Menu

Nordiska rådet

de nordiska parlamentens samarbetsorgan
Nordiska rådet
Dokumentåtgärder
Detta innehåll är inte tillgängligt på ditt valda språk, vi visar det på Finska.
November, 2012

ISLANNIN ILMAVALVONTA

Kolumni Salon Seudun Sanomassa, 30 marraskuuta 2012

Suomessa näyttää olevan mahdotonta käydä älyllistä keskustelua puolustuspolitiikasta. Tämä kävi surullisella tavalla ilmi puolustusvoimauudistuksen yhteydessä. Sama toistuu nyt Suomen osallistuessa vuonna 2014 Islannin ilmatilan valvontaan. Tietyt tahot näyttävät elävän menneisyydessä eivätkä tajua, että ”malli Cajander” ei kelpaa Suomen puolustuskonseptiksi. Hyvin varustetut ja koulutetut sekä nopeasti liikkuvat puolustusvoimat, jossa laatu korvaa määrän, ovat tätä päivää.

Oikein masentavaksi keskustelu muuttuu, kun siihen onnistuu kytkemään Nato-mörön ikään kuin Natossa olisi jokin vika. Siihen kuuluvat länsimaiset demokratiat kuten valtaosa EU-maista. ”Impivaaralaiset” pelkäävät, että osallistuminen Ruotsin ja Nato-maa Norjan kanssa Islannin ilmatilan valvontaan olisi askel kohti Nato-jäsenyyttä! Nato-pelko kelpaa vastustamaan melkein mitä tahansa puolustukseen liittyvää asiaa, joka ei miellytä. Mielikuvitusta näyttää riittävän.

Ehdotus Pohjoismaiseen yhteistyöhön Islannin ilmatilan valvonnasta sisältyy Norjan entisen puolustus- ja ulkoministeri Thorvald Stoltenbergin raporttiin Pohjoismaisen yhteistyön tiivistämisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Raportin 13 ehdotusta on otettu hyvin vastaan ja useimmat ovat jo joko toteutuneet tai toteutumassa.  Nyt ilmavalvontaesitys pannaan täytäntöön niin, että Norja, Suomi ja Ruotsi vuonna 2014 vastaavat valvonnasta kolme viikkoa. Tehtävää on rajattu niin, ettei kyseessä ole ilmapartiointi, josta vain Nato vastaa, vaan pohjoismainen ilmavalvonnan harjoitus. Suomi osallistuu neljällä torjuntahävittäjällä. Operaatio maksaa n. miljoonaa euroa, mutta polttoainetta kuluu jopa vähemmän kuin kotimaan lennoilla. Arvioidaan, että noin 80 lentotuntia menisi harjoituksiin ja ne sisältyvät niihin yhteensä 8000 vuotuisiin lentotunteihin, jotka hävittäjillä joka tapauksessa on lennettävä. Asiaan ei siis liity mitään dramatiikkaa. Osallistuminen on suoraa jatkoa maiden ilmavoimien yhteisharjoituksiin, eikä käytännössä eroaisi niistä paitsi siinä, että kyseessä olisi vahva poliittinen signaali Pohjoismaiden sitoutumisesta puolustusyhteistyöhön. Se kertoisi myös, että yhteistyötä tehdään myös Atlantilla eikä vain Itämerellä.

On luonnollista, että oppositio vastustaa hallituksen politiikkaa. Vastustaminen on helpompaa, jos se perustuu epämääräisiin ja irrallisiin ”tietoihin”. Vaikuttaa siltä, että hallitus ei ole ajoissa pitänyt eduskuntaa ajan tasalla. Tämä selittää todennäköisesti myös sosiaalidemokraattisen eduskuntaryhmän empivää suhtautumista asiaan. On siksi ehkä paradoksaalista, että ulkoministeri Tuomioja on joutunut puolustamaan hallituksen linjaa omassa ryhmässään. Häntähän ei juuri tunneta puolustusystävällisyydestä. Toisaalta juuri siksi koko hanke on pidettävä täysin ”vaarattomana” eikä missään nimessä oikotienä Nato- jäsenyyteen.

Valitettavasti!

Jan-Erik Enestam