Miksi Pohjoismaat tekevät työelämäyhteistyötä?

Pohjoismaiden työmarkkinoilla on monia yhteisiä piirteitä. Palkka- ja työehtoja säännellään Pohjoismaissa paljolti työmarkkinaosapuolten välisillä sopimuksilla. Työmarkkinaosapuolet otetaan lisäksi hyvin kattavasti mukaan lakien ja varsinkin työlainsäädännön valmisteluun. Pohjoismainen työmarkkinamalli on osaltaan edistänyt sitä, että Pohjoismaiden työmarkkinoista on tullut hyvin tasa-arvoiset, turvalliset ja konsensushenkiset. Malli on vaikuttanut olennaisesti nykymuotoisten pohjoismaisten hyvinvointiyhteiskuntien kehitykseen. Yhteinen perusta takaa sen, että pohjoismainen yhteistyö tarjoaa maille erinomaiset edellytykset hyötyä toistensa kokemuksista.

Pohjoismaiden monet yhteiset piirteet tarjoavat niille myös hyvät yhteistyölähtökohdat kansainvälisillä työmarkkinafoorumeilla, kuten EU:ssa ja Etassa sekä YK:n Kansainvälisessä työjärjestössä ILOssa.

Tuloksia

Pohjoismaat solmivat jo vuonna 1954 sopimuksen täysin yhdentyneistä yhteispohjoismaisista työmarkkinoista. Sopimuksessa sovitaan yhteistyöstä, jonka tavoitteena on täystyöllisyys sekä työvoiman lisääminen Pohjoismaiden työmarkkinoilla. Vuonna 1989 Pohjoismaat solmivat lisäksi työympäristöalan yhteistyösopimuksen. Sopimuksen tavoitteena on tehdä yhteistyötä yhä paremman, terveellisemmän ja turvallisemman työympäristön saavuttamiseksi.

Pohjoismaat perustivat vuonna 1982 Pohjoismaisen työsuojelukoulutusinstituutin NIVAn. Laitos tarjoaa pohjoismaisittain ja kansainvälisesti korkeatasoisia kursseja, joihin osallistuu tutkijoita ja asiantuntijoita monista maista. NIVAlla on kurssitarjontaa myös Luoteis-Venäjällä ja Baltiassa.

Pohjoismailla on ollut vuodesta 1985 lähtien yhteinen nuorisovaihtoprojekti Nordjobb. Nordjobb antaa Pohjoismaiden nuorille mahdollisuuden saada kesätöitä toisesta Pohjoismaasta tavanomaisilla palkka- ja työehdoilla. Nordjobb tarjoaa nuorille lisäksi asunnon sekä monipuolista kulttuuri- ja vapaa-ajanohjelmaa oleskelun ajaksi.

Pohjoismaiden työministerit sopivat EU:n laajentumisen yhteydessä vuonna 2004 yhteispohjoismaisesta seurantahankkeesta, jossa keskityttiin EU:n uusista jäsenmaista Pohjoismaihin suuntautuvaan työperäiseen maahanmuuttoon ja työntekijöiden lähettämiseen. Työelämän ministerineuvosto keskusteli seurannan tuloksista säännöllisesti vuoden 2007 loppuun saakka. Raportit antoivat Pohjoismaille tärkeää tietoa uuden työvoiman tuloon liittyvistä haasteista sekä kunkin maan valitsemista ratkaisuista.

Yhteistyön merkitys kansalaisille

Yhteispohjoismaiset työmarkkinat ovat täysin yhdentyneet. Pohjoismaiden kansalaiset voivat siten vapaasti oleskella toisessa Pohjoismaassa ja hakea sieltä töitä ilman oleskelu- tai työlupaa. Vertailun vuoksi todettakoon, että EU- ja Eta-alueen kansalaisilla on EU:n sisämarkkinoilla oikeus korkeintaan kolmen kuukauden vapaaseen oleskeluun toisessa EU- ja Eta-maassa ja korkeintaan kuuden kuukauden oleskeluun työnhakutarkoituksessa. Oleskeluajan pidentämiseksi on haettava rekisteröintitodistusta, jonka isäntämaan viranomaiset myöntävät, mikäli tietyt ehdot täyttyvät.

Työelämäalan pohjoismainen yhteistyö mahdollistaa myös sen, että Pohjoismaasta toiseen liikkuva työnhakija voi huomata työehtojen ja työsuojelun olevan jokseenkin samantasoisia, mikä helpottaa töiden aloittamista toisessa Pohjoismaassa.

Tutkijoilla tai asiantuntijoilla on mahdollisuus hyödyntää työsuojelualan yhteispohjoismaista tietämystä ja hankkia tasokasta täydennyskoulutusta osallistumalla Pohjoismaisen työsuojelukoulutusinstituutin NIVAn kursseille.

Iältään 18–28-vuotiaat nuoret taas voivat tutustua muiden Pohjoismaiden työmarkkinoihin Nordjobb-kesätyöpaikan avulla.