Tanskassa keskustellaan kiihkeästi samapalkkaisuudesta ja tasa-arvosta. Naiset vaativat yhdenvertaisuutta sekä työmarkkinoiden ylä- että alatasolla. Kevään sopimusneuvottelut takasivat matalapalkkaisille lähihoitajille ennennäkemättömän suuret palkankorotukset. Seuraava tavoite on samapalkkaisuuskomitea. Samalla kiinnitetään entistä enemmän huomiota siihen, ettei naisilla ole Tanskassa asiaa yhtiöiden hallituksiin.

Puhuessaan huhtikuussa Tanskan rahoitusmaailman huipuille talous- ja elinkeinoministeri Bendt Bendtsen esitteli uuden aloitteen naisten osuuden lisäämiseksi tanskalaisyhtiöiden hallituksissa. Hän totesi maan hallituksen olevan tyytymätön siihen, että pörssiyhtiöiden huippupaikoilla oli niin vähän naisia – huomattavasti vähemmän kuin muissa EU-maissa.

”En ole ylpeä sijaluvustamme. Olennaisempaa kuitenkin on, että tanskalaisyhtiöt jättävät tällä tavalla hyödyntämättä tärkeän voimavaran. Sen vuoksi haluamme johtopaikoille lisää naisia”, ministeri lausui ja lisäsi kravatteihin sonnustautuneita miehiä katsellen, että rahoitussektorilla saattoi olla siinä asiassa parantamisen varaa.

Ministerin puheenvuoro heijastelee sitä yhä yleistyvää oivallusta, ettei tasa-arvo voi erityisen hyvin maassa, joka mielellään näkisi itsensä nimenomaan sen edelläkävijänä.

Oivallus on vaikuttanut merkittävästi poliittiseen päiväjärjestykseen. Tasa-arvo, samapalkkaisuus ja yhtäläiset etenemismahdollisuudet eivät ole pitkään aikaan olleet yhtä näkyvästi esillä.

Hyvin kiinnostavaa on sekin, että taistelussa on mukana naisia työmarkkinoiden kummastakin ääripäästä. Matalapalkkaiset naiset, esimerkiksi julkisen sektorin lähihoitajat, taistelevat paremmasta palkasta, kun taas lähempänä huippua olevat korkeasti koulutetut ja urakeskeiset naiset vaativat pääsyä johdon toimistoihin ja hallitusten kokoushuoneisiin.

Aloitetaanpa jälkimmäisistä Berlingske Nyhedsmagasin -lehden alkuvuodesta suorittaman laajan tutkimuksen mukaan ainoastaan 5,6 prosenttia pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenistä on naisia. Vuonna 2006 luku oli 5,2 prosenttia ja sitä edellisenä 4,7 prosenttia. Lehti totesikin ironisesti, että tätä vauhtia kestäisi 150 vuotta, ennen kuin hallituksissa vallitsisi tasa-arvo.

Lainsäädäntöä ei haluta

Bendt Bendtsenin ratkaisu oli pyytää hallintokulttuurikomiteaa tarkastelemaan asiaa Suosituksilla ja menettelytapasäännöillä on aikaisemmin onnistuttu muuttamaan tanskalaisyritysten hallintokulttuuria, ja komitean puheenjohtaja Lars Nørby Johansen olikin heti valmis tarttumaan haasteeseen.

Tasa-arvoministeri Karen Jespersenin linja on sama, ja hän ollut mukana kehittämässä uutta peruskirjaa, joka velvoittaa yritykset pyrkimään suurempaan tasa-arvoon johto- ja hallitustehtävissä. Peruskirjan ajatus on muun muassa määrittää tavoitteet naisten lukumäärästä yritysten johtoelimissä, mutta ilman pakkoa, koska tasa-arvoministerin mukaan yritykset on saatava mukaan vapaaehtoisesti, ei lainsäädännön keinoin.

”Lainsäädäntö ei ole paras tapa lisätä naisten osuutta yritysten johdossa, vaan siihen tulee pyrkiä määrittelemällä konkreettiset tavoitteet yhteistyössä yritysten kanssa. En myöskään ole ikinä ollut innostunut ajatuksesta valita joku sukupuolen eikä pätevyyden mukaan”, ministeri totesi. Suurin piirtein samaa sanoi Bendt Bendtsen.

”En usko pakottamiseen. En usko kiintiöihin. Sillä tavalla emme pääse eteenpäin. Naiset on valittava siksi, että he ovat päteviä – ei siksi että he ovat naisia.”

Nämä ovat tämänhetkiset rintamalinjat. Enemmistön muodostavat kaksi hallituspuoluetta ja niiden tukipuolue Tanskan kansanpuolue, jotka pystyvät viime kädessä päättämään, turvaudutaanko asiassa lainsäädäntöön vai ei. Toistaiseksi siihen ei siis ole haluttu ryhtyä.

Kiintiöiden puolesta

Kansankäräjillä on kuitenkin monilukuinen vähemmistö, joka haluaisi ottaa käyttöön kovemmat konstit. Sosialistinen kansanpuolue (SF) teki keväällä lakiehdotuksen, joka velvoittaisi tanskalaiset pörssiyhtiöt lisäämään naisten osuutta johtoelimissään neljän seuraavan vuoden aikana Naisten osuuden yhtiöiden hallituksissa ja johtopaikoilla tulisi olla vähintään 40 prosenttia vuonna 2012.

Puolueen puheenjohtaja perusteli ehdotusta tasa-arvon lisäämisellä, ja samalla hän tähdensi, että yritykset, joiden johtoelimissä on naisia, pärjäävät miesvetoisia yrityksiä paremmin. Hän viittasi myös Norjassa tehtyihin aloitteisiin esimerkkinä lainsäädännön hyödyistä, kun halutaan turvata tasa-arvo elinkeinoelämän huipulla.

Sosialistinen kansanpuolue ei ole yksinään konkreettisten toimien kannalla. Sosiaalidemokraattisen puolueen puheenjohtaja Helle Thorning-Schmidt totesi kansainvälisenä naistenpäivänä olevansa sitä mieltä, että naisten pääsy yhtiöiden johtoelimiin ja hallituksiin on turvattava lailla. Hänkin otti esikuvaksi Norjan. Myös kansankäräjien sosiaalidemokraattisen ryhmän varapuheenjohtaja Mette Frederiksen kannattaa lämpimästi Norjan esimerkin seuraamista. Hänen mielestään peruskirjat, vapaaehtoisuus ja menettelytapasäännöt eivät riitä.

”Ei riitä, että hallitusten tasa-arvo sisällytetään yritysten normaaleihin vuosikertomuksiin (...). Ehdotamme yksinkertaisesti kiintiöitä. Ruotsissa ja Norjassa laki takaa isille oikeuden vanhempainlomaan, ja se toimii, ja Norjassa on säädetty laki naisten osuudesta yhtiöiden hallituksissa, ja sekin toimii", poliitikko perustelee

Rintamat siirtyvät

Hallituspuolueet, Tanskan kansanpuolue ja elinkeinoelämän järjestöt, kuten teollisuuden työnantajien keskusliitto Dansk Industri, varoittavat pakottamasta tasa-arvoon lainsäädännön keinoin.

Työnantajaliitto katsoo, että johdon on kaikissa tilanteissa voitava nimittää yhtiön hallitus osaamisen ja monipuolisuuden perusteella, ei pelkästään sukupuolen nojalla. Muuan työnantajaliiton johtajista vihjasi Norjan suuntaan, että norjalaisyhtiöiden hallituksiin oli todellakin löydetty joukoittain naisia, mutta että se ei tarkoittanut sitä, että niihin olisi löydetty myös kyvykkäimmät henkilöt...

Korostettakoon kuitenkin, että työnantajaliitto toivoo lisää naisia yritysten johtopaikoille muun muassa siitä syystä, että monipuolisuus edistää innovatiivisuutta ja naisten osuuden kasvattaminen johtoelimissä heijastelisi paremmin myös monien yritysten asiakaskuntaa.

Toistaiseksi ollaan vapaaehtoisuuden tiellä, mutta keskustelu osoittaa, että yhä useammat ovat valmiit tarttumaan radikaaleihin toimiin varmistaakseen naisten pääsyn johtopaikoille.

Keskustelijat, järjestöväki, yritysjohtajat ja asiaan aiemmin kovin epäillen suhtautuneet poliitikot tuntuvat vähä vähältä kallistuvan velvoittavampien toimien kannalle.

Det Radikale Venstre -puolueen puheenjohtaja Margrethe Vestager ilmaisi tämän siirtymän varsin osuvasti todetessaan, että hän oikeastaan kannattaa vapaaehtoisia sopimuksia, mutta että hän samalla tuntee kiusausta siirtyä kiintiöjärjestelmään, koska hänen mielestään on aivan ilmiselvästi olemassa ”90-prosenttinen epävirallinen mieskiintiö”.

Matalapalkkaisten naisten voitto

Keskustelu matalapalkkaisten naisten ehdoista ei ole ollut yhtään vähemmän kiihkeä. Pikemminkin päinvastoin. Ennen julkisen sektorin viimekeväistä työehtosopimustaistelua FOA-ammattiliitto – johon muun muassa hoitokotien ja sairaaloiden lähihoitajat kuuluvat – onnistui suuntaamaan huomioon siihen, että tyypilliset naispainotteiset hoiva-alat olivat jääneet jälkeen palkkakilvassa. Julkisen sektorin hierarkian pohjalla olevien naisten palkankorotusvaatimuksille onnistuttiin saamaan myös kansan tuki.

Liitto onnistui hankkimaan jäsenilleen ennätyksellisen suuren, yli 13 prosentin palkankorotuksen, minkä lisäksi se vaati samapalkkaisuuskomitean asettamista. Sen jälkeen ay-järjestöt ovat kuitenkin olleet tukkanuottasilla siitä, keitä komiteaan nimetään ja mitä sen tulisi tehdä.

FOA siis taistelee huomion suuntaamiseksi miesten ja naisten välisiin sekä julkisen ja yksityisen sektorin välisiin palkkaeroihin, mutta muilla liitoilla on muita tavoitteita.

Lopputulos on kuitenkin selvä: tasa-arvo on kipaissut monta sijaa ylöspäin vuoden 2008 tärkeysjärjestyksessä Tämä näkyy uutisoinnissa, poliittisessa keskustelussa ja lähihoitajien tilipusseissa. ”Norjan tilanteeseen” on kuitenkin vielä melkoisesti matkaa.

Höfundurinn ber sjálfur ábyrgð á innihaldi greinarinnar