PÄÄSIHTEERIN BLOGI: Tiedolla tehoa käytännön toimiin

19.10.18 | Uutinen
Dagfinn Høybråten
Valokuvaaja
norden.irg/Thomas Glahn
Miten saamme sosiaalijärjestelmistämme joustavampia ja paremmin kansalaisten toiveisiin ja tarpeisiin vastaavia? Miten saamme vapaaehtoisjärjestöt mukaan kehittämään ja tuottamaan sosiaalipalveluja kansalaisille? Miten saamme enemmän tietoa siitä, mikä toimii sosiaalialalla? Tässä on muutama kysymys, joita käsitellään tuoreessa raportissa "Tiedolla tehoa käytännön toimiin".

Dagfinn Høybråtenin blogikirjoitus

Raportin on laatinut Islannin entinen sosiaaliministeri ja valtiovarainministeri Árni Páll Árnason. Kyseessä on uusin niin kutsuttu strategiaselvitys, joita on nyt yhteensä kuusi. Strategiaselvityksiä on tähän mennessä laadittu työelämän, ympäristön, lainsäädännön, terveyden ja energian aloilla. Raportit ovat tärkeä osa Pohjoismaiden ministerineuvoston Nyt Norden -uudistustyötä, jonka tavoitteena on tehdä pohjoismaisesta yhteistyöstä poliittisempaa ja ajankohtaisempaa. Strategiaselvitysten avulla ministerejä haastetaan ottamaan kantaa siihen, mihin pohjoismaisen yhteistyön tulisi keskittyä tulevien 5–10 vuoden aikana.  

Raportin 14 ehdotusta sosiaalialan pohjoismaisen yhteistyön vahvistamiseksi ovat mielenkiintoista luettavaa. En aio käydä tässä läpi kaikkia 14 ehdotusta, vaan kerron Árni Páll Árnasonin johdannossa tekemästä kiintoisasta huomiosta. Hän kertoo, että yksi selvitystyön hätkähdyttävimmistä havainnoista on ollut se, että kaikki mukana olleet – niin ministerit, virkamiehet, vapaaehtoisjärjestöt kuin käyttäjätkin – pitävät Pohjoismaiden sosiaalialan toimien taustalla olevaa tietopohjaa aivan liian hatarana. Hänen mukaansa meidän on tunnustettava se tosiasia, että sosiaalialalla on tarpeen investoida toimenpiteisiin ja toimivia ratkaisuja koskevan tiedon kehittämiseen ja käyttämiseen – investoivathan muutkin sektorit.

Hän ehdottaa sosiaalialan pohjoismaisen yhteistyöfoorumin perustamista, jotta pohjoismainen sosiaalialan osaamiseen ja tehokkaisiin toimiin liittyvä yhteistyö olisi järjestelmällisempää. Lisäksi Árni Páll Árnason kehottaa tarkastelemaan lähemmin, miten ministerineuvoston laitokset voisivat tukea tätä työtä. Minulla ei ole epäilystäkään siitä, ettemmekö olisi matkalla oikeaan suuntaan tarkastellessamme, kuinka voisimme paremmin hyödyntää pohjoismaisen sosiaalialan yhteistyön mahdollisuuksia. 

Minulla ei ole epäilystäkään siitä, ettemmekö olisi matkalla oikeaan suuntaan tarkastellessamme, kuinka voisimme paremmin hyödyntää pohjoismaisen sosiaalialan yhteistyön mahdollisuuksia. 

Dagfinn Høybråten

Árni Páll Árnason korostaa, että meidän tulee pohjoismaisessa yhteistyössä keskittyä sosiaaliseen innovointiin ja sosiaalisiin investointeihin, jotta sosiaalijärjestelmistämme tulisi joustavampia. Meidän tulee myös vahvistaa niiden keskittymistä käyttäjien toiveisiin ja tarpeisiin, jotta järjestelmien keskipisteessä olisi käyttäjä. Hän huomauttaa, että pohjoismaiset hyvinvointimallimme, joista syystäkin olemme ylpeitä, syntyivät innovatiivisina hankkeina, joiden vahvuus, tärkeys ja kansainvälinen relevanssi vaativat jatkuvaa innovointia. Árni Páll Árnason ehdottaa muun muassa pohjoismaisen sosiaali-innovaatiopalkinnon perustamista, jotta sosiaalialaa ja sosiaalista innovointia saataisiin paremmin nostettua esiin.

Hän kehottaa myös tarkastelemaan, miten vapaaehtoisjärjestöt voisivat paremmin tuottaa sosiaalipalveluja ja miten siihen voitaisiin kannustaa. Kuten Árni Páll Árnason toteaa raportissaan, Pohjoismaissa on hienoja esimerkkejä kansalaisaloitteista, joilla täydennetään julkista sosiaalipalvelutarjontaa vapaaehtoisten ja käyttäjien verkostojen tai vapaaehtoisten, asiantuntijoiden ja käyttäjien yhdistelmän avulla. Nämä ovat hyviä esimerkkejä Pohjoismaiden sosiaalisesta innovoinnista. Tällä Árni Páll Árnason tarkoittaa, että meidän tulee hyödyntää paljon tehokkaammin innovaatiopotentiaalia, jota järjestöt voivat auttaa kehittämään ja siten tuottamaan kansalaisille parempia sosiaalipalveluja. 

Pohjoismainen hyvinvointimallimme on ainutlaatuinen, ja raportin ehdotukset auttavat mielestäni ylläpitämään hyvinvointiyhteiskuntiamme sosiaalialan osalta. Sosiaali- ja terveyspolitiikan ministerineuvostolla onkin siis tärkeä työ edessään, kun ehdotuksia lähdetään toteuttamaan. Odotan sitä innolla.