Bárður Oskarsson

Bárður Oskarsson
Photographer
Birgir Kruse
Bárður Oskarsson: Flata kaninin. Bókadeildin 2011

Kuvataiteilija ja lastenkirjailija Bárður Oskarssonin (s. 1972) kuvakirja Flata kaninin (Litteä kaniini, suomentamaton) käsittelee etiikkaa ja vastuuta herkästi ja painokkaasti. Kirjan aihe on sukua Antigonelle ja Iliaalle, joissa pidetään huolta läheisen ruumiista, vaikka siihen liittyy suuria vaaroja.  

Oskarssonin kirjojen henkilöt ovat eläimiä. Niillä on tärkeitä inhimillisiä piirteitä, ne puhuvat ja kävelevätkin takajaloillaan, vaikka olisivat nelijalkaisia. Vaatteita niillä ei kuitenkaan ole. Oskarssonin eläimet elävät usein ihmisen rakentamissa ympäristöissä, kuten kaupungeissa, mutta ihmiset ovat läsnä vain välillisesti dramaattisten tapahtumien aiheuttajina.

Flata kaninin -kirjassa ihmisen toiminta luo pohjan juonelle: koira ja rotta kohtaavat kaupungin jalkakäytävällä ja näkevät ajokaistalla littanaan menneen kaniinin. Oletuksena on, että kaniini on jäänyt auton alle, vaikka tätä ei sanota suoraan. Koira ja rotta surkuttelevat litteää kaniinia ja pohtivat, mitä heidän tulisi tehdä: kaniinin omistajiin ei voi ottaa yhteyttä, koska viestintuojat saattaisivat itse joutua syytettyjen penkille. Sitten koiralla välähtää, ja he kuljettavat kaniinin hellävaroin koiran kotiin. Vasaroituaan läpi yön he saavat aamulla valmiiksi leijan. Koira ja rotta kiinnittävät kaniinin leijan kääntöpuolella ristissä oleviin puunkappaleisiin ja onnistuvat lukuisten yritysten jälkeen saamaan kaniinileijan lentämään. Lopuksi koira ja rotta pohtivat, millaista kaniinilla mahtaa olla korkeuksissa.

Koira ja rotta reagoivat kaniinin kohtaloon tyynen empaattisesti, vapauttavat sen nöyryyttävästä ja suojattomasta tilanteesta ja palauttavat sen arvokkuuden. Laiharaajainen, isopäinen ja märkäkuonoinen koira on kirjan huomaavainen ja tunteva päähenkilö, ja rotta on sen pieni liittolainen.

Tekstin ja kuvien tyyli on minimalistinen, ja ne täydentävät toisiaan varmistaen yhdessä tarinan moniulotteisuuden. Esimerkiksi autoa ei kertaakaan erikseen mainita, mutta sivuilla 13–14 näkyy vasemmalla pieni harmaa auto ja oikealla koko sivun kuvassa litteä kaniini, jota koira ja rotta katselevat jalkakäytävältä. Sivuilla 30–31 on vastaavasti vasemmalla punainen auto kuin vaaran merkkinä, kun taas oikeanpuoleisella sivulla on leijaa lennättävä koira ja rotta katsomassa sivusta. Oskarsson käyttää vesivärejä, ja kirjan pidättyväisiä ja pelkistettyjä kuvituksia pehmentävät pääosin läpikuultavat, hyvin vaaleat sävyt.

Kirjallisuudessa eläinhahmot edustavat yleensä ihmisiä, ja pienet eläimet mielletään pikkulapsiksi. Näin luettuna Flata kaninin on vahva kertomus aikamme niin sanotuista osaajalapsista, joilla on yleensä aikuisille ominaista osaamista. Samalla kirja on valioluokan esimerkki kaikenikäisille sopivasta lastenkirjasta.