155. Sebastian Tynkkynen (Replik)

Kunnioitettu herra presidentti! Jäin kyllä kovasti ihmettelemään sitä paheksuntaa, mitä aikaisemmin edustaja Honkasalo esitti siitä, kuinka nyt puhe on yltynyt militaristiseksi. Meillä on tällä hetkellä Euroopassa sota, jossa tapetaan viattomia ihmisiä, lapsia, naisia, raiskataan – aivan järkyttäviä asioita tapahtuu. Silloin ainakin minun mielestäni on luonnollista, että me lähdemme ikään kuin kilpajuoksuun – Pohjoismaina, eurooppalaisina maina, USA –keskustelemaan siitä, kuinka paljon me voisimme toimittaa aseita, erilaista kalustoa.

Se on ihan luonnollista, että tällaisessa tilanteessa me joudumme menemään tämmöiseen militaristiseen puheeseen. Näitä naisia, näitä lapsia, tai näitä miehiä ja naisia, jotka ovat siellä rintamalla, ei auta se, jos me lähdemme heille puhumaan siitä, kun venäläiset ovat tulossa päälle, että mitäs jos nyt keskusteltaisiin rauhasta, oli sitten kyse antautumisesta tai mistä tahansa. Meidän on pakko vastata, koska tässä tilanteessa, kun yksipuolisesti Venäjä tulee provosoimattomana ja rikkoo suvereenin valtion rajoja, ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin aseet.

Kukaan meistä ei rakasta ydinaseita. Varmasti me kaikki vihaamme ydinaseita, ja niistä pitää päästä maailmassa eroon, mutta siinä kohtaa, kun meillä on tämmöiset supervallat kuin vaikkapa Kiina, joka on autoritaarinen, joka on vielä monta kertaa isompi ja vahvempi kuin Venäjä, niin minä en oikein usko, että me voimme alistua tämmöiseen uuteen maailmaan, jossa he saisivat päättää pelisäännöt. Jos meillä olisi USA:n kaltainen valtio Aasiassa, USA:n kaltainen valtio Venäjällä, niin silloin varmasti me voisimme alkaa puhua siitä.

Skandinavisk oversettelse

Ärade herr president! Jag blev mycket förvånad över den kritik som ledamot Honkasalo tidigare framförde om att debatten har blivit militariserad. Det pågår som bäst ett krig i Europa där oskyldiga människor, barn, kvinnor dödas, våldtas – helt förskräckliga saker sker. Då tycker åtminstone jag att det är naturligt att vi på sätt och vis ska konkurrera – Norden, de europeiska länderna, USA – i fråga om hur mycket vapen och annat material vi skulle kunna leverera.

Det är helt naturligt att vi i en sådan situation blir tvungna att ta till militaristisk retorik. Det hjälper inte dessa kvinnor, dessa barn – eller dessa män och kvinnor som befinner sig på fronten – att uppmana dem att börja förhandla om fred, vare sig det handlar om kapitulation eller något annat. Vi måste svara, för i denna situation där Ryssland ensidigt och oprovocerat kränker en suverän stats gränser finns det egentligen inget annat alternativ än vapen.

Ingen av oss älskar kärnvapen. Jag tror att vi alla avskyr kärnvapen, och vi måste göra oss av med dem globalt, men då det finns supermakter som till exempel Kina, som är auktoritärt och som är flera gånger är större och starkare än Ryssland, så tror jag inte att vi skulle kunna foga oss i en sådan ny världsordning där de skulle få diktera spelreglerna. Om det fanns en stat som USA i Asien, en stat som USA i Ryssland, då kunde vi säkert diskutera saken.