Soiden tuhoamisesta suuret kasvihuonekaasupäästöt
Yhteensä 15 prosenttia maapallon soista on ojitettu esimerkiksi maatalouskäyttöön, mistä on tullut kansainvälinen ilmasto-ongelma. Soiden ojitus pilaa niiden kyvyn sitoa hiiltä, ja ilmakehään saattaa vapautua suuria määriä hiilidioksidia ja muita kasvihuonekaasuja. Nämä päästöt muodostavat yhteensä viisi prosenttia ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä.
Pohjoismaiden ja Baltian maiden soista on ojitettu lähes puolet (45 prosenttia), ja ne päästävät vuodessa jopa 80 megatonnia hiilidioksidia, mikä on yksi neljäsosa maiden yhteenlasketuista hiilidioksidipäästöistä. Tiedot ilmenevät Pohjoismaiden ministerineuvoston rahoittamasta hankeraportista Peatlands, climate change mitigation and biodiversity conservation.
Nyt Pohjoismaat pyrkivät yhdessä tehostamaan kosteikkojen säilyttämistä ja ennallistamista. Asiasta päättivät Pohjoismaiden ympäristöministerit tänään Kööpenhaminassa pidetyssä Pohjoismaiden ministerineuvoston kokouksessa.
– Tämä on tärkeä ilmastokysymys. Haluamme pyrkiä yhdessä ennallistamaan ja säilyttämään soita hillitäksemme ihmisen toiminnasta johtuvaa ilmastonmuutosta kansallisesti ja kansainvälisesti, toteaa Tanskan ympäristöministeri Kirsten Brosbøl.
Ympäristöministerit hyväksyivät kokouksessa yhteisen julkilausuman, joka liittyy kosteikkojen suojelua koskevaan Ramsarin sopimukseen. Pohjoismaat haluavat ottaa tiennäyttäjän roolin kosteikkojen säilyttämisessä, ja tavoitteena on rajoittaa ilmaston lämpenemistä. Lisäksi halutaan edistää kosteikkojen tasapainoista vedenpuhdistusta sekä säilyttää niiden luonnon ainutlaatuinen monimuotoisuus.
Ratkaisuna suojelu
Soiden osuus maapallon pinta-alasta on vain kolme prosenttia. Kosteat suoalueet toimivat kuitenkin erittäin tehokkaina hiilivarastoina, joissa on enemmän hiiltä kuin koko maapallon metsäbiomassassa.
Suo on kallisarvoinen ekosysteemi, joka koostuu veden alla olevasta orgaanisesta aineksesta. Suokasveihin sitoutuu ilmakehän hiilidioksidia, ja jos suon vesitalous on kunnossa, kasvijäännökset hajoavat vain osittain ja niissä oleva hiili varastoituu maaperään. Pohjoismaissa kasvijäännökset ovat kerrostuneet tuhansien vuosien aikana metrien paksuiseksi turvekerrokseksi. Jos suo ojitetaan ja turve joutuu kosketuksiin hapen kanssa, se alkaa hajota ja päästää hiilidioksidia.
– Kaikki pyrkivät parhaillaan käynnistämään toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, ja me tunnustamme nyt soiden tärkeyden hiilinieluina, Brosbøl toteaa.
* Ramsarin sopimus on kansainvälinen sopimus kosteikkojen suojelusta ja kestävästä käytöstä. Tavoitteena on rajoittaa kosteikkojen häviämistä sekä vähentää niihin kohdistuvaa kuormitusta.
Lähde: Peatlands, climate change mitigation and biodiversity conservation
