Blogg: Vahvistamme pohjoismaista yhteistyötä kansalaisten hyväksi

Generalsekretærens Blogg

Dagfinn Høybråten, Generalsekretær

Oslossa sijaitseva Akershusin linnoitus on todistanut vuosisatojen saatossa Pohjoismaiden heilahteluja. Sen kauniissa rakennuksissa, jotka nyt ovat Oslon maamerkki, on setvitty monien pohjoismaisten kuninkaiden ja aatelismiesten välisiä kiistoja.

Torstaina 30. maaliskuuta 2017 tämä historiallinen paikka tarjosi puitteet Pohjoismaiden sosiaali- ja terveysministerien kokoukselle, joka vahvisti yli 200 vuotta vallinneen todellisuuden: me pohjoismaalaiset teemme yhteistyötä sen sijaan, että sotisimme toisiamme vastaan. Samalla kokous osoitti, että pohjoismainen yhteistyö on siirtynyt uuteen aikaan, jossa sitä kehitetään ja vahvistetaan.

Aloittaessani neljä vuotta sitten Pohjoismaiden ministerineuvoston pääsihteerinä sain selkeän valtakirjan yhteistyön uudistamiseen. Tuloksena oli Uusi Pohjola -raportti, jonka perusteella Pohjoismaiden hallitukset päättivät tehdä pohjoismaisesta yhteistyöstä entistä poliittisempaa, dynaamisempaa ja tehokkaampaa sekä tarkoituksenmukaista hallitusten, kansalaisten ja elinkeinoelämän kannalta.

Uudistustyön keskeisenä työkaluna ovat strategiset selvitykset. Niiden tekijöiksi on valittu arvostettuja pohjoismaalaisia – yleensä entisiä poliitikkoja tai yritysjohtajia –, joita on pyydetty tekemään ehdotuksia pohjoismaisen yhteistyön käytännön painopistealueista seuraaviksi 5–10 vuodeksi. Suosituksiaan varten selvitysmies haastattelee suuren joukon kyseisen alan toimijoita kaikista Pohjoismaista.

Ensimmäinen selvitys tehtiin vuonna 2014 juuri terveysalasta, ja siitä vastasi Ruotsin entinen terveys- ja sosiaalivakuutusministeri Bo Könberg. Sen jälkeen on aloitettu selvitykset työelämä-, energia- ja ympäristöalalla. Niiden kaikkien tavoitteena on tehostaa ja elvyttää kyseisten alojen pohjoismaista yhteistyötä.

Akershusissa pidetty sosiaaliministerien kokous osoitti, että työ tuottaa tulosta. Ministerit totesivat, että Könbergin suositusten toteuttaminen on jo hyvässä vauhdissa ja että se on johtanut pohjoismaiseen yhteistyöhön muun muassa seuraavilla aloilla: mikrobilääkeresistenssi, erityistason sairaanhoito, harvinaiset sairaudet, psykiatria, terveyden epätasa-arvo ja kansanterveys. Samalla ministerit päättivät laajentaa lääkealan pohjoismaista yhteistyötä. Kaikki nämä aiheet ovat mitä tärkeimpiä kansalaisten kannalta. Lisäksi ne ovat alueita, joilla pohjoismainen yhteistyö tuottaa hyötyä potilaille – olipa kyse hoidon parantumisesta tai lääkkeiden kehittymisestä ja halpenemisesta.

Siitä ei nimittäin päästä mihinkään, että Pohjoismaat ovat yksinään liian pieniä. Mutta yhdessä olemme suurempia, ja me myös muistutamme toisiamme monella saralla. Tämän vuoksi Pohjoismaiden terveysministerien ja -viranomaisten kannattaa vaihtaa kokemuksia toimenpiteiden tehokkuudesta ja tehottomuudesta esimerkiksi psykiatrian alalla. Sama pätee erityistason sairaanhoitoon ja harvinaisiin sairauksiin, joihin vaadittavan asiantuntemuksen ylläpitoon ja kehittämiseen ei ole kansallisesti riittävän suurta potilaspohjaa.

Könbergin suositusten seurannasta saadut kokemukset ovat niin hyviä, että sosiaali- ja terveysministerit päättivät Akershusin-kokouksessaan käynnistää vastaavan selvitystyön sosiaalialalla. Pohjoismailla on monia yhteisiä ongelmia, jotka liittyvät lapsiin, syrjäytyneisiin, vammaisiin ja ikäihmisiin, joten tässäkin me voimme oppia toisiltamme ja saada parempia tuloksia yhdessä. Uskon vahvasti siihen, että selvitys johtaa sosiaalialan pohjoismaisen yhteistyön tiivistymisen aivan kuten terveysalalla on jo tapahtunut.