Pohjoismaiden neuvoston parlamentaarikot ja Pohjoismaiden ministerineuvoston ministerit tekevät yhä aktiivisempaa yhteistyötä Itämeren alueella, josta on tulossa vahva eurooppalainen kasvualue.

Pohjoismaat ovat tiivistäneet 1990-luvun alusta lähtien yhteistyötään kolmen Baltian maan eli Viron, Latvian ja Liettuan kanssa.

NB8

Pohjoismaiden ja Baltian maiden hallitusten yhteistyöstä käytetään nimitystä NB8.

Baltia-yhteistyön tavoitteena on auttaa vahvistamaan Itämeren aluetta kokonaisuutena, jotta globalisaation tuomiin mahdollisuuksiin ja haasteisiin voitaisiin tarttua yhdessä.

Samalla maat luovat perustaa Pohjois-Euroopan kasvulle ja vakaudelle.

Ministerineuvoston ja Baltian maiden välinen yhteistyö perustuu vuoteen 2013 ulottuviin suuntaviivoihin, jotka pohjoismaiset yhteistyöministerit hyväksyivät marraskuussa 2008.

Yhteistyön painopistealueet ovat

• koulutus, tutkimus ja innovointi
• elinkeinoelämä, klusteriyhteistyö ja luovat alat
• ympäristö, ilmasto ja energia, mukaan lukien Itämeren ympäristön tila sekä tehokkaiden ympäristötekniikoiden ja uusiutuvien energianlähteiden käytön edistämisen
• hyvinvointiyhteiskunnan rajat ylittävät haasteet, kuten ihmiskaupan, hivin ja AIDSin leviämisen torjuminen, poliisi- ja syyttäjäyhteistyön vahvistaminen, sairaalalaitoksen kehittäminen sekä väestönkehityshaasteet ja niiden vaikutukset muun muassa työmarkkinapolitiikkaan
• raja-alueyhteistyö, jolla edistetään yhteisiä perusarvoja kuten demokratiaa, hyvää hallintoa, tasa-arvoa, ilmaisunvapautta ja suvaitsevaisuutta paitsi Pohjoismaiden ja Baltian maiden johdolla myös suhteessa Valko-Venäjän kaltaisiin muihin naapurimaihin.

Dynaamisen pohjoismais-balttilaisen yhteistyön keskeisiä toimijoita ovat Baltian maiden pääkaupunkien – Tallinnan, Riian ja Vilnan – pohjoismaiset toimistot.

Pohjoismaiden ministerineuvosto avasi toimistot jo vuonna 1991 tukeakseen Viron, Latvian ja Liettuan itsenäisyyspyrkimyksiä.

Nykyisin toimistoilla on hyvin keskeisiä tehtäviä pohjoismais-balttilaisen yhteistyön toteutuksen kaikilla tasoilla.

Liikkuvuus

Yhteistyön keskeisenä välineenä ovat yhteiset liikkuvuusohjelmat. Esimerkkinä voidaan mainita Nordplus, joka tukee ohjelman kahdeksan osallistujamaan oppilaitosten yhteistyötä.

Yhteiseen pohjoismais-balttilaiseen liikkuvuusohjelmaan ollaan sisällyttämässä myös muita yhteistyöalueita, kuten kulttuuri, elinkeinoelämä ja virkamiesvaihto.

Kansalaisjärjestöt

Kansalaisjärjestöillä on keskeinen asema vakaiden demokraattisten yhteiskuntien kehityksessä. Niinpä Pohjoismaiden ministerineuvosto on perustanut erityisen Itämeren alueen kansalaisjärjestöohjelman, jonka tavoitteena on rakentaa verkostoja ja parantaa naapurimaiden kansalaisjärjestöjen toimintakykyä.

Ohjelma tukee kolmikantayhteistyötä, jossa on vähintään yksi kumppani Pohjoismaista, vähintään yksi kumppani Virosta, Latviasta, Liettuasta tai Puolasta ja vähintään yksi kumppani Valko-Venäjältä tai Venäjältä.

Pohjoismaat haluavat laajentaa ja tiivistää yhteistyötään Baltian maiden kansalaisjärjestöjen kanssa ja vahvistaa siten osaltaan kansalaisyhteiskuntaa.

Parlamentaarinen yhteistyö

Pohjoismaiden neuvoston ja balttilaisten parlamentaarikkojen yhteydenpito alkoi jo vuonna 1989. Virallinen yhteistyö alkoi vuonna 1991, jolloin Pohjoismaiden neuvosto osallistui Baltian yleiskokouksen ensimmäiseen istuntoon Tallinnassa. Vuonna 1992 Pohjoismaiden neuvosto ja Baltian yleiskokous solmivat virallisen yhteistyösopimuksen.

Baltian yleiskokous ja Pohjoismaiden neuvosto tekevät läheistä ja alati kasvavaa yhteistyötä. Yhteistyön tavoitteena on edistää Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan myönteistä demokraattista, sosioekonomista ja kulttuurista kehitystä.

Yhteistyöllä on kolme päätehtävää: Itämeren alueen yhdentymisen vahvistaminen, suhteiden rakentaminen EU:n itänaapureihin sekä Pohjois-Euroopan haasteisiin liittyvien yhteisten näkemysten edistäminen.

Yhteistyön aiheista voidaan mainita Itämeri, ympäristö, ihmiskauppa, kulttuuri, tutkimus, koulutus, merikuljetukset, infrastruktuurin kehittäminen ja työmarkkina-asiat.

Pohjoismaiden neuvosto ja Baltian yleiskokous ovat järjestäneet vuodesta 2006 lähtien vuosittain yhteisen huippukokouksen tulosten arvioimiseksi ja pitkän aikavälin tavoitteiden asettamiseksi. Tämän lisäksi järjestetään yhteisiä teemakokouksia ja seminaareja.