on rajoitettu tai jos hän on vapaaehtoisesti luopunut tästä oikeudestaan tai oikeudestaan toiminnan harjoittamiseen.
ETA-sopimuksesta seuraa, että työntekijällä, joka on sopimuksen piiriin kuuluvan valtion kansalainen, on oikeus hakea ja ottaa vastaan työtä toisesta tällaisesta valtiosta. ETA-sopimuksesta seuraa myös, ettei tällaista työntekijää saa kohdella toisin kuin maan omia kansalaisia, kun on kyse mm. palvelussuhde- ja sosiaalietuuksista.
ETA-sopimuksesta seuraa edelleen, että valtiot voivat joissakin tapauksissa ryhtyä sopiviin toimenpiteisiin, jotta henkilö, joka haluaa toimia ammatillisesti jossakin toisessa Euroopan talousaluetta koskevan sopimuksen piiriin kuuluvassa valtiossa, voisi saada tietoa ammatin harjoittamista säätelevästä lainsäädännöstä. ETA-sopimuksesta seuraa myös, että valtioiden on joissakin tapauksissa, mikäli asianmukaista, tarjottava kyseisille henkilöille mahdollisuus hankkia ammatin harjoittamiseen isäntämaassa tarvittava kielitaito.
Tässä sopimuksessa tarkoitetun ammattialan työhön palkattaessa tulee myös siinä tapauksessa, ettei se ole seurausta ETA-sopimuksesta, antaa ammatissa toimimiselle sama arvo riippumatta siitä, missä sopimusvaltiossa se on tapahtunut.
Sen, joka ottaa palvelukseensa tämän sopimuksen piiriin kuuluvaa henkilökuntaa, on noudatettava 6 päivänä maaliskuuta 1982 tehdyn yhteisiä pohjoismaisia työmarkkinoita koskevan sopimuksen määräyksiä sekä sen soveltamiseksi pohjoismaista työnvälitystä varten vahvistettuja suuntaviivoja.
Valtioiden toimivaltaisten keskusviranomaisten tulee seurata kehitystä tässä sopimuksessa tarkoitettujen ammattiryhmien työmarkkinoilla ja, milloin erityiset toimenpiteet katsotaan tarpeellisiksi, ilmoittaa asiasta edellä mainitun sopimuksen 8 artiklan mukaisesti perustetulle toimikunnalle.
Keskusviranomaisten tulee lisäksi jatkuvasti antaa toisilleen tietoja, joilla on merkitystä asianomaisten ammattiryhmien työmarkkinoilla tapahtuvan kehityksen arvioimiseksi.
Sopimusvaltioiden tulee yhteistoiminnassa seurata sopimuksen soveltamista sekä tehdä sopimukseen ne muutokset ja lisäykset, joihin kehitys saattaa antaa aihetta.
Edellyttäen, että kaikki osapuolet ovat ilmoittaneet Ruotsin ulkoasiainministeriölle sopimuksen hyväksymisestä, sopimus tulee voimaan samana päivänä kuin ETA-sopimus. Mikäli mainittu edellytys ei ole täyttynyt siihen mennessä, kun ETA-sopimus tulee voimaan, sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin ulkoasiainministeriö on saanut kaikilta osapuolilta ilmoituksen sopimuksen hyväksymisestä.
Mikäli Islanti ei ole valmis soveltamaan tätä sopimusta kaikkiin niihin 1 artiklassa, liitteessä 1, mainittuihin ammattiryhmiin, joiden osalta hyväksymismääräykset ovat voimassa Islannissa, Islannin on kirjallisesti ilmoitettava tästä Ruotsin ulkoasiainministeriölle samalla, kun se ilmoittaa sopimuksen hyväksymisestä. Islanti voi milloin tahansa myöhemmin samalla tavoin ilmoittaa olevansa valmis soveltamaan sopimusta yhteen tai useampaan 1 artiklassa, liitteessä 1, mainituista muista ammattiryhmistä. Vaikka Islanti ei olisi valmis soveltamaan tätä sopimusta kaikkiin ammattiryhmiin, sopimus koskee kuitenkin soveltuvin osin muita osapuolia heidän keskinäisissä suhteissaan kaikkien 1 artiklassa, liitteessä 1, mainittujen ammattiryhmien osalta.
Ruotsin ulkoasiainministeriö ilmoittaa muille osapuolille näiden ilmoitusten vastaanottamisesta ja ajankohdasta, jolloin sopimus tulee voimaan.
Ruotsin ulkoasiainministeriön tulee myös ilmoittaa muille valtioille
a) 14 artiklan 2 kappaleessa mainituista päätöksistä ja
b) 25 artiklan mukaisesta irtisanomisesta ja ilmoituksesta sekä siitä päivämäärästä, jolloin tällainen toimenpide tulee voimaan.
Mikäli jokin sopimusvaltioista aloittaa sääntelyn sellaisen uuden ammattiryhmän osalta, joka kuuluu sopimuksen piiriin, on sopimus voimassa kyseisen ammattiryhmän osalta samalla tavoin kuin niiden ammattiryhmien osalta, joita se koski jo sopimusta allekirjoitettaessa.
Samanaikaisesti, kun tämä sopimus tulee voimaan, kumotaan
Suomen, Norjan, Ruotsin ja Tanskan välillä 25 päivänä elokuuta 1981 tehty sopimus eräiden ammattiryhmien hyväksymisestä toimimaan terveydenhuollon, sairaanhoidon ja eläinlääkintähuollon alalla, johon Islanti on liittynyt,
27 päivänä elokuuta 1987 tehty sopimus lisäpöytäkirjoineen ja 28 päivänä helmikuuta 1990 tehty sopimus vuoden 1981 sopimuksen muuttamisesta, sekä
28 päivänä helmikuuta 1990 tehty sopimus lisäpöytäkirjan muuttamisesta.
Valtio voi irtisanoa tämän sopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti Ruotsin ulkoasiainministeriölle. Jos jokin valtioista on sanonut irti sopimuksen, se lakkaa olemasta voimassa viimeisessä kappaleessa mainitun määräajan kuluttua.
Sopimuksen tultua voimaan voi valtio ilmoittaa, ettei se enää halua soveltaa sopimusta tiettyyn ammattiryhmään. Tällainen ilmoitus on toimitettava Ruotsin ulkoasiainministeriölle. Mikäli jokin valtioista on tehnyt sanotun ilmoituksen, sopimusta ei enää sovelleta kyseiseen ammattiryhmään jäljempänä mainitun määräajan kuluttua.
Tässä artiklassa tarkoitettu irtisanominen ja ilmoitus tulevat voimaan siinä vuodenvaihteessa tai kesä-heinäkuun vaihteessa, joka lähinnä seuraa sen jälkeen, kun kuusi kuukautta on kulunut irtisanomisen tai ilmoituksen saapumisesta Ruotsin ulkoasiainministeriöön.
Tämän sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Ruotsin ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa siitä muille valtioille oikeaksi todistetut jäljennökset.
Tämän vakuudeksi valtuutetut edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty 14 päivänä kesäkuuta 1993 Arjeplogissa yhtenä kappaleena tanskan, suomen, islannin, norjan ja ruotsin kielellä, jotka kaikki tekstit ovat yhtä todistusvoimaiset.
Sopimus tulee voimaan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen kun Ruotsin ulkoasiainministeriö on saanut kaikilta osapuolilta ilmoituksen sopimuksen hyväksymisestä.
Ruotsin ulkoasiainministeriö ilmoittaa toisille osapuolille näiden ilmoituksen vastaanottamisesta ja ajankohdasta, jolloin sopimus tulee voimaan.
Tämä sopimus on voimassa niin kauan kuin 14 kesäkuuta 1993 tehty sopimus on voimassa.
Tämän sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Ruotsin ulkoasiainministeriöön, joka toimittaa siitä muille valtioille oikeaksi todistetut jäljennökset.
Tämän vakuudeksi valtuutetut edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.
Tehty 11 marraskuuta 1998 Oslossa yhtenä kappaleena tanskan, suomen, islannin, norjan ja ruotsin kielellä, jotka kaikki ovat yhtä todistusvoimaiset.
som är övertygade om nödvändigheten av samarbete mellan de behöriga myndigheterna i de avtalsslutande staterna i syfte att underlätta erforderligt ömsesidigt bistånd vid olyckshändelser i fredstid och att påskynda insättandet av hjälpande personal och materiel,
som betraktar detta avtal som ett ramavtal som är avsett att komplettera andra nordiska multilaterala eller bilaterala överenskommelser på området,
och som önskar ytterligare förbättra samarbetet på området,
har enats om följande:
Detta avtal avser samarbete över de avtalsslutande staternas territorialgränser i syfte att vid olyckshändelser och överhängande fara för olyckshändelser hindra eller begränsa skador på människor eller egendom eller i miljön.
Staterna skall i sin nationella lagstiftning och andra bestämmelser så långt möjligt undanröja hinder för sådant samarbete.
Varje avtalsslutande stat förpliktar sig att vid en olyckshändelse eller överhängande fara för olyckshändelse lämna erforderligt bistånd i enlighet med sina möjligheter och detta avtals bestämmelser.
Bestämmelserna i artiklarna 3-5 skall äga tillämpning, om inte annat följer av bilaterala eller andra multilaterala överenskommelser.
1. En myndighet i en avtalsslutande stat som vid olyckshändelse svarar för åtgärder för att hindra eller begränsa skador på människor eller egendom eller i miljön får begära bistånd direkt hos behörig myndighet i annan avtalsslutande stat. Den myndighet hos vilken biståndet begärs avgör om detta kan lämnas.
2. Den hjälpsökande statens myndigheter har det fulla ansvaret för ledningen av insatsen på olycksplatsen med undantag för sådan olycksplats som är belägen inom annan avtalsslutande parts territorium. Personal från den hjälpande staten står till förfogande under ledning av det egna befälet och tjänstgör i den hjälpsökande staten i enlighet med de tjänstgöringsbestämmmelser som gäller i den egna staten.
3. Det åvilar den hjälpsökande staten att tillse att fordon, räddningsmateriel och annan utrustning som medförs vid en insats får föras över gränserna utan in- eller utförselformaliteter och med befrielser från skatter, pålagor och avgifter. Fordon, räddningsmateriel och annan utrustning får användas i enlighet med i den hjälpande staten gällande bestämmelser utan särskilt tillstånd. Efter avslutad insats skall fordon, räddningsmateriel och annan utrustning åter föras ut ur landet så snart som möjligt. Motsvarande gäller vid övning av insats.
4. Om biståndet består av militär personal, statsfartyg, statsluftfartyg och militära fordon, som fordrar särskilt tillstånd för tillträde, skall den myndighet i den hjälpsökande staten som begärt biståndet utverka sådant tillstånd. Innan tillstånd beviljats får inte territorialgränsen överskridas.
Kostnaderna för hjälpinsatser enligt detta avtal skall betalas enligt nedan:
1. Den hjälpande staten har rätt till ersättning av den hjälpsökande staten för kostnaderna för sina åtgärder, i den mån dessa är att hänföra till det lämnade biståndet.
2. Den hjälpsökande staten kan när som helst återkalla sin begäran om bistånd, men den hjälpande staten har i så fall rätt till ersättning för de kostnader som den ådragit sig.
3. Den hjälpande staten skall alltid vara beredd att lämna den hjälpsökande uppgift om de uppskattade kostnaderna för biståndet.
4. Självkostnadsprincipen skall ligga till grund för beräkning av kostnaderna.
5. Dessa bestämmelser inskränker inte de avtalsslutande staternas rätt att från tredje man återkräva kostnaderna enligt andra bestämmelser och regler som är tillämpliga enligt nationell lagstiftning eller folkrätten.
1. Den hjälpsökande staten svarar för skada som orsakats genom bistånd som lämnats inom dess territorium i enlighet med detta avtal. Den hjälpsökande staten är skyldig att svara i rättegång eller att förhandla om förlikning rörande skadeståndskrav som riktas av tredje man mot den hjälpande staten eller dess personal. Den hjälpsökande staten svarar för alla rättegångs- och andra kostnader som hänför sig till sådana krav.
2. Den hjälpsökande staten skall ersätta den hjälpande staten för dödsfall eller personskada som tillfogas den senares personal, liksom också för förlust av eller skada på utrustning eller materiel som orsakats inom den hjälpsökande statens territorium genom biståndet.
3. Den hjälpande staten svarar för skador som inträffar inom dess eget territorium.
4. Den hjälpsökande staten har rätt att väcka talan om återkrav på ersättning som staten har utgivit enligt denna artikel mot den ur den hjälpande personalen som har orsakat skadan uppsåtligen eller av grov vårdslöshet.
1. De avtalsslutande staterna skall lämna varandra upplysningar om organisationen och behöriga myndigheter i den egna staten samt lagstiftningsåtgärder och andra viktigare förändringar av betydelse för detta avtal. Vidare skall staterna verka för en utveckling av samarbetet på området.
2. För den praktiska tillämpningen av detta avtal förutses de behöriga myndigheterna i respektive stat stå i direkt kontakt med varandra.
3. Möten skall hållas inom ramen för delta avtal när så bedöms lämpligt.
Avtalet träder i kraft trettio dagar efter den dag då två av de avtalsslutande staterna skriftligen har underrättat det svenska utrikesdepartementet att avtalet har godkänts av dem.
För avtalsslutande stat, som efter avtalets ikraftträdande, meddelar att avtalet godkänts träder avtalet i kraft trettio (30) dagar efter den dag då det svenska utrikesdepartementet mottagit underrättelsen härom.
Det svenska utrikesdepartementet underrättar de övriga avtalsslutande staterna skriftligen om tidpunkten för mottagandet av dessa meddelanden och om tidpunkten för avtalets ikraftträdande.
Island kan ansluta sig till detta avtal. Anslutningsinstrumentet skall deponeras hos det svenska utrikesdepartementet. Avtalet träder i kraft för Island från och med den dag då anslutningsinstrumentet deponerats. Svenska utrikesdepartementet underrättar skriftligen de avtalsslutande parterna om tidpunkten för depositionen.
En part kan säga upp avtalet genom skriftligt meddelande härom till det svenska utrikesdepartementet som underrättar de övriga parterna om tidpunkten för mottagandet av sådant meddelande och om dess innehåll.
En uppsägning gäller endast den part som har gjort uppsägning och får verkan sex månader efter den dag då det svenska utrikesdepartementet mottagit meddelandet om uppsägning.
Originalexemplaret av detta avtal deponeras hos det svenska utrikesdepartementet som tillställer de övriga parterna bestyrkta kopior därav.
Till bekräftelse härav har de vederbörligen befullmäktigade ombuden undertecknat detta avtal.
Som skedde i Stockholm den 20 januari 1989 i ett exemplar på danska, finska, norska och svenska språken, vilka samtliga texter har samma giltighet.
Utrikesdepartementet
Utrikesdepartementet har äran härmed erkänna mottagandet den 5 april 2001 av Islands anslutningsinstrument avseende Avtal mellan Danmark, Finland, Norge och Sverige om samarbete över territorialgränserna i syfte att vid olyckshändelse hindra eller begränsa skada på människor eller egendom eller i miljön, undertecknad i Stockholm den 20 januari 1989.
Enligt artikel 8 träder avtalet i kraft för Island den dag då anslutningsinstrumentet deponerades, den 5 april 2001.
Utrikesdepartementet har underrättat de avtalsslutande parterna om Islands anslutning.
Utrikesdepartementet begagnar detta tillfälle att försäkra Islands Ambassad om sin utmärkta högaktning.
Stockholm den 9 April 2001
Islands Ambassad
STOCKHOLM
]]>jotka ovat vakuuttuneita allekirjoittavien valtioiden terveysviranomaisten yhteistyön välttämättömyydestä tarkoituksena vahvistaa Pohjoismaiden yhteistä kykyä toimia kriisi- ja katastrofitilanteissa, joihin lukeutuvat luonnonkatastrofit ja mm. radioaktiivisella säteilyllä, biologisilla ja kemiallisilla tekijöillä aiheutetut tai niistä aiheutuneet tapahtumat (onnettomuudet ja terroriteot),
jotka tahtovat mahdollistaa tehokkaan avunannon pohjoismaan joutuessa sellaiseen kriisi- tai katastrofitilanteeseen, jossa tapahtuvaa avunantoa ei ole sisällytetty muihin pohjoismaisiin monenvälisiin tai kahdenvälisiin sopimuksiin, joihin lukeutuu 20. tammikuuta 1989 allekirjoitettu Sopimus Tanskan, Suomen, Norjan ja Ruotsin välillä valtakunnanrajojen yli ulottuvasta yhteistyöstä onnettomuustapauksissa ihmisiin, omaisuuteen tai ympäristöön kohdistuvien vahinkojen estämiseksi tai rajoittamiseksi "Pohjoismainen pelastusalan yhteistyösopimus",
jotka toivovat käytännön varautumisvalmisteluja koskevalle yhteistyölle puitesopimusta,
jotka haluavat edelleen parantaa alan yhteistyötä,
ovat päätyneet yksimielisyyteen yhteispohjoismaisen terveydenhuollon puitesopimuksen solmimisesta seuraavin sanamuodoin:
Tässä sopimuksessa tarkoittaa ilmaus
a) "pohjoismaa"
jokaista allekirjoittavaa valtiota sekä Färsaarten, Grönlannin ja Ahvenanmaan itsehallintoalueita siinä määrin kuin ne ovat antaneet myöntymyksensä yhteistyöhön osallistumiseen
b) "toimivaltainen viranomainen"
Tanskassa:
Indenrigs- og sundhedsministeriet (Sisä- ja terveysministeriö)
Suomessa:
Sosiaali- ja terveysministeriö/Social- och hälsovårdsministeriet
Islannissa:
Helsedepartementet (Terveysministeriö)
Norjassa:
Helsedepartementet (Terveysministeriö)
Ruotsissa:
Hallitus (Socialdepartementet) (Sosiaaliministeriö) tai se taho, jolle ministeriö on vastuualueen delegoinut.
Tämä sopimus mahdollistaa Pohjoismaiden välisen valmistelu- ja kehittämisyhteistyön kriisi- ja katastrofitilanteiden varalta, näihin mukaan lukien luonnonkatastrofit ja mm. radioaktiivisella säteilyllä, biologisilla ja kemiallisilla tekijöillä aiheutetut tai niistä aiheutuneet tapahtumat (onnettomuudet ja terroriteot).
Tämä sopimus koskee toimivaltaisten viranomaisten yhteistyötä terveydenhuollon (ja sosiaali-) alalla. Yhteistyö käsittää:
a. varautumistoimien valmistelun ja
b. avunannon allekirjoittaneille valtioille kriisi- tai katastrofitilanteessa.
Tämä sopimus täydentää 20. tammikuuta 1989 allekirjoitettua "Pohjoismaista pelastusalan yhteistyösopimusta" eikä täten ole voimassa avuntarpeen sisältyessä em. sopimukseen.
Tämän artiklan ensimmäisen osan kohdassa a mainittuun yhteistyöhön sisältyvien valmiustoimenpiteiden hallinnollisten ja taloudellisten seuraamusten jakautuminen sovitaan erikseen tapauskohtaisesti.
Tämän artiklan ensimmäisen osan kohdan b alaisissa tilanteissa sovelletaan "Pohjoismaisen pelastusalan yhteistyösopimuksen" määräyksiä kustannusten suorittamisesta niin pitkälti kuin ne sopivat.
Tämän sopimuksen ei tule olla esteenä Pohjoismaiden velvoitteiden täyttämiselle ylikansallisessa tai kansanoikeudellisessa yhteistyössä.
Toimivaltaiset viranomaiset voivat solmia sektorikohtaisia alasopimuksia tämän sopimuksen puitteissa.
Pohjoismaat velvoitetaan
1) avustamaan pyynnöstä toisiaan niin pitkälle kuin se tämän sopimuksen määräysten mukaisesti on mahdollista,
2) tiedottamaan toisilleen niin pikaisesti kuin mahdollista suunnittelemistaan tai toteutettavista toimista, joilla oletetaan olevan tai joilla on merkitystä muille Pohjoismaille,
3) edistämään tämän sopimuksen mukaista yhteistyötä kansallisissa laeissa, asetuksissa ja muissa oikeussäännöissä ja poistamaan tämän yhteistyön esteitä niin pitkälti kuin se on mahdollista,
4) luomaan mahdollisuudet kokemustenvaihtoon ja yhteistyöhön osaamisen kehittämisessä,
5) työskentelemään yhteistyön kehittämiseksi tällä alueella,
6) tiedottamaan toisilleen olennaisista muutoksista maiden valmiusjärjestelmissä lainmuutokset mukaan lukien.
Allekirjoittavien valtioiden terveysministerit kokoontuvat säännöllisesti keskustelemaan tämän sopimuksen toimialaan kuuluvista ongelmista. Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajamaan vastuulla on, että tämä tapahtuu.
Sopimuksen käytännön toteuttaminen edellyttää, että toimivaltaiset viranomaiset ovat suorassa yhteydessä keskenään.
Toimivaltaisten viranomaisten tulee yhdessä arvioida tämän sopimuksen kehittämistä ja toteutumista vuosittain. Tämän tulee siinä laajuudessa kuin mahdollista tapahtua jo olemassa olevien yhteistyöelinten ja kokousten yhteydessä.
Sopimus tulee voimaan kolmenkymmenen päivän kuluttua siitä päivästä, jolloin kaikki allekirjoittaneet maat ovat kirjallisesti saattaneet Norjan ulkoministeriön tiedoksi hyväksyneensä sopimuksen.
Norjan ulkoministeriö saattaa kirjallisesti tiedonannon vastaanottamisen ja sopimuksen voimaantulon ajankohdan muiden sopimusosapuolten ja Pohjoismaiden ministerineuvoston tiedoksi.
Irtisanominen
Sopimusosapuoli voi irtisanoa sopimuksen antamalla siitä kirjallisen tiedonannon Norjan ulkoministeriölle, joka saattaa tiedonannon ajankohdan ja sen sisällön muiden sopimusosapuolten tiedoksi. Irtisanominen tulee voimaan kuusi kuukautta tiedonannon vastaanottamisesta.
Tämän sopimuksen alkuperäiskappale talletetaan Norjan ulkoministeriöön, joka toimittaa siitä muille sopimuspuolille oikeaksi todistetut jäljennökset.
]]>