Simo Rundgren (Indlæg)

Rouva presidentti! Tässä globalisaatioraportissa kiinnitän huomiota yhteen kohtaan. Siinä on otsikko ”Ilmastomyönteinen rakentaminen”, ja kun ajattelemme niitä ongelmia, joita ainakin Suomessa on noussut niin sanottujen sisäilmaongelmien kohdalla, erilaisia homeongelmia ja muita, joita noin 30 vuotta sitten rakennetuissa julkisissa rakennuksissa on, niin puhutaan valtavista haasteista, nimittäin asiantuntijan arvio on, että Suomessa vuosittain tarvittaisiin 500 miljoonaa euroa näihin korjausinvestointeihin. Mielenkiinnolla jään kyllä seuraamaan, onko tämä globalisaatiohankkeessa ollut projekti tuottanut joitakin yhteisiä viisaita ratkaisuja, miten nämä korjaukset tehdään. Siinä on kysymys todella merkittävästä asiasta.

Toisena asiana menen sitten tulevaisuuteen. Ewa Björlingin Ruotsin ohjelman esittelyssä oli kohta ”Kestävä kaivostoiminta pohjoisessa ja Pohjolassa”. Ensimmäinen asia, mihin tätä tulisi painottaa, on yhteisten ympäristönormien säätäminen tai ainakin keskustelu niistä. Nämä ovat yhteisiä asioita Norrbottenissa, Lapissa ja muutamissa Pohjois-Norjan fylkeissä. Siellä on muun muassa yhteisiä vesistöjä, ja kaivostoiminnan suurimmat haasteet ympäristöllisesti tuolla alueella liittyvät vesien hallintaan. Se on arktisissa olosuhteissa erittäin haastava asia sen vuoksi, että sademäärät lumen ja vesien osalta vaihtelevat vuosittain suuresti. Ei ole tosiaankaan helppo tehdä tätä, ja erityisesti Tornionlaaksossa, missä on Natura-vesistö, Tornion-Muonionjoki, ja myös Ruotsin puolella Kiiruna–Lainio-alueella tämä on iso yhteinen konkreettinen asia. Nämä eivät ole mitään teoreettisia kysymyksiä, vaan ne täytyy siellä konkreettisesti ja paikallisesti pystyä näitten valtioitten yhteisillä suunnitelmilla ratkaisemaan.

Oma ehdotukseni on se, että koko alueelle laadittaisiin Interreg-projekti, jossa vesien hallinta yhteisesti suunniteltaisiin. Siihen liittyvät myös paikalliset, rajan molemmin puolin olevat asuinyhteisöt, kylät ja kaupungit, ja se olisi todella merkittävä, konkreettiselle tasolle siirtyvä asia. Ei ole vain kyse teoriasta, vaan mentäisiin teoreettiselle tasolle. Toivon, että Ruotsi ensi vuoden puheenjohtajakaudellaan ottaa tämän asian vakavasti.

Toinen asia, joka siellä on yhteinen, on logistiikka. Tästähän Suomen valtuuskunta järjestää seminaarin tässä kuussa tuolla alueella, Kolarin Ylläksellä, ja on erittäin tärkeää, että me pystyisimme kaikkien näiden kolmen sillä alueella toimivien Pohjoismaiden, Suomen, Ruotsin ja Norjan, kesken muodostamaan yhteisen näkemyksen siitä, miten tiet, rautatiet ja yleensäkin logistiikka siellä yhdessä järjestettäisiin. Suomessa tässä salissa on keskusteltu monta kertaa siitä, että esimerkiksi Suomi tarvitsee oikeasti yhteyden Jäämerelle tulevaisuudessa. Tämä ei tule onnistumaan muuten kuin yhteistyöllä Ruotsin ja Norjan kanssa, koska meillä ei ole rannikkoa Jäämerellä, meillä ei ole omaa satamaa siellä. Mutta tämä pohjoismainen yhteistyö, jos se on aitoa ja kaikkien tarpeet tasapuolisesti ja pohjoismaisen ystävyyden hengessä huomioon ottavaa, mahdollistaisi sen, että Suomi pääsee myös mukaan Jäämeren rannalle. Se on tulevaisuudessa erityisesti Aasian liikennettä ajatellen tärkeä suunta. Eli meillä on tällaisia toiveita Ruotsin puheenjohtajuuskauteen.

Skandinavisk oversettelse:

Fru president! Jag fäster uppmärksamhet vid en punkt i denna globaliseringsrapport. Den har rubriken ”Klimatvänligt byggande”, och då vi tänker på de problem som åtminstone i Finland har uppkommit på grund av problem med inomhusluften, diverse mögelproblem och andra som finns i offentliga byggnader som byggts för omkring 30 år sedan, talar vi om enorma utmaningar. Enligt en expertbedömning skulle det nämligen behövas 500 miljoner euro om året i Finland för dessa reparationsinvesteringar. Det blir intressant att se om detta projekt, som har varit med i globaliseringsprojektet, har gett upphov till några gemensamma kloka lösningar på hur dessa reparationer ska göras. Det handlar om en verkligt betydande fråga.

För det andra tar jag upp framtiden. I Ewa Björlings presentation av Sveriges program nämndes ”hållbar nordisk gruvnäring”. Först borde detta betonas då vi gör upp eller åtminstone diskuterar gemensamma miljönormer. Dessa är gemensamma frågor i Norrbotten, Lappland och vissa fylken i norra Norge. Där finns bland annat gemensamma vattendrag, och gruvindustrins miljömässigt största utmaningar i området gäller vattenförvaltningen. Det är en mycket stor utmaning i arktiska förhållanden, eftersom nederbördsmängderna för både snö och vatten varierar stort varje år. Det är verkligen inte lätt att göra detta. Speciellt i Tornedalen, där det finns ett Natura-vattendrag, Torne älv – Muonio älv, och också i Kiruna–Lainio-regionen på den svenska sidan är detta en stor gemensam konkret fråga. Dessa är inte teoretiska frågor, utan staterna måste kunna lösa dem konkret och lokalt med hjälp av gemensamma planer.

Mitt eget förslag är att hela regionen får ett eget Interreg-projekt där vattenförvaltningen gemensamt planeras. Det gäller också lokala boendemiljöer på bägge sidor av gränsen, byar och städer, och det vore en verkligt betydande sak som skulle nå en konkret nivå. Det handlar inte bara om teori utan om en teoretisk nivå. Jag hoppas att Sverige under sitt ordförandeskap nästan år tar denna fråga på allvar.

En annan gemensam fråga är logistiken. Finlands delegation ordnar ett seminarium om saken nästa månad i regionen, i Ylläs i Kolari, och det vore mycket viktigt att alla tre länder som är verksamma i regionen, Finland, Sverige och Norge, tillsammans kunde forma en gemensam synpunkt på hur vägar, järnvägar och logistiken i regionen i allmänhet kunde ordnas gemensamt.

I Finland har vi i denna sal många gånger diskuterat om att Finland verkligen behöver en förbindelse till Ishavet. Detta kommer inte att lyckas utan ett samarbete med Sverige och Norge, eftersom vi inte har en kust vid Ishavet och vi inte har en egen hamn där. Men detta nordiska samarbete – om det är genuint och tar hänsyn till allas behov på ett jämlikt sätt och i en anda av nordisk vänskap – skulle göra det möjligt också för Finland att nå Ishavskusten. Det är en viktig riktning i framtiden speciellt med tanke på trafiken till Asien. Sådana här önskemål har vi alltså inför Sveriges ordförandeperiod.