Norjassa pidettiin parlamenttivaalit 14.9. Vaalikamppailu oli kiihkeä, koska mielipidemittaukset ennustivat välillä niukkaa voittoa hallituskoalitiolle (työväenpuolue, sosialistinen vasemmisto ja keskusta), välillä täpärää voittoa oppositiossa oleville porvaripuolueille (oikeisto, edistyspuolue, kristillinen liitto ja liberaalit). Hallituskoalitio voitti niukasti ja sai taakseen 86 edustajaa. Oppositio joutui tyytymään 83 edustajaan.  Suurin häviäjä oli liberaalipuolue Venstre, joka sai vain 2 edustajaa ja menetti 8. Niinpä puolueen puheenjohtaja erosi välittömästi.

Voiko Norjan vaaleista ja poliittisista asetelmista muissa Pohjoismaissa vetää joitakin yleispätevämpiä johtopäätöksiä? Mielestäni voi. Pääministeri Vanhanen esitti jokin aika sitten, että puolueiden pitäisi ennen tulevia eduskuntavaaleja kertoa keiden kanssa haluavat muodostaa hal1ituksen. Näin on jo tapahtunut Ruotsissa. Nykyinen porvarihallitus, neljän puolueen ”allianssi”, esiintyy hallitusvaihtoehtona myös tulevissa vaaleissa vajaan vuoden päästä. Myös oppositio – sosiaalidemokraatit, ympäristöpuolue ja vasemmistopuolue – ovat päätyneet tosin vaikeuksien kautta samaan ratkaisuun. Ruotsalaisilla äänestäjillä on siis jo tiedossa mitkä hallitus- ja pääministerivaihtoehdot ovat.

Norjassa porvaripuolueet eivät tähän pystyneet. Sekä kristilliset että liberaalit ilmoittivat, etteivät lähde samaan hallitukseen populistisen ja muukalaisvastaisen Edistyspuolueen kanssa. Oikeisto sen sijaan olisi suostunut. Sekä oikeisto että edistyspuolue kasvattivat kannatustaan, kun taas kristilliset ja liberaalit hävisivät. Yksi johtopäätös on, että valitsijat rankaisivat niitä, jotka  estäisivät enemmistöporvarihallituksen muodostamisen. Kysymys kuuluukin, kuinka kauan on mahdollista pitää edistyspuoluetta ”paitsiossa”. 41 edustajallaan se on ylivoimaisesti suurin porvaripuolue, sillä se voitti 3 lisäpaikkaa. Riski on, että se jatkaa kasvamistaan, ellei se koskaan joudu ottamaan vastuuta hallituspuolueena.

Tanskassa vasemmisto-oppositio on jo ryhmittynyt hallitusvaihtoehdoksi. Sosiaalidemokraatit ja sosialistinen vasemmisto ovat jo linjanneet vero- ja ulkomaalaispolitiikkansa. Blokkiin kuuluu vielä liberaali puolue Radikale Venstre, joka kuitenkin jätettiin näiden linjausten ulkopuolelle. Siksi asetelma ei näytä kovin vakuuttavalta, koska demarit ja sosialistit tarvitsevat liberaalipuoluetta enemmistöhallituksen muodostamiseen.

Islannissa porvarihallitus joutui eroamaan finanssiromahduksen seurauksena. Oppositiossa olevat vasemmistopuolueet eli demarit ja vasemmistososialistinen vihreä ryhmä muodostivat hallituksen, joka järjesti uudet vaalit. Niissä ne esiintyivät nimenomaan hallitusvaihtoehtona ja voittivat.

Muissa pohjoismaissa näyttäisi olevan selkeä kehitys kohti ”blokkiutumista”. Hallitusvaihtoehtoblokki on aina pärjännyt hyvin varsinkin, jos toinen selkeä hallitusvaihtoehto on puuttunut. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä, miten Ruotsissa käy. Siellähän on kaksi selkeätä hallitusvaihtoehtoa vasemmisto- tai porvarihallitus. Pääministeriehdokkaatkin ovat tiedossa.

Heijastuuko tämä Suomeen? En oikein usko. Muissa Pohjoismaissa on listavaalit, joissa puolueet pitkälti päättävät ketkä tulevat valituksi. Meidän henkilövaalijärjestelmässä taas äänestäjät  ratkaisevat. Ennen vaaleja on vaikeaa sitoutua johonkin tiettyyn malliin, kun ei tiedä ketkä vaalien jälkeen ovat päättämässä. Sitä paitsi kilpailevat kaikki puolueet  keskenään.