1966 Gunnar Ekelöf, Ruotsi: Dīwān över Fursten av Emgión

Gunnar Ekelöf oli yksi Ruotsin 1900-luvun tärkeimpiä runoilijoita, mutta oli myös ahkera kriitikko ja esseisti. Hän julkaisi esikoisteoksensa vuonna 1932. Teos oli surrealismin inspiroima runokokoelma Sent på jorden. Ruotsin yhteiskunnan kehittämisessä Ekelöf asemoitui ulkopuoliseksi, ja hänen tuotannolleen oli ominaista jatkuva erilaisten runollisten ilmaisujen, identiteettien ja elämänasenteiden kokeilu.

Dīwān över fursten av Emgión sai myöhemmin kaksi jatko-osaa, Sagan om Fatumeh ja Vägvisare till underjorden. Nämä yhteisnimellä Trilogia suomennetut teokset pohjautuvat mystiseen kokemukseen bysanttilaisessa kappelissa Istanbulissa 28. maaliskuuta 1965. Ekelöfin tarkastellessa erästä ikonia kirkkopalvelija otti hopeakauhallisen vettä ikonin vieressä olleesta altaasta ja valeli sillä Ekelöfin kädet. Tapauksen aiheuttaman tunnekuohun vallassa Ekelöf kirjoitti seuraavana yönä 17 runoa, joiden hymnimäinen, juhlallinen tyyli toistuu kokoelman muissakin runoissa. Ruhtinas Emgión on fiktiivinen sankari, jonka Ekelöf sijoittaa bysanttilaiseen eeppiseen kontekstiin. Vangittu ja sokaistu ruhtinas etsii lohtua "tulen ja autiuden neitsyeltä". Hänen luonaan ruhtinas löytää hiipumisen, nirvanan, rakkauden korkeimpana ilmentymänä.

Dīwān över Fursten av Emgión

Kustantaja: Albert Bonniers Förlag -kustantamo 

Ilmestymisvuosi: 1965

Palkintolautakunta päätti keskustelun jälkeen myöntää vuoden 1966 kirjallisuuspalkinnon Gunnar Ekelöfille teoksesta Dīwān över Fursten av Emgión. Se on runosikermä, jossa bysanttilaisten laulujen ja myyttien tulkinta poikii uusia ja henkilökohtaisia symboleja ihmiselämän perusehdoille: jumaluuden, kärsimyksen ja rakkauden kokemuksille.