Joulukuun alussa alkaa Kööpenhaminassa YK:n ilmastokonferenssi, COP 15. Kysymys kuuluu, pystyykö kokous sopimaan uusista sitovista velvoitteista ilmastomuutoksen hillitsemiseksi vuoden 2012 jälkeen, jolloin Kioton pöytäkirjaan sisältyvät velvoitteet päättyvät. Vastaus riippuu Yhdysvalloista, joka ei nykyistä pöytäkirjaa ole hyväksynyt. Ellei USA sitoudu vähennysvelvoitteisiin, eivät Kiina, Intia eikä Brasilia myöskään sitoudu. Konferenssin onnistuminen on näin ollen USA:sta kiinni. Pidetään selvänä, että presidentti Obama olisi valmis sitoviin ”ilmastotalkoisiin”, mutta kongressi haraa vastaan. Liikkumista oikeaan suuntaan sielläkin on tapahtunut, mutta riittääkö aika?

Keskustelin jokin aika sitten Tanskan ulkoministeriön valtiosihteerin kanssa konferenssin menestymisen mahdollisuuksista. Hän oli yllättävän optimistinen. Hän uskoo, että sopimus syntyy, ellei sellaista joka ratifioidaan, niin sellainen joka tarkkaan määrittelee mistä pitää sopia seuraavassa konferenssissa, COP 16, ja johon myös kaikki osapuolet ovat sitoutuneet. Toivon, että hän on oikeassa.

Energian käyttö on ratkaisevassa asemassa taistelussa ilmastonmuutosta vastaan. ”Helppoja” ratkaisuja – jos niitä ylipäätään on – ovat energiansäästö ja energiatehokkuuden lisääminen. Jokainen meistä voi säästää energiaa esimerkiksi alentamalla huoneen lämpöä asteella parilla, tai kävelemällä lyhyempiä matkoja autolla ajamisen sijaan. Tämä ei maksa mitään, päinvastoin se säästää myös rahaa.

Huomattavasti vaikeampaa on vähentää fossiilisen energian käyttöä. Arvioidaan, että 80 - 90% teollisuusmaiden energiankäytöstä on fossiilista. Siirtyminen uusiutuvan ja päästöttömän energian käyttöön on sekä edellytys, että valtava haaste ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Tuuli, aurinko ja biomassa ovat kaikki uusiutuvia energiamuotoja.  Tunteita herättävä ydinvoima ei ole uusiutuva, mutta päästötön ja siksi ilmastomuutoksen kannalta pienempi paha kuin kivihiili. Karu tosiasia on, että tarvitsemme yhdistelmän sekä uusiutuvia että päästöttömiä – ydinvoimaa mukaan lukien - energiamuotoja korvaamaan fossiilista energiaa. Eikä muutos tapahdu päivässä.

Tanska on tunnetusti tuulimyllyjen luvattu maa. Tanskassa on 3.150 MW tuulivoimaa, joka tuottaa n 20 % sähköstä. Tämä on hyvin vaikuttavaa, muttei ongelmatonta. Tuulienergiaa ei voi varastoida. Kun ei tuule, tarvitaan korvaavaa energiaa, joka on useimmissa tapauksissa hiiltä. Niinpä n 50 % energiantuotosta perustuu hiilivoimaloihin. Kun tuulee, tuulimyllyt tuottavat enemmän sähköä kuin mitä tanskalaiset kuluttavat. Ylimääräinen sähkö myydään vientiin. On arvioitu, että vuosina 2001 -2008 n 50 % tuulivoimasähköstä joutui vientiin, eikä siinä ole mitään pahaa. Ongelmana on, että viennistä saatu hinta on paljon pienempi kuin mitä tuulivoimasähkön tuottamisesta on maksettu. Kuluttajat maksavat erotuksen, joka arvioidaan 4,1- 6,8 miljardiksi kruunuiksi samasta ajanjaksosta., siis vajaa miljardi euroa, jos korkeampi luku on oikea.

Tälle pitää tietenkin tehdä jotain. Yksi varteenotettava vaihtoehto on panostaa sähköautoihin. Auton omistaja ei kuitenkaan lataisi akkua itse, vaan kävisi vaihtamassa sen ladattuun. Akut ladattaisiin öisin jolloin sähkönkulutus on alhaisin. Bensiiniasemien sijaan tulisi akkujenvaihtoasemia. Näin syntyisi win – win asetelma. Sähköauto on päästötön, ja ”ylimääräistä” tuulivoimasähköä ei olisi enää alennusmyynnissä.