1990 Tomas Tranströmer, Ruotsi: För levande och döda
Tietoa kirjailijasta
Tomas Tranströmer on yksi Ruotsin kirjallisuushistorian merkittävimmistä runoilijoista. Hän on syntynyt ja kasvanut Tukholmassa ja aktiivityövuosinaan hän työskenteli psykologina. Saatuaan aivoverenvuoden vuonna 1990 hän sairastui afasiaan ja oikeanpuoleiseen halvaukseen. Hän on intohimoinen muusikko ja hän on julkaissut sairastumisensa jälkeen levyn vasemmalle kädelle sävellettyä pianomusiikkia. Monet kappaleista on sävelletty nimenomaan hänelle. Tranströmer ei ole koskaan ollut vapaa kirjailija, eikä hän ole koskaan osallistunut kirjallisuuspolitiikkaan. Hänen runotuotantonsa ei ole ulkoisesti kovin mittavaa. Tranströmer sai kirjallisuuden Nobel-palkinnon vuonna 2011.
Tietoa palkitusta teoksesta
Eläville ja kuolleille on yksi monista Tranströmerin runollisista puheenvuoroista. Hänen hämmästyttävän kypsä esikoisteoksensa 17 runoa julkaistiin vuonna 1954 eikä hänen runoutensa ole sen jälkeen muuttunut merkittävästi. Runojen muoto näyttää syntyvän suoraan sisällöstä, olipa kyse sitten haiku- tai proosarunoista, ja arkisten äänenpainojen värittämät metaforat kurkottavat hyvin konkreettisista aistimuksista kohden milloinkaan sanomatonta: ”Päivän ensimmäisinä tunteina tietoisuus voi käsittää maailman / kuin auringon lämmittämään kiveen tarttuva käsi.”
För levande och döda (Eläville ja kuolleille)
Kustantaja: Albert Bonniers Förlag -kustantamo
Ilmestymisvuosi: 1989
Palkintolautakunnan perustelu
Tranströmerin runollisen tiivis kieli ja visio maailman yhtenäisyydestä havainnollistavat olemassaolon piiloulottuvuuksia ja ihmisen loputtomia voimavaroja.