Osallistuin yhtenä puhujana toissa viikolla Ruotsin ulkoministeriön yhteistyössä Norden i Fokus-nimisen järjestön kanssa järjestämään seminaariin, teemana Pohjoismaat EU:ssa. Tilaisuus oli osana Ruotsin pohjoismaiden ministerineuvoston alkanutta puheenjohtajuuskautta.

Seminaari oli suosittu. Siihen osallistui odotettua enemmän yleisöä, jopa siinä määrin, että järjestäjien oli pakko vaihtaa pitopaikka isommaksi. Osoitus kasvavasta kiinnostuksesta pohjoismaista yhteistyötä kohtaan?

Puheessani pohdiskelin, onko aika kypsä entistä tiiviimpään pohjoismaiseen yhteistyöhön EU:ssa. Päättelin, että on. Perustelin kantaani sillä, että tilanne EU:n laajentumisen jälkeen on tyystiin toinen kuin ennen sitä. EU 15 oli toisella tavalla ”hallittavissa” kuin EU 27. Mitä isompi perhe sitä enemmän kuppikuntia syntyy. Siksi pienten maiden, joiden perusarvot ovat samankaltaiset, kannattaa pitää  mahdollisimman paljon yhtä. Näin ollen aika on kypsä järjestelmällisemmälle ja yhdentyneemmälle pohjoismaiselle EU-yhteistyölle. Pohjoismaiden välillä on kaikesta huolimatta yhtäläisyyksiä kuin eroja – mistä mm pohjoismaisen mallin käsite on selkeä osoitus.

Yhteistyötä tehdään toki jo. Niinpä pohjoismaiden kaikki ympäristöministerit, myös Norjan ja Islannin ministerit, kokoontuvat yhteiselle työaamiaiselle ennen ympäristöneuvoston kokouksia. Siellä käydään läpi neuvoston kokousagenda ja pyritään sopimaan yhteisestä strategiasta. Myös pohjoismaiset pääministerit ja ulkoministerit tapaavat ennen kokouksiaan. Olisi suotavaa että kaikki ministerit menettelisivät näin.

Pohjoismailla on lähivuosina tärkeä tehtävä nimenomaan ympäristö- ja ilmastoasioissa. Ensinnäkin Ruotsi toimii EU:n puheenjohtajana vuoden 2009 jälkipuoliskolla, jolloin neuvotellaan uudesta kansainvälisestä ilmastosopimuksesta, joka korvaisi vuonna 2012 umpeutuvan Kioton pöytäkirjan. Toiseksi Kööpenhamina isännöi YK:n laajaa ilmastokokousta, jossa tämä sopimus on tarkoitus hyväksyä. Tilanne on siis mitä otollisin entistä systemaattisemmalle pohjoismaiselle ilmastoyhteistyölle.

Vastaavanlaisia, joskaan ei yhtä pitkälle meneviä malleja voitaisiin soveltaa muillakin sektoreilla ja käsitellä pohjoismaisissa ministerikokouksissa EU-asioita, erityisesti koulutusta, tutkimusta ja innovointia, joissa Pohjoismaat ovat  menestyneet erinomaisesti.

Puheeni herätti vilkasta keskustelua. Oma tulkintani on että Pohjoismainen ”liittoutuma”, joka ei ole muita maita poissulkeva, sai laajaa kannatusta. Dagens Nyheter, Ruotsin valtalehti, päätyi pääkirjoituksessaan samaan johtopäätökseen. Tämä on lehden osalta tärkeä suunnanmuutos. Dagens Nyheter on tähän saakka edustanut kantaa, että pohjoismainen yhteistyö on mennyttä kalua. Sitä se ei ole!