Anne Louhelainen (Replik)

Herra presidentti ja arvoisat ministerit! Pohjoismaiden neuvoston täysistunto on juuri oikea paikka pohtia hyvinvointivaltiomme haasteita sekä sen säilyttämistä ja kehittämistä.

Pohjoismainen yhteistyö kumpuaa samankaltaisista kulttuuritaustoista, jotka me jaamme ja joiden pohjalta meidän on helppo tehdä yhteistyötä ja viedä kaikille Pohjoismaiden asukkaille tärkeitä asioita eteenpäin.

Jokaisella maalla on omat haasteensa, mutta on myös paljon, johon voimme yhdessä vaikuttaa. Meidän tulee rakentaa vapaata, demokraattista ja innovatiivista Pohjolaa, jossa ihmiset saavat tehdä työtä yhteiseksi hyväksi ja ottaa vastuuta itsestään ja toinen toisistaan.

Pohjoismaita pidetään maailmalla esikuvina, sillä olemme onnistuneet rakentamaan hyvinvointivaltiot, joissa heikoista ja apua tarvitsevista pidetään huolta. Tulevina vuosikymmeninä joudumme kuitenkin suurten haasteiden eteen, kun väestö ikääntyy ja hoitoa tarvitsevien kansalaisten suhteellinen määrä lisääntyy.

Tulevaisuudessa merkittävässä asemassa hyvinvointivaltion säilyttämisessä ja kehittämisessä ovat nuoret, joiden syrjäytymistä yhteiskunnasta meidän tulee kaikin keinoin ehkäistä. Lisähaasteen hyvinvointivaltioillemme asettaa Pohjoismaissa myös lisääntynyt maahanmuuttajien määrä, sillä liian suuri osa heistä jää yhteiskunnan ja työelämän ulkopuolelle.

Pohjoismaissa tuleekin tulevaisuudessa kiinnittää entistä enemmän huomiota myös maahanmuuttajien sopeuttamiseen paikalliseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, jotta myös heille taattaisiin mahdollisuus hyvinvointiyhteiskunnan rakentamiseen.

Herra presidentti! Nuoriso on siis meidän voimavaramme, ja heidän mahdollisuutensa opiskella ja työskennellä Pohjoismaissa tulisi turvata poistamalla vielä olemassa olevia rajaesteitä ja kehittämällä yhteistä koulutuspolitiikkaa. Opiskelun ja esimerkiksi työharjoittelun suorittaminen toisessa Pohjoismaassa tulee olla nykyistä yksinkertaisempaa. Lisäksi opiskelijoiden ja muiden vähävaraisten toimeentulo on kaikissa Pohjoismaissa yhtäläisesti turvattava.

Tilanteissa, joissa henkilö asuinpaikan vaihdoksen seurauksena putoaa jostain syystä sosiaaliturvan ulkopuolelle, tulee lainsäädännön keinoin päästä eroon. Lisäksi uutta lainsäädäntöä tehtäessä meidän tulee jatkuvasti ottaa huomioon muut Pohjoismaat ja välttää uusien rajaesteiden syntymisiä. Työ, jota rajaesteiden eteen on tämän vuoden aikana kansallisissa parlamenteissa tehty, on ollut kiitettävää. Konkretiaa kuitenkin tarvitaan, ja yhteistyöministereiden johdolla varmasti pääsemme myös konkreettisiin tuloksiin.

Hyvin tärkeässä osassa tätä konkretiaa ja pohjoismaista yhteistyötä onkin Nuorten Pohjoismaiden neuvosto, joka pyrkii ajamaan nuorten etuja ja keskittyy myös siis konkreettisiin ongelmiin, joita nuoret Pohjoismaissa kohtaavat. Meidän tuleekin kuunnella nuorten ääntä ja ottaa vastaan heidän ehdotuksiaan, joilla nuorten opiskelu- ja työpaikkojen saantia Pohjoismaissa voidaan parantaa.

Arvoisa presidentti! Nordisk frihet –ryhmä on iloinen, että meitä on täällä Helsingissä koolla paljon samanhenkisiä ihmisiä, poliitikkoja, joilla on yhteisiä tavoitteita. Vain yhteistyöllä me voimme saavuttaa niitä hyvinvointivaltioiden tavoitteita, joista me tänään ja näiden kolmen päivän aikana puhumme.

Skandinavisk oversettelse:

Herr president och ärade ministrar! Nordiska rådets session är precis rätt plats att dryfta utmaningarna för vår välfärdsstat samt bevarandet och utvecklandet av den.

Det nordiska samarbetet har sin källa i de likartade kulturbakgrunder som vi delar och som gör det lätt att samarbeta och främja frågor som är viktiga för alla invånare i Norden.

Varje land har sina egna utmaningar, men det finns också mycket som vi tillsammans kan påverka. Vi bör bygga ett fritt, demokratiskt och innovativt Norden där människor får arbeta för det gemensamma bästa och ta ansvar för sig själva och varandra.

De nordiska länderna anses ute i världen vara förebilder eftersom vi har lyckats bygga upp välfärdsstater som tar hand om de svaga och hjälpbehövande. Under de kommande årtiondena ställs vi dock inför stora utmaningar då befolkningen åldras och det relativa antalet medborgare som behöver vård ökar.

I framtiden har ungdomarna en betydande ställning i bevarandet och utvecklandet av välfärdsstaten, och vi måste på alla sätt förhindra att de blir utslagna ur samhället. Ytterligare en utmaning för våra välfärdsstater är det ökande antalet invandrare i Norden, eftersom en alltför stor del av dem hamnar utanför samhället och arbetslivet.

Vi bör i Norden i framtiden fästa allt större uppmärksamhet vid att anpassa invandrarna till det lokala samhället och kulturen så att också de garanteras en möjlighet att bygga välfärdssamhället.

Herr president! De unga är alltså vår resurs, och deras möjligheter att studera och arbeta i Norden borde tryggas genom att avskaffa existerande gränshinder och utveckla den gemensamma utbildningspolitiken. Att studera och till exempel praktisera i ett annat nordiskt land bör vara enklare än nu. Dessutom bör studerandes och andra mindre bemedlades utkomst tryggas i alla nordiska länder på lika villkor.

Situationer där en person efter byte av bostadsort av någon anledning hamnar utanför socialskyddet bör vi avskaffa på lagstiftningsväg. Dessutom bör vi då vi stiftar nya lagar ständigt ta hänsyn till andra nordiska länder och undvika att det uppstår nya gränshinder. Arbetet kring gränshinder i de nationella parlamenten i år har varit berömvärt. Det behövs ändå konkretion, och under ledning av samarbetsministrarna når vi säkert också konkreta resultat.

En mycket viktig roll i denna konkretion och det nordiska samarbetet har Ungdomens Nordiska råd, som strävar efter att driva de ungas intressen och alltså också koncentrerar sig på konkreta problem som ungdomar ställs inför i Norden. Vi bör följaktligen lyssna på de ungas röst och ta emot deras förslag till att förbättra ungdomars möjligheter att få studie- och arbetsplatser i Norden.

Ärade president! Gruppen Nordisk frihet är glad över att det här i Helsingfors finns många likasinnade människor, politiker som har gemensamma mål. Bara genom samarbete kan vi nå de mål för välfärdsstaterna som vi i dag och under dessa tre dagar kommer att tala om.