Onnistunut kotouttaminen menestystekijänä

Monet mieltävät pakolaiset ja maahanmuuttajat kulueriksi ja joskus myös yhteiskunnallisiksi rasitteiksi. Tätäkin asiaa tulisi kuitenkin tarkastella avoimin mielin.

Kööpenhaminassa esiteltiin joitakin viikkoja sitten Nordic Economic Policy Review -lehden (NEPR) viimeisin numero. Lehdessä monet kirjoittajat valottavat sitä, miten pakolaiset voivat itse asiassa auttaa pitämään yhteiskuntiemme pyörät pyörimässä.

Monet pohjoismaiset kunnat ovat suurten haasteiden edessä, koska väestö ikääntyy ja maaseutu autioituu. Kun kouluja ja päiväkoteja lakkautetaan, opiskelujen tai muiden syiden vuoksi pois muuttaneita nuoria on vaikea houkutella takaisin. Ja jos väestöpohja ei riitä, pienillä kunnilla on vaikeuksia ylläpitää hyvää palvelutasoa. Monet pieniin pohjoismaisiin maaseutukuntiin sijoitetut pakolaiset ovat päättäneet jäädä paikkakunnille, mikä on edistänyt myönteistä väestönkehitystä. Jääminen edellyttää muun muassa sitä, että paikallisilla työmarkkinoilla on pakolaisten osaamista vastaavaa työtä, mikä on välillä vaikea yhtälö. Tästä huolimatta 26 % Pohjoismaiden kunnista kasvaa vain ja ainoastaan maahanmuuton vuoksi.  Kun uusien asukkaiden pääsyä työmarkkinoille nopeutetaan, myös pakolaisten maahanmuuton kustannukset pienenevät merkittävästi. NEPR:ssä esiteltävistä tutkimuksista vastaavat eturivin kansataloustieteilijät Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Tutkimukset osoittavat, että Pohjoismaissa on onnistuttu pakolaisten työllistämisessä melko hyvin. Tekemistä riittää kuitenkin vielä paljon ennen kuin pakolaisten työllisyys ja työsuhteiden kesto on syntyperäisten pohjoismaalaisten tasolla. Pakolaisten osaksi koituvat usein kaikkein raskaimmat ja epätyypillisimmät työt, ja kun laskusuhdanne koittaa, ensimmäisenä karsitaan määräaikaisista. Miten siis Pohjoismaat voivat ylittää nämä esteet? Ensinnäkin voimme jatkaa toisiltamme oppimista ja toimivien maakohtaisten ratkaisujen vertailua: Tanskassa toimivat ratkaisut voivat soveltua myös Ruotsiin ja toisinpäin.

Pakolaisten osaksi koituvat usein kaikkein raskaimmat ja epätyypillisimmät työt, ja kun laskusuhdanne koittaa, ensimmäisenä karsitaan määräaikaisista. Miten siis Pohjoismaat voivat ylittää nämä esteet? Ensinnäkin voimme jatkaa toisiltamme oppimista ja toimivien maakohtaisten ratkaisujen vertailua: Tanskassa toimivat ratkaisut voivat soveltua myös Ruotsiin ja toisinpäin.

NEPR sisältää lisäksi arvioita pakolaisten maahanmuuton kustannuksista. Aiheesta kirjoittava taloustieteilijä Joakim Ruist haluaa luoda entistä faktapohjaisempaa keskustelua ja saada meidät ymmärtämään, että ”loppulasku” ei uhkaa pohjoismaisia hyvinvointivaltioita. Hän muistuttaa myös, että kustannukset pienenevät, jos pakolaiset alkavat tehdä töitä ja maksaa veroja. Jopa 80 prosenttia kustannuksista koostuu siitä, että verotuloja jää saamatta työttömyyden vuoksi.   Pohjoismaisessa yhteistyössä on meneillään monia hankkeita ja ohjelmia, joissa keskitytään juuri uusien maahantulijoiden kotouttamiseen ja osallisuuteen sekä siihen, miten voisimme oppia toisiltamme ja tulla entistä paremmiksi tällä saralla. Pohjoismaiset yhteistyöministerit päättivät viime vuonna käynnistää kotouttamiseen keskittyvän laajan yhteistyöohjelman. Ohjelma kokoaa kotouttamisasioista ja -hankkeista vastaavia kansallisia ja paikallisia toimijoita yhteen vaihtamaan kokemuksia ja oppimaan toisiltaan. Tavoitteena on tukea työtä, joka edistää pakolaisten ja maahanmuuttajien – naisten, miesten, lasten ja nuorten – kotouttamista sekä helpottaa alan pohjoismaista yhteistyötä. Nyt on avattu uusi sivusto, josta löytyy lisätietoa ohjelmasta, tutkimuksia ja tilastoja, käytännön esimerkkejä, pakolaisten haastatteluja sekä paljon muuta.

Kehotan painokkaasti, että kiinnostuneet osallistuisivat toimintaan tai hakisivat rahoitusta kotouttamishankkeisiin!

Meillä kaikilla on yhteinen vastuu kotouttamisesta ja osallistamisesta. Niissä, kuten myös pohjoisessa yhteistyössä, on kyse paljon muustakin kuin vain suunnitelmista ja ohjelmista.

Ota yhteyttä