326. Ari Jalonen (Indlæg)

Arvoisa presidentti! Hyvää movemberia kaikille! Eilisen päivän kokoussessio alkoi hiljaisella hetkellä meidän kollegamme syöpään menehtymisen johdosta.

Syövät yleistyvät yhteiskunnassamme kiihtyvää vauhtia. Onko syynä niiden kasvamiseen ikääntyminen, paremmat terveysolosuhteet, jolloin eletään pidemmälle, vai mikä? Itse uskallan epäillä, että iso osa on yhteiskunnan kemikalisoitumisella. Nykyään esimerkiksi pistetään palonestoaineita lähes jokaiseen tuotteeseen, kankaaseen, joita meillä arjessamme on. On hyvä, että tämä laajentuu nyt muihinkin ammattiryhmiin ja yleisesti kaikkiin ihmisiin, muihinkin kuin pelastajiin.

Samaan aikaan on muistettava, että pelastajat ovat tässä erityisryhmä, koska tulipalotilanteessa, jossa palomiehet tulevat pelastamaan, kukaan ei tiedä niitä kemikaaliyhdisteitä, joita siellä työympäristössä on.

Pelastajan ammattityöympäristö on siis kontrolloimaton. Se tekee pelastajan työstä erityiskohteen ja ainutlaatuisen. Tämä kontrolloimattomuus on asia, jota pystytään hoitamaan esimerkiksi asemapalvelussa, ja siihen tulee kiinnittää huomiota, mutta se varsinainen työ on semmoisessa tilanteessa, jota ei pystytä kontrolloimaan.

Aika tuntuu loppuvan. Toivon, että minulle esitetään kysymyksiä ja pääsen täydentämään vastauksia.

Skandinavisk oversettelse:

Ärade president! Glad movember! Vår session började i går med en tyst minut till minne av vår kollega som avlidit i cancer.
Olika former av cancer blir allt vanligare i vårt samhälle. Är orsaken att vi åldras, att vi har bättre livsvillkor och lever längre, eller något annat? Jag misstänker att det till stor del beror på att samhället kemikaliseras. Nu för tiden finns det till exempel flamskyddsmedel i nästan alla produkter, i tyger som finns i vårt dagliga liv. Det är bra att detta nu också ska utvidgas till andra yrkesgrupper och alla människor, inte bara räddningspersonal.
Samtidigt får vi inte glömma att räddningspersonalen är en specialiserad grupp, för då brandmän rycker ut på uppdrag vet ingen vilka kemiska sammansättningar som finns i arbetsmiljön.
Räddningspersonalens arbetsmiljö går alltså inte att kontrollera. Det gör räddningspersonalens arbete speciellt och unikt. Vi kan åtgärda denna brist på kontroll till exempel i stationsarbetet, och det bör vi ta hänsyn till, men det egentliga arbetet sker i en okontrollerbar situation. 
Tiden ser ut att ta slut. Jag hoppas ni ställer mig frågor så jag kan komplettera mina svar.