Jesper Wung-Sung & Rasmus Meisler (kuvitus)
Kirjan nimi on viittaus siihen, että eräs toimittaja kutsui Jesper Wung-Sungia tämän esikoisteoksen ilmestyessä vuonna 1998 ”pikakiinalaiseksi”, joka paukahtaa kerran, ja se siitä. Jesper Wung-Sung on kuitenkin kirjoittanut lukuisia kirjoja eri genreissä, ja hän on Tanskan luetuimpia kirjailijoita, joka on palkittu moneen kertaan. Viimeksi hän sai kirjakauppiaiden vuoden 2018 Gyldne Laurbær -palkinnon aikuisten romaanistaan En anden gren.
Lynkineser (suomentamaton) tuo mieleen myös ilotulitteen, jonka julkeat nulikat sujauttivat Wung-Sungin isoisänisän hiuspiiskaan tämän kulkiessa kadulla Kööpenhaminassa. Isoisänisä oli ollut kiinalaisena näytteillä Tivolissa ja kohdannut siellä elämänsä rakkauden Ingeborgin, joka menetti Tanskan kansalaisuuden mennessään kiinalaisen kanssa naimisiin.
Tämä uskomaton tarina aloittaa Wung-Sungin muistelmat, joiden luonteesta saa hienon käsityksen vain avaamalla kirjan ja katsomalla kuvituksia. Ne koostuvat kirjailijan kotialbumin kuvista, joita on muokattu, täydennetty ja leikelty niin silmiinpistävästi, että imaisevat lukijan kirjan maailmaan ja korostavat samalla etäisyyttä suhteessa yksityiselämään.
Kerronta ei koskaan muutu paljastuskirjallisuudeksi, vaan haastaa lukijan pohtimaan elämän peruskysymyksiä. Niitä herää kirjailijan elämänkokemuksista sekä viittauksista Franz Kafkaan, H. C. Anderseniin, Johann Wolfgang Goetheen, Pete Seegeriin ja Alamon sankaritarinoihin. Miten ihminen voi löytää tasapainon yksilönvapauden ja yhteisöön kuulumisen välille?
Wung-Sung käsittelee teemaa virtuoosimaisesti useissa lyhyissä luvuissa. Niissä hän saa meidät tuntemaan, miten puistattavalta lapsesta tuntuu joutua Texasin Houstonissa keltaiseen koulubussiin osaamatta sanaakaan englantia. Hän saa meidät tuntemaan kaipausta nähdessään, miten isovanhempien pientila on muuttunut vanhan päärynäpuun kaatajien loma-asunnoksi; muistatko päärynöiden maun? Hän saa meidät kuulemaan menneisyyden kaiut antaessaan poikien aiheuttaa toisilleen puujalkoja ja laulaa pilkkalauluja. Hän saa myös sydämemme sykkimään vähän nopeammin, kun hän lausuu lukiossa mielitiettynsä nimen: Christina Bausager Jensen.
Tanskalaisille lukijoille kirja avaa suurta, monipuolista ja tunnettua tuotantoa. Kaikille lukijoille se antaa mahdollisuuden päästä osalliseksi ihmeellisistä, runollisista ja kutkuttavista elämänkokemuksista, jotka ovat niin samanlaisia ja silti niin erilaisia kuin muiden vastaavat kokemukset. Kirjaa lukiessa kohtaavat yhteisyys ja yksilön ainutkertaisuus.
Teoksen kuvittaja improvisoi päivä- ja leikekirjagenren innoittamana ja täydentää siten hienosti kirjailijan jatkuvaa leikittelyä elämäkertagenrellä: mikä oikein on faktaa ja mikä fiktiota? Kirjan nuorta oletuslukijaa ei koskaan unohdeta, mutta hänen ymmärryksensä haastetaan.
Kuten toivottavasti kävi ilmi, teoksen nimi osoittautuu täysin harhaanjohtavaksi. Tämä ei ole mikään kiinanpommi vaan juhlailotulitus!