Jätehuolto ja uudelleenkäyttö ovat kierrätysyhteiskunnan avainkysymyksiä, ja niihin onkin kohdistettu lisää huomiota viime vuosina. Pohjoismaiden ministerineuvostossa on jo pitkään tehty jätealan yhteistyötä, joka on paitsi hyödyttänyt Pohjoismaita myös tarjonnut arvokkaita aloitteita EU:ssa tehtävään alan työhön. Pohjoismailla on hyvät mahdollisuudet hyödyntää edelläkävijäasemaansa ja kehittää kierrätysyhteiskuntaa tekemällä yhteistyötä, joka liittyy esimerkiksi menetelmien ja tekniikoiden viemiseen maailmalle. Hyvä peruste tällaiselle pohjoismaiselle panostukselle on raaka-aineiden hintojen voimakas nousu.
Den islandske regjeringa godkjente i fjor en handlingsplan for klimaspørsmål. Kursen man der staker ut, er at man skal redusere nettoutslippet av drivhusgasser med opp mot 30 prosent fram mot 2020 sammenlignet med 2005-nivå. Målet i 2007 var å redusere utslippene med 50–70 prosent før 2050. Dette er i tråd med EUs politikk.
Den nye danske regering med socialdemokraten Helle Thorning-Schmidt i spidsen kan gå over i historien som en grøn regering. Et nyt energiudspil rummer tårnhøje ambitioner. Erhvervslivet er forsigtigt positivt – men frygter for konkurrenceevnen.
Til vinteren, eller våren – da vil Stortinget ta de upopulære avgjørelsene som skal gi formidable kutt i de norske klimagassutslippene innen 2020. Eller kanskje blir det enda en utsettelse? 14 års erfaring med oppfølging av Kyoto-avtalen tilsier at politikerne også denne gangen vil skyve de vanskelige avgjørelsene foran seg. Det er mye lettere å redde regnskog i Brasil og Indonesia enn å tvinge nordmenn til å kjøre mindre bil.
Veckorna innan klimatmötet i Durban rasar den svenska debatten om – äldrevård. Riskkapitalbolaget Carema har vanvårdat gamla och senila människor. Bolaget har tjänat stora pengar på de svenska skattebetalarna medan Caremas egen vinst har förts över till skatteparadiset Jersey. En rad reportage i tv, radio och samtliga svenska dagstidningar har dominerat debatten och skakat om regeringen.
Kanske är den tidstypisk.
Suomen ilmastopolitiikka on hyvin pitkälle ollut sopeutumista Euroopan unionin yleiseen ilmastolinjaan. Sama pätee myös Durbanin kokoukseen. Suomen tuki EU:n 30 prosentin päästövähennyksille on ehdollinen sille, että kaikkien merkittävien teollisuusmaiden on aidosti luvattava vähentää päästöjään. Puhtaan teknologian roolia korostetaan. Silti suurin ilmastokeskustelua koskeva muutos on koko aiheen siirtyminen jonnekin sivuraiteille, politiikan taustalle mutta pois näkyviltä.
Pohjoismaiden neuvoston ympäristö- ja luonnonvaravaliokunta on juuri lähettänyt EU-komissiolle lausunnon, joka liittyy EU:n maataloustukiuudistukseen. Painotamme lausunnossa elintarviketurvallisuuden vahvistamista ja elintarvikehuollon varmistamista ja toivomme maatalouspolitiikkaa, joka tukee tuotantoa koko Pohjolassa.
Global warming has changed the Arctic and the region is now facing a very different future that many nations and companies want to be a part of. The Arctic countries are set to make big short term earnings, but at what cost? Analys Norden takes a look at the Nordic countries’ role in the Arctic debate and how they see the risks and opportunities in the Arctic.
Arktisen neuvoston toukokuinen huippukokous ja muun muassa USA:n ulkoministerin Hillary Clintonin mukanaolo osoitti, että kilpailu arktisesta alueesta on muuttunut kansainväliseksi suurpolitiikaksi. Grönlanti kuuluu Tanskalle, joten Tanska on mukana neuvostossa ja varustautuu kilpailemaan pohjoisten alueiden öljystä ja kaasusta.
Norjan ulkopoliitikkojen mielessä on yksi asia ylitse muiden: miten päästä lähelle maailmanpolitiikan isoja toimijoita. USA:n ja EU:n kiinnostusta heräteltiin aikaisemmin muun muassa rauhanvälityksellä, mutta nyt samaa tehtävää hoitaa yhä selkeämmin arktinen alue. Huippuvuorista on tullut Norjan kansainvälisin paikallisyhteisö, ja Arktisen neuvoston sihteeristön siirtyessä Tromssaan, suurpolitiikka on taas hiukan lähempänä.
Pohjoisista alueista käydään vilkasta keskustelua Islannissa. Käsittelyssä ovat uudet mahdollisuudet, tulevat vaarat sekä Islannin paikka maailmassa, mutta pohjoisia alueita käytetään myös päivänpolitiikan konflikteissa, usein hämmentävällä tavalla.
Kaksi vuotta sitten Suomen ulkoministeri Alexander Stubb sai arktisen herätyksen Arktisen neuvoston ulkoministerikokouksessa Tromssassa. Sen jälkeen Suomi aloitti vahvan ulkopoliittisen invaasion kohti pohjoista. Mutta kun muiden maiden arktiset ulkoministerit nyt toukokuussa olivat koolla Nuukissa, Stubb pysyi kotona. Huhtikuun vaalien jälkeen Suomen kaikki politiikka on ollut halvaantunutta, arktinen politiikka mukaan lukien.
Ilmaston lämpeneminen on tehnyt arktisesta alueesta taloudellisesti ja poliittisesti polttavan alueen, jonka luonnonvarojen hyödyntämistä helpottaa jäiden sulaminen. Grönlanti on tarttunut tilaisuuteen ja ryhtynyt jo hyödyntämään mahdollisuuksiaan, mikä on saanut rankkaa kritiikkiä ympäristöjärjestöiltä.
Jos asiat eivät ole aivan kohdallaan, niiden voidaan sanoa olevan jäässä. Sanonta kuvaa osuvasti myös Arktiksen tilannetta keväällä 2011. Arktisen neuvoston uusi puheenjohtajamaa Ruotsi joutuukin keskittymään kaudellaan puhtaaseen kriisinhallintaan.
Sosiaalidemokraattien uusi puoluejohtaja Håkan Juholt piti ylistetyn linjapuheen puolueen maaliskuisessa puoluekokouksessa. Hän on mukava, hän on viiksekäs ja hänen puheensa tulvi lähes pakahduttavaa tulevaisuudenuskoa.
Pohjoismaiden tavoitteena on jo vuosia ollut se, etteivät kasvu ja kestävyys olisi toistensa vastakohtia. Tanskassa on ilmestynyt hiljattain kaksi ratkaisevan tärkeää raporttia, joissa valmistellaan maan jopa täydellistä riippumattomuutta fossiilisista polttoaineista sekä lisäpanostusta vihreään kasvuun.
Suomessa katsotaan Nokia-huuman hiipuessa nyt uusin silmin niitä resursseja, joita mikään globalisaation aalto ei voi viedä maasta pois. Suomi aikoo hakea jatkossa hyvinvointiaan puhtaasta teknologiasta, metsiin liittyvästä bioenergiasta, vesiosaamisesta ja mineraaleista. Niistä etsitään yhdistelmää, joka toteuttaisi kestävää taloutta ja vihreää kasvua.
Vihreästä kasvusta ja kestävyydestä käytyä keskustelua leimaavat käsitteiden sekamelska, tilastojen epämääräisyys ja näkökulmien vaihtelu. Joskus tuntuu siltä kuin kaikki tietotekniikkaan perustuva tai raiteilla kulkeva olisi vihreää, ja että ilmastoa ja ympäristöä kuormittava toiminta on oikeastaan kestävää Norjassa, koska sama toiminta olisi ollut vielä haitallisempaa jossakin toisessa maassa. Omahyväistä ehkä, mutta kenties silti totta.
Noin neljäsosa Islannista oli todennäköisesti metsän peitossa maan asuttamisen aikaan. Ensimmäiset asukkaat onnistuivat lyhyessä ajassa tuhoamaan metsät. Islanti tunnetaan koskemattomasta luonnostaan: autiomaista, erämaista ja hiekka-aavikoista – suuri osa maisemasta on muovautunut nimenomaan kasvillisuuden tuhoutumisen ja eroosion kautta. Islantilaisten täytyy alkaa miettiä, miten luonnon kanssa eletään sovussa.