Johan Jönson

Perustelu:

Johan Jönson debytoi vuonna 1992 ja on sittemmin julkaissut lukuisia runokokoelmia. Hän teki läpimurtonsa vuonna 2008 ilmestyneellä laajalla runoteoksella Efter arbetsschema. Jönsonin tuotanto on muodollisesti ja sisällöllisesti terävää. Hän tarkastelee vimmaisesti ihmisen elämää myöhäiskapitalismin aikana, ja suuri raivo sekoittuu teoksissa suureen suruun ja huoleen. Johan Jönsonin lukeminen on kuin oleskelua erilaisissa helvetillisissä pimiöissä, joissa äärirajat ovat hälvenneet. 

Jönson kirjoittaa runoutta aina suurin panoksin.

Tämä koskee varsinkin suomentamattomia kirjoja Marginalia/Xterminalia. Ne ovat kaksi yhdessä julkaistua symbioottista kaksoskirjaa, joista Marginalia on runoteos ja Xterminalia tekstimontaasia.

Jönson saa surun laulamaan, mutta Marginalia on silti kuin uloshengitys verrattuna hänen tymäkkään runosikermäänsä, joka päättyi vuonna 2016 teokseen dit.dit.hään. Uutuusteoksessa kirjoittamista kuvataan unohduksen termein ja runoilua jatkuvana muistinmenetyksenä. Kirja koostuu yhdestä ainoasta pitkästä runosta, jota erottavat kirjan oikeaan ja vasempaan marginaaliin sijoitetut lyhyet rivit. Kirjan keskiosa on jätetty tyhjäksi. Runominä on koko ajan tietoinen omasta kuolemastaan, ja uhka on aina kintereillä. Ollaan jatkuvassa liikkeessä, joka on hajottavaa ja alaspäin suuntautuvaa. Sataa vettä, sataa lunta, lehtiä tippuu. Veri, hiki ja kyyneleet virtaavat. Poikkeuksiakin on, kun valo näyttäytyy ja ”aamukaste nousee /– –/ maan suuresta hiljaisesta haudasta”. Ja rahaa, sitä on saatava. Jönsonin tunnistettavan äänen fragmentaarisen virran keskeyttää riivattu muistutus, joka seuraa kursivoituna sivulta toiselle eri muodoissa: ”Minulla ei ole rahaa”, ”En tajua, mihin rahat ovat menneet” tai ”Meillä pitää olla rahaa kuun lopussa”. Kaikki on alisteista taloushierarkialle. 

Xterminalia-teoksen monimerkityksinen nimi vie ajatukset sekä Lars Norénin Terminaliin että kulttielokuva Terminaattoriin. Kyseessä on pitkä ja vatvova sisäinen monologi, jossa Jönson pohtii, arvailee, toivoo ja järkeilee. Hän kirjoittaa vihasta, rakkaudesta ja himosta sekä niiden suhteesta seksiin, väkivaltaan, luokkaan, kirjoittamiseen ja lukemiseen. 

Johan Jönsonin vimmaisissa teksteissä tapahtuu jatkuvia muodonmuutoksia, ja niiden lukeminen tuntuu siltä kuin tarkastelisi yhteiskuntaa ja ympäristöä. Samalla joutuu väkisin asettumaan keskelle kaikkea kuonaa ja pimeyttä, olemaan yhtä runon kanssa. Jönson onnistuu väkevillä runoillaan kuvaamaan elämän ja ihmisen haurautta, jossa piilee myös kauneutta. 

Johan Jönson (s. 1966) on Ruotsin eturivin runoilijoita. Hän tuli tunnetuksi vuonna 2008 ilmestyneellä kokoelmalla Efter arbetsschema. Läpimurron jälkeen häneltä on ilmestynyt teos Livdikt (2010), joka oli August-palkinnon ehdokkaana, sekä suuntien mukaan nimetty trilogia: med.bort.in. (2012), mot.vidare.mot. (2014) ja dit.dit.hään. (2015).