Onko poliittisessa keskustelussa yhtäläisyyksiä meillä ja Tanskassa? Lyhyt katsaus osoittaa, että kyllä, mutta on siinä erojakin. Sairaanhoitajien lakko on meillä ohi, Tanskassa se jatkuu jo kolmatta kuukautta. Myös opettajat ja lastentarhojen henkilöstö ovat lakossa. Työnantajat uhkaavat työsululla, mikä nopeasti tyhjentäisi lakkokassoja. Jotkut ammattiliitot ovat jo joutuneet ottamaan lainaa maksaakseen lakkorahaa. Ennenaikaisissa vaaleissa täkäläiset demarit, vasemmistoliittolaiset ja ”perustanskalaiset” (Tanskan kansanpuolue) lupasivat nostaa julkisen sektorin palkkoja reippaasti, niin kuin kokoomus meillä. Ammattiliitoilla oli Politiken-lehdessä mainittujen puolueiden puheenjohtajien kuvilla varustettu koko sivun ilmoitus muistuttamassa vaalikampanjan aikana annetuista lupauksista ja siitä, että heillä on enemmistö parlamentissa. Sanoma oli lyhyt ja karu: nyt on maksun aika! Eivät he noudattaneet kehotusta.

Nyt huudetaan hallitusta apuun. Pääministeri Fogh Rasmussen on kuitenkin ilmoittanut, ettei hallitus sekaannu työmarkkina-asioihin eikä aio ”ostaa” työrauhaa – toisin kuin meillä Suomessa, jossa hallitus myötävaikutti työsovun syntymiseen.

Iso poliittinen kysymys Tanskassa on se, mitä pääministeri ja Venstre-puolueen menestyksellinen puheenjohtaja Anders Fogh Rasmussen aikoo ”isona” tehdä. Hänen johdollaan Venstre (joka on lähellä Suomen keskustaa ja RKP:tä) on voittanut kolmet vaalit peräkkäin. Yleisesti odotetaan, että hän on jättämässä politiikan kunhan Tanskan poikkeusehdot EU-yhteistyölle poistetaan joskus syksyllä pidettävän kansanäänestyksen seurauksena, kuten yleisesti uskotaan käyvän. Hänellä oletetaan olevan hyvät mahdollisuudet joko toiseen EU-huippuvirkaan, joka perustetaan Lissabonin sopimuksen hyväksymisen jälkeen, jos poikkeusehdot on poistettu, tai vaihtoehtoisesti NATOn pääsihteerin virkaan. Fogh Rasmussen on matkustellut ahkerasti ulkomailla, ilmeisesti puffatakseen omaa ehdokkuuttaan – niin ahkerasti, että Tanskan kansanpuolueen puheenjohtaja vaati häntä olemaan enemmän kotona kuin ulkomailla.

Huomaan, että pääministeri Vanhastakin kutsutaan kotiin hoitamaan vaalirahoitussotkua.

Vaalirahoituksesta on Suomessa tullut elämää suurempi kysymys. Poliittiset toimittajat tapansa mukaisesti mässäilevät unohtaen, kuten aina kaikki muut asiat, joihin ei liity henkilödraamaa ja jotka vaatisivat syvällisempää analyysia, kuten esimerkiksi Lissabonin sopimus. Sinänsä on tietenkin paikallaan, että vaalirahoituksesta keskustellaan ja että luodaan sille selkeät puitteet, mutta kohtuu kaikessa.

Tanskassa pääministeri Fogh Rasmussenin mahdollisella seuraajalla, valtiovarainministeri Lars Løkke Rasmussenilla on oma tilisotkunsa. Pormestarina ollessaan hän oli ostanut tupakkaa ja olutta työnantajan piikkiin ja yöpynyt hotellissa niin ikään työnantajan kustannuksella, vaikka ei ollut työmatkalla. Hän on maksanut tähän asti todetut henkilökohtaiset kulut takaisin. Sekään ei ollut helppoa, koska kunta, jonka pormestarina hän toimi, ei ole enää olemassa. Tilalle hän valitsi hyväntekeväisyysjärjestön. Nyt kysytään, onko hänessä enää pääministeriainesta.

On poliittisessa keskustelussa erojakin. Kuumimpia aiheita Tanskassa on kysymys musliminaistuomarien oikeudesta käyttää päähuivia tuomioistuimessa. Tanskan kansanpuolue, joka lietsoo muukalaisvihaa, on hallituksen tärkeä apupuolue, vaikka onkin hallituksen ulkopuolella. Sille kielto käyttää päähuivia on elintärkeä. Ja koska kansanpuolueen tuki on hallitukselle elintärkeä, päähuivin käyttö aiotaan kieltää.