Andri Snær Magnason

Kirjassa yhdistyvät kolmen sukupolven perhetarina ja levottomuutta aiheuttava tieteisromaani maailmasta, jossa nämä ihmiset elävät. Teos ammentaa aineksia muinaispohjoismaisista ja intialaisista myyteistä, niiden viisaudesta, keskinäisestä harmoniasta ja siitä, miten vaarallisena ne pitävät luonnon antimien halveksuntaa. Kirjassa kerrataan selkeästi myös tutkijoiden näkemykset uhista, joita maapallon tuhon sallimisesta seuraa. Olemme vaarassa haaskata elinmahdollisuudet itseltämme, lapsiltamme ja lastenlapsiltamme ja samalla koko historiamme ja kulttuurimme. Kirjailijalla riittää sekä kertojanlahjoja että ympäristötieteiden osaamista.

Tieteen on kuljettava käsi kädessä ihmisiä ja heidän tunteitaan käsittelevien tarinoiden kanssa, vaikka tämä tosiasia onkin sivuutettu kauan. Um tímann og vatnið (Ajasta ja vedestä, Aula & Co, 2020, suomentanut Tapio Koivukari) on yhtä aikaa henkilökohtainen ja tieteellinen teos, ja siinä yhdistyvät siten kirjallisuuden ja tieteen diskurssit.

Länsimaiset ihmiset ovat tottuneet aina 1900-luvun puolivälistä lähtien sulkemaan korvansa näiltä asioilta ja sanomaan, että tieteen on oltava persoonatonta ja että persoonallinen teksti on epätieteellinen. Usko tieteen virheettömyyteen ja voimaan on jo pitkään asetettu vastatusten epäluotettavina pidettyjen inhimillisten tunteiden ja kuvitelmiksi leimattujen asioiden kanssa. Tunneäly on nähty kaiken loogisen ajattelun vastakohtana, ja subjektiivisia näkemyksiä on karsastettu, koska niiden on katsottu johtavan vaaralliseen puolueellisuuteen ja kieltämiseen, synnyttävän kauhukuvia ja ylläpitävän erinäisiä elämänvalheita. Viime vuosikymmenten teollinen ja tieteellinen toiminta eivät kuitenkaan ole osoittautuneet maapallon edun mukaisiksi, ja ilmassa riittää yhä varoitusmerkkejä. Um tímann og vatnið osoittaa selvästi, että jos ihmiskunta haluaa selättää aikamme ympäristöuhat, tieteellisen ajattelun ja henkilökohtaisten tunteiden voimat on yhdistettävä.

Andri Snær Magnasonin teos käsittelee maapalloa sekä lastemme ja muiden jälkipolvien tulevaisuutta. Tasapainoisesti ja oivaltavasti kirjoitettu kirja kumpuaa aiheen syvästä ymmärtämisestä ja vahvasta halusta parantaa maailmaa.

Andri Snær Magnason (s. 1973) on julkaissut romaaneja, runoja ja näytelmiä. Hän teki läpimurtonsa poleemisella kirjoituksella Draumalandið, sjálfshjálparbók handa hræddri þjóð (2006), joka on filmatisoitu. Kirja ja elokuva nostattivat kiivaan keskustelun Islannin ympäristöongelmista, ja Andri Snær Magnason on pitkään ollut maansa ympäristöliikkeen esitaistelija. Hän on saanut kirjoistaan lukuisia palkintoja, mm. Islannin kirjallisuuspalkinnon kolmen kertaan: vuonna 1999 teoksesta Sagan af bláa hnettinum (Tarina sinisestä planeetasta, Pieni karhu, 2006, suomentanut Tatja Pirinka), vuonna 2003 teoksesta Draumalandið ja vuonna 2013 teoksesta Tímakistan (Aika-arkku, Aula & Co, 2017, suomentanut Tapio Koivukari).

Andri Snær Magnasonin kirjoja on käännetty monille kielille. Käännetyin niistä on lastenkirja Tarina sinisestä planeetasta.