Jari Koskinen (Replik)

Arvoisa presidentti! Ensin vastaus edustaja Pirttilahdelle: EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa tehdään tietysti EU:n yhteisessä pöydässä, mutta meillä on ollut hyvää yhteistyötä muun muassa naapurimaamme Ruotsin kanssa. Syyskuun puolivälissä järjestimme Ruotsissa ensimmäistä kertaa yhteisen vierailuohjelman maatalouskomissaari Solokselle, ja me olemme löytäneet toisemme Ruotsin kanssa aika monessa muussakin kysymyksessä liittyen tähän EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Tanskalaisten kanssa tietysti keskustelemme, mutta joissakin asioissa meillä on vähän erilaisia näkemyksiä.

Kalastuspolitiikasta edustaja Rundgrenin kysymykseen: Ne ovat tietysti vähän erilaisia asioita. Esimerkiksi Norjan kanssa meillä on keskustelu menossa, millä tavalla Tenojoen kalastussääntöjä mahdollisesti pitäisi muuttaa. Ruotsalaisten kanssa käymme vuosittain keskustelua, mitä tapahtuu Tornionjoella Tornionjoen suussa. Ne menevät hyvässä vauhdissa eteenpäin. Siinäkin tietysti, kun on kaksi neuvotteluosapuolta, välillä on niin, että on kaksi erilaista näkemystä ja sitten niitä pitäisi kaikkia sovittaa yhteen.

Ylipäätäänkin tässä kalastuspolitiikassa olisi ehkä syytä katsoa vähän kokonaiskuvaa ja ryhtyä hakemaan enemmän yhteisiä näkemyksiä, konsensusta. Jokaisen varmaan olisi syytä pikkuisen nousta sieltä omasta poterostaan ylös ja katsoa vähän laajemmalle horisonttiin. Joskus se on ihan terve toimenpide.

Sitten edustaja Christina Gestrin: On tärkeää, että puhutaan kotimaisesta kalasta, oli se mistä maasta tahansa. Suomessa on lähiruokaohjelma. Luulen, että tämäntyyppinen sopii kaikkialle Pohjoismaihin ja myös Pohjoismaiden neuvoston agendalle samalla tavalla. Myös tiedetään, että Ruotsissa on ollut avainreikämerkki-ajatusmalli, jossa myös on kysymys siitä, että noudatettaisiin hyviä ravintosuosituksia. Kalahan on erittäin hyvää ravintoa, ja toivottavasti mahdollisimman moni saa sitä omalle lautaselleen niistä lähivesistä.

Skandinavisk oversettelse:

Ärade president!  Först ett svar till ledamot Pirttilahti: EU:s gemensamma jordbrukspolitik görs naturligtvis vid EU:s gemensamma bord, men vi har haft bra samarbete bland annat med vårt grannland Sverige. I mitten av september ordnade vi i Sverige för första gången ett gemensamt besöksprogram för jordbrukskommissionären Solos, och vi har funnit varandra med Sverige i ganska många andra frågor i anslutning till EU:s gemensamma jordbrukspolitik. Vi diskuterar naturligtvis med danskarna, men i vissa frågor har vi litet olika åsikter.

Från fiskepolitiken till ledamot Rundgrens fråga: De är naturligtvis litet olika frågor. Med Norge för vi till exempel en diskussion om hur fiskereglerna för Tana älv möjligen borde ändras. Vi diskuterar årligen med svenskarna om vad som händer i Torne älv vid Torne älvs mynning. Diskussionerna fortsätter i bra tempo. Då det finns två förhandlingsparter händer det naturligtvis ibland att det finns två olika åsikter som sedan borde sammanjämkas.

Överlag borde vi kanske i fiskepolitiken titta litet på helhetsbilden och börja eftersträva flera gemensamma åsikter, konsensus. Alla borde säkert ta sig upp en aning ur sin egen grop och se litet bortom horisonten. Ibland är det helt sunt.

Sedan till ledamot Gestrin: Det är viktigt att vi talar om inhemsk fisk, det må sedan gälla vilket land som helst. I Finland har vi ett program för lokal mat. Jag tror att ett sådant passar alla nordiska länder och också Nordiska rådets agenda på samma sätt.  Vi vet att man i Sverige haft nyckelhålsmodellen som också handlar om att följa bra näringsrekommendationer. Fisk är ju mycket bra näring, och förhoppningsvis får så många som möjligt fisk på sin tallrik från närliggande vatten.