Pääsihteerin blogi: Jättiläinen näkyviin

Luin sattumoisin norjalaisesta Energi og Klima -lehdestä jutun, jonka otsikkona oli ”Näkymätön jättiläinen”. Jutun jättiläinen oli pohjoismainen yhteistyö. Kirjoittajan mukaan pohjoismaisella tasolla tehdään valtavasti yhteistyötä, jonka merkitystä vain harva ymmärtää: ”Miten tällainen poliittisen huipputason yhteistyö voi mennä ohi niin monelta, ja mitä seurauksia siitä on?” hän pohtii.

Kirjoittaja valottaa yhteistyön laajuutta kuvaamalla ympäristö- ja ilmastoalan viimeisintä pohjoismaista ministerikokousta. Pohjoismaiden ministerit keskustelivat muun muassa maiden osallistumisesta YK:n COP24-ilmastokokoukseen, joka pidetään Puolan Katowicessa joulukuussa. Ruotsi ehdotti, että Pohjoismaat laatisivat yhteisen lausuntoehdotuksen osana niin sanottua Talanoa-vuoropuhelua, jonka Fidži esitteli Bonnin COP23-kokouksen yhteydessä. Suomi taas esitti, että Pohjoismaiden pääministerit kutsuttaisiin yhdessä ympäristö- ja ilmastoministerien kanssa pohjoismaiseen seurantakokoukseen COP24:n jälkeen.

Ilmaston lisäksi ministerikokouksessa keskusteltiin kestävistä kaupungeista, meristä ja strategiaselvityksestä, joka koskee alan pohjoismaisen yhteistyön kehittämistä.

Kuten lehtijutussa kuvataan, ympäristö- ja ilmastoalan yhteistyö on mielekästä sekä Pohjoismaiden hallitusten kansallisen kestävyystyön että Pohjoismaiden kansainvälisen toiminnan kannalta. Tämä koskee myös niitä monia muita aloja, joilla Pohjoismaiden hallitukset pohtivat yhdessä tärkeitä kysymyksiä ja saavuttavat merkittäviä tuloksia.

Kun tulin Pohjoismaiden ministerineuvostoon keväällä 2013, The Economist -lehti oli juuri julkaissut pohjoismaisesta mallista etusivun jutun otsikolla ”The Next Supermodel?”. Maailma kaipasi laajana rintamana pohjoismaisia ratkaisuja, ja kotikentällä Pohjoismaiden kansalaiset kaipasivat pohjoismaisen yhteistyön lisäämistä. Odotuksiin vastaaminen edellytti kuitenkin yhteistyön terävöittämistä ja sen poliittisten tavoitteiden tiukentamista. Taloon tullessani sain siten Pohjoismaiden hallituksilta tehtäväksi yhteistyön uudistamisen. Uudistuksilla haluttiin vahvistaa varsinkin yhteistyön poliittisuutta niin Pohjoismaissa kuin kansainvälisestikin.

Työn ansiosta Pohjoismaiden ministerineuvosto on myös onnistunut uudistumaan. Toiminnassa käsitellään nykyisin Pohjoismaiden hallituksille, väestölle ja elinkeinoelämälle tärkeitä asioita. Niistä voidaan mainita aloitteet, jotka liittyvät pakolaisten ja maahanmuuttajien kotouttamiseen, EU-yhteistyön lisäämiseen ja sähköiseen henkilötunnukseen, jonka on määrä helpottaa yritysten ja yksilöiden pohjoismaista liikkuvuutta. Aloitteita tehdään myös esimerkiksi pohjoismaisen työelämän vahvistamisesta, ilmastonmuutoksen seurausten käytännön hallinnasta sekä pohjoismaisten innovaatiotalojen perustamisesta eri puolille maailmaa. Yhteistä aloitteille on niiden monialaisuus, eli ne pyrkivät tarttumaan haasteisiin, joita ei ole helppo käsitellä perinteisen pohjoismaisen yhteistyön puitteissa.

Yhteistyö on kehittynyt prosessin aikana merkittävästi Pohjoismaissa ja kansainvälisesti, ja sillä on nyt rahkeita tarttua entistä haastavampiin tehtäviin. Uudistustyön yhtenä tuloksena on ollut Pohjoismaiden hallitusten vaatimustason nousu: yhteistyötarpeet ovat kasvaneet, ja yhteistyöltä odotetaan tuloksia.

Olen Energi og Klima -lehden kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että meidän on ”saatava jättiläinen näkyviin”. Pohjoismaisen yhteistyön tulokset ja vaikutukset ansaitsevat huomiota. Näin ajatellaan myös hiljattain julkistetussa raportissa ”Mahdollisuuksien Pohjola”, jossa uudistustyön tuloksia ja vaikutuksia tarkastellaan lähemmin.

Potentiaalia on kuitenkin vieläkin enemmän. Sen hyödyntäminen vaatii jatkuvaa muutostyötä ja toiminnan terävöittämistä. Poliittisesti relevantin toiminnan toteuttaminen on motivoiva haaste, joka ei pääty koskaan.