Kirjallisuuspalkinnon historian 10 virstanpylvästä

1962:

Kun Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinto myönnettiin ensimmäistä kertaa, palkinnon sai Eyvind Johnsonin teos Hans nådes tid (suom. ”Hänen armonsa aika”). Palkintolautakunnan mukaan hän ammentaa teoksessa ironiseen tyyliin runsasta historiallista ainesta oman aikamme kuvastimeen.

Eyvind Johnson oli erittäin kiinnostunut aikansa polttavista moraalisista ja poliittisista ongelmista ja otti johdonmukaisesti kantaa diktaattoreita ja yksityishenkilöihin suuntautuneita loukkauksia vastaan. Johnson sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1974.

1965: 

Vuoden 1965 palkinto myönnettiin kahdelle teokselle, mitä ei sittemmin ole tapahtunut koskaan. Palkinnon saivat William Heinesenin Det gode håb ja Olof Lagercrantzin Från helvetet till paradiset (suom. ”Helvetistä paratiisiin”).

Palkintolautakunnan perustelu: Det gode håb -romaani sijoittuu 1600-luvun Färsaarille ja antaa runsaan ja värikkään kuvan eräästä Pohjoismaiden historian kriisiajasta. Samalla se kuvaa yleispätevästi oikeudenmukaisuuden ja sorron välistä taistelua. Från helvetet till paradiset on taiteellisesti merkittävä kriittinen tutkielma ja nykyrunoilijan tulkinta klassisesta teoksesta. Lisäksi siitä välittyy henkilökohtainen sanoma.

1974:

Villy Sørensenin Uden mål – og med oli ensimmäinen esseekokoelma, joka sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon. Sørensen diagnosoi ja pohtii modernissa yhteiskunnassa elävän ihmisen ongelmia: modernin tieteen ja teknologian moraalisia ja sosiaalisia seurauksia, vallan ongelmaa ja poliittisten utopioiden kehittymistä tai sortumista sekä taiteen ja filosofian asemaa modernissa maailmassa. Palkintolautakunnan mukaan kaikki tämä on ilmaistu taiteellisesti erittäin tiedostavalla proosalla.

1980: 

Sara Lidmanin Vredens barn (suom. ”Vihan lapset”) oli ensimmäinen naiskirjailijan teos, joka sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon sitten sen perustamisen vuonna 1962. Palkintoehdokkaana oli siihen mennessä ollut useampikin naiskirjailija, muiden muassa Inger Christensen.

Palkintolautakunnan perustelu: Sara Lidman loihtii kirjassaan esiin kokonaisen seudun elämän ja inhimilliset kokemukset rakastavasti, hellästi, hilpeän ironisesti ja täynnä ehtymätöntä kertojaniloa, joka antaa kertomukselle myyttisen ulottuvuuden.

1987:

Herbjørg Wassmon Hudløs himmel on kolmas osa trilogiassa, jota edelsivät Huset med den blinde glasveranda (suom. ”Synti ja häpeä”) sekä Det stumme rommet.

Palkintolautakunnan perustelu: Hudløs himmel on kolmas osa romaanisarjassa, joka kertoo ”saksalaisäpärä” Torasta – hyväksikäytetystä, joka saa voimaa elää elämällä muiden ihmisten kautta. Romaani on poikkeuksellisen vivahteikas nuoren naisen kuvaus, joka on kirjoitettu herkällä kielellä ja samalla hätkähdyttävän realistisesti.

1995:

Englar alheimsins (suom. ”Kaikkeuden enkelit”) antaa äänen psyykkisesti haavoittuville kuvaamalla skitsofreniaa sairastavaa Pállia, joka koko elämänsä ajan on kärsinyt persoonallisuuden jakautumisesta, mielialanvaihteluista ja ahdistuksesta. Romaanin tapahtumapaikkana on Reykjavík, kasvava ja muuttuva kaupunki.

Palkintolautakunnan perustelu: Sivilisaatio ja maailma näyttäytyvät runollisen hullunkurisina psykiatrisen potilaan silmin. Vakavuutta korostaa huumori. Ironia on puettu naiiviuden huntuun. Romaani auttaa ymmärtämään todellisuutta, jota olemme tottuneet kutsumaan normaaliksi.

1998:

Efter att ha tillbringat en natt bland hästar -runokokoelman (suom. ”Hevosten parissa vietetyn yön jälkeen”) on kirjoittanut Tua Forsström, joka sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon ensimmäisenä suomenruotsalaisena naisrunoilijana. Luonto ja eläimet, mukaan lukien hevoset, ovat tärkeä osa Tua Forsströmin kirjallista tuotantoa. Eläimet edustavat olemisen ja tuntemisen vapautta, mutta ne ovat myös elämän haurauden kuva. Runokokoelmassa liikutaan kaikkialla maapallolla, ja runot ilmaisevat kaiken katoavaisuutta ja ihmisen yksinäisyyttä, jotka ovat aina läsnä elämässä.

Palkintolautakunnan perustelu: Pohjoismaiden neuvoston vuoden 1998 kirjallisuuspalkinnon saa suomalainen kirjailija Tua Forsström teoksestaan Efter att ha tillbringat en natt bland hästar. Se on moniulotteinen huumorin ja surun sävyttämä runokokoelma, joka on temaattisesti tiivis, musikaalinen ja nykyhetkessä voimakkaasti läsnä.

2007:

Drömfakulteten (suom. ”Unelmien tiedekunta”). Kun Sara Stridsberg sai palkittiin vuonna 2007, hän oli siihen mennessä nuorin palkinnonsaaja koko palkinnon historiassa.

Palkintolautakunnan perustelu: Drömfakulteten on monipohjainen ja polttava romaani. Kertomuksen keskiössä on äärifeministinen ikoni Valeri Solanas ja hänen monin tavoin traaginen elämänkohtalonsa. Stridsberg muokkaa dokumentaarista materiaalia ja vapaata sepitettä sykkiväksi proosaksi. Romaanin alaotsikkona on ”lisäys seksuaaliteoriaan”, ja romaani tekee välit selväksi yhteiskunnassa kirpaisevasti vaikuttavien erilaisten sortomekanismien kanssa. Drömfakulteten on vakavasta aiheestaan huolimatta romaani, jota kantaa valtava energia ja kielellinen himo.

2019: 

Efter Solen (suom. ”Auringon jälkeen”). Jonas Eika (s. 1991) on toistaiseksi nuorin Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saanut kirjailija.

Palkintolautakunnan perustelu: Jonas Eika saa palkinnon teoksesta, josta välittyy nyt elettävä globaali kriisiaika. Teoksen keskeistä ainesta ovat riisto ja eriarvoisuus, toivottomat elinehdot sekä synkät ja väkivaltaiset kokemukset, ja todellisuus avautuu siinä kohti uusia mahdollisuuksia ja toisia ulottuvuuksia. Tämä ihmeellinen ja toiveikas teos muistuttaa osuvasti siitä, että kirjallisuudesta on paljon muuhunkin kuin vain heijastelemaan sitä, minkä jo ennestään tiedämme.

2021:

Naasuliardarpi. Kun Niviaq Korneliussen palkittiin teoksesta Naasuliardarpi, Kööpenhaminan Skuespillerhusetin katsomossa kävi kohahdus. Hän oli kaikkien aikojen ensimmäinen grönlantilainen palkinnonsaaja. Naasuliardarpi on grönlantilaisen kirjallisuuden virstanpylväs ja vahvasti koskettava teos, joka valottaa nykygrönlantilaisten elämää ja traumoja, joiden syvät jäljet näkyvät arjessa yhä.