2017 Kirsten Thorup, Tanska: Erindring om kærligheden

Kirsten Thorup debytoi runokokoelmalla Indeni – Udenfor vuonna 1967, joten hän viettää tänä vuonna 50-vuotistaiteilijajuhlaansa. Thorup on kokeillut kaikkia genrejä, mutta pysyvän leiman tanskalaiseen nykykirjallisuuteen hän on jättänyt ennen kaikkea useilla syvällisillä, esimerkillisen puhuttelevilla ja yhteiskunnallisilla romaaneillaan. Niitä ovat esimerkiksi Lille Jonna (1977), Himmel og helvede (1982), Den yderste grænse (1987) ja Bonsai (2000). Romaanit ovat tarjonneet suurelle lukijakunnalleen kuvastimen, josta on (Shakespearen Hamletin sanoin) voinut nähdä aikakautemme muodon ja tuon muodon luoneet voimat. Romaanit kuvaavat yksilön sotkuista elämää ja yhtä sekavia suhteita läheisiin ja yhteiskuntaan, joka Thorupin kirjoissa aina vaatii omansa. Romaanit antavat usein äänen niille, joita ei muuten kuulla – hauraille, syrjäytyneille ja ”vääränlaisille”.

Erindring om kærligheden on pikimusta, loputtoman vivahteikas ja viisas romaani. Se naaraa syvyyksiä – yhteisiä syvänteitämme – tavalla, johon vain kunnon kirjallisuus kykenee. Päähenkilö Tara on tekemäisillään läpimurron Hamletina näytelmän kokeellisessa versiossa, mutta hän vetäytyy hankkeesta voidakseen muun muassa heittäytyä järjestettyyn avioliittoon turvapaikanhakijan kanssa. Tämän jälkeen Taran elämä on yhtä päätöntä vuoristorataa. Hamletin tavoin häntä riivaa epävarmuus elämänsä suunnasta. Sen sijaan hän ojentaa toistuvasti kätensä auttaakseen yhteiskunnan kovaosaisia, vaikka on tavallaan itse yhtä kovaosainen ja avuton kuin autettavansa. Tara saa puolivahingossa Siri-tyttären, mutta hänellä on vaikeuksia selvitä äidinroolista. Romaani seuraa vuosien ajan heidän suhdettaan – tuota sydäntä särkevää ja armotonta kehityskaarta, jonka aikana pureudutaan yhä syvemmälle lähisuhteiden ongelmiin ja kysymyksiin, jotka koskevat oikeuksia ja velvollisuuksia, yksityistä ja poliittista sekä ennen kaikkea rakkauden voimaa ja hintaa. Kun vastaan tulee ääriraja, kirja menee sen yli. Tara päätyy elämään kadulla nyky-Kööpenhaminassa, mutta tarina ei pääty tähän. Siristä on sillä välillä tullut poliittisesti aktiivinen performanssitaiteilija, ja Erindring om kærligheden tarjoaa myös suurta lohtua mother/daughter-performanssillaan, jonka feministinen näkökulma laukaisee koskettavasti päähenkilöiden välisen suhteen jännitteet. Erindring om kærlighedenin luonnehtiminen äiti–tytär-romaaniksi on sekä oikein että väärin. Oikein sikäli, että Taran ja Sirin suhde on se rakkaus, jota ilman ei olisi mitään. Ja väärin sikäli, että romaani käsittelee laaja-alaisuutensa ja seikkaperäisen aikalaisnäkökulmansa kautta kaikkia suhteita, jotka meitä määrittävät. Ehkä erityisesti niitä suhteita, joille viittaamme kintaalla, kuten suhdetta supermarketin edessä päivästä toiseen kerjääviin romaneihin.

Erindring om kærligheden

Kustantaja: Gyldendal 

Ilmestymisvuosi: 2016

Palkintolautakunnan perustelu: Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2017 kirjallisuuspalkinnon saaja on kirjoittanut lukuisia esimerkillisen puhuttelevia ja yhteiskunnallisia romaaneja. Kirsten Thorupin Erindring om kærligheden -romaani piirtää muotokuvan Tarasta, joka toistuvasti ojentaa kätensä auttaakseen yhteiskunnan kovaosaisia. Tara saa puolivahingossa Siri-tyttären, mutta hänellä on vaikeuksia selvitä äidinroolista. Kertomuksesta tulee sydäntä särkevä ja armoton kehityskaari, jonka aikana pureudutaan yhä syvemmälle kysymyksiin oikeuksista ja velvollisuuksista, yksityisyydestä ja politiikasta sekä ennen kaikkea rakkauden voimasta ja hinnasta. Erindring om kærligheden on pikimusta ja viisas romaani. Se naaraa syvyyksiä – yhteisiä syvänteitämme – tavalla, johon vain kunnon kirjallisuus kykenee.