Kolumn i Salon Seudun Sanomat, 16/4-2013
Tanskassa on meneillään ennenkuulumaton koulukiista. Tanskan kunnallisliitto työnantajana on pannut opettajat työsulkuun, koska neuvotteluissa ei päästy kiistassa yhteisymmärrykseen. Työsulku jatkuu tätä kirjoittaessa kolmatta viikkoa. Varsinainen kiista koskee sekä opettajien opetusvelvollisuutta että sitä, kuka toimii opettajien esimiehenä kouluissa. Taustalla on lisäksi huoli opetuksen laadusta. Kansainvälisessä vertailussa erityisesti Pisa-tutkimuksessa Tanska pärjää muita pohjoismaita paljon huonommin.
Kiistan molemmat osapuolet ovat käyneet armotonta julkisuussotaa. Koko sivun ilmoituksilla puolustetaan omia näkemyksiä. Ilmoitusten perusteella vaikuttaa siltä, että työnantajan argumentit ovat uskottavampia. Opettajat ja niiden järjestö eivät ole vakuuttavasti pystyneet näyttämään, miksi eivät ole valmiita hyväksymään työnantajan vaatimuksia. He pitävät tiukasti kiinni ”saavutetuista eduista”. Esimerkki tällaisesta ”edusta” on, että he opettavat vain 3,3 tuntia päivässä, keskimäärin14 tuntia viikossa. Kun työviikossa on 37 tuntia, 23 tuntia käytetään muuhun kuin opetukseen. Vuoden aikana tanskalainen opettaja opettaa keskimäärin 40 viikkoa, ellei ole täyttänyt 60 vuotta, jolloin hänellä on oikeus vielä neljän viikon ylimääräiseen palkalliseen lomaan. Tanskalainen opettaja ansaitsee keskimäärin 38.576 tanskan kruunua (n. 5.140 e) kuukaudessa.
Työnantaja pitää opetustuntien vähäistä määrää esteenä opetuksen laadun parantamiseen ja vaatii opettajilta enemmän opetusta ja vähemmän muita tehtäviä. Tähän opettajat eivät toistaiseksi ole suostuneet. Tärkein perustelu on, että opetuksen valmisteluun tarvitaan riittävästi aikaa.
Tanskalaiset kollegani, joilla on kouluikäisiä lapsia, myötäilevät pääsääntöisesti työnantajan vaatimuksia. Siksi oli minulle yllätys, että opettajien mielenosoitus toimistoni vastapäätä parlamentin edessä houkutteli arviolta noin 40.000 kannattajaa. Sittemmin on selvinnyt, että heistä noin 30.000 oli opettajia ja loput muiden palkansaajajärjestöjen edustajia.
Mielenosoituksen tavoitteena oli vaikuttaa hallitukseen, joka toistaiseksi on ollut hiljaa. Opettajajärjestö kuitenkin syyttää hallitusta ja erityisesti sen valtiovarainministeriä yhteydenpidosta työnantajaan. Asetelma on herkkä, koska valtaosa opettajista uskotaan perinteisesti äänestävän täkäläistä vasemmistoliittoa, joka on ensimmäistä kertaa koskaan hallituksessa ja joka muutenkin on suurissa vaikeuksissa. Kannatus on puolittunut vaalituloksesta ja kolme eturivin parlamentaarikkoa on loikannut sosiaalidemokraatteihin.
Toinen kiista koskee koulujen johtamisjärjestelmää. Tänään opettajien järjestö päättää siitä, mitä kukin opettaja tekee. Työnantaja haluaa tähän muutosta niin, että johtovastuu on koulun johtajalla. Johtaja voisi uudessa mallissa arvioida, tarvitseeko esimerkiksi voimistelunopettaja yhtä monta tuntia valmistella kuusi jumppatuntia kuin äidinkielen opettaja kuusi tuntia tanskaa. Tätä vallan menetystä opettajajärjestö vastustaa kiivaasti.
Suomalaisittain on miellyttävää kuulla ja lukea, miten suosittu ”suomalainen koulumalli” on. Sekä työnantaja että koululaisten vanhemmat toivovat mallin soveltamista tanskalaisiin kouluihin. Täällä vallitsee käsitys, että opettajilla on auktoriteettia ja pystyvät siksi pitämään yllä kuria ja häiriköt matolla.
Uutinen kuria ylläpitäneestä ja siksi potkun saaneesta opettajasta ei ole vielä saavuttanut Tanskaa….
Jan-Erik Enestam