Roskva Koritzinsky

Roskva Koritzinsky (s. 1989) debytoi vuonna 2013 novellikokoelmalla Her inne et sted, ja kaksi vuotta myöhemmin ilmestyi romaani Flammen og mørket. Nyt hän palaa novellikokoelmalla Jeg har ennå ikke sett verden(”En ole vielä nähnyt maailmaa”, suomentamaton), joka on kohokohta paitsi hänen tuoreella kirjailijanurallaan myös koko norjalaisessa kirjallisuudessa vuosimallia 2018.

Kokoelman kuusi novellia sijoittuvat varsin tunnistettavaan nykyarkeen, ja ne käsittelevät usein perhettä, ihmissuhteita sekä opintoja ja työuraa. Lyhyydestään huolimatta ne saattavat kattaa pitkänkin aikajänteen tai elämänkaaren, ja Koritzinskyllä on poikkeuksellinen kyky tarkentaa tuokiokuviin sekä kuvata ihmiselämän vivahteita ja epävarmuutta vain muutamalla sivulla. Ennen kaikkea hän onnistuu osoittamaan, miten tiiviisti vieras ja läheinen kietoutuvat ihmissuhteissa yhteen, kuten tässä virkkeessä, joka on kokoelman monen muun virkkeen tavoin novelli jo itsessään: ”Toisinaan, kun pidit minusta kiinni tai kun laitoin sormet kaulasi ympärille, näin silmistäsi sen, minkä aina unohdin: sinä tulet pimeydestä, mutta minä olen siellä vain sokea matkalainen.”

Kokoelman nimi viittaa teoksen keskeiseen elementtiin, joka ei niinkään liity tapahtumiin tai henkilöihin, vaan koko kirjoitustapaan – siihen, miten teos lähestyy kirjoittamista ja maailmaa: mikään ei ole ilmeistä eikä mitään ole ratkaistu, vaikka kaikki onkin täsmällistä. Kun tuomioita langetetaan ja elämä vangitaan virkkeisiin, niillä on silti vapauttava vaikutus. Koritzinsky kirjoittaa nimittäin tavalla, joka saattaa antaa lukijalle kokemuksen siitä, että virkkeet jatkavat pyörimistään, jotta ne voisivat tarkastella itseään. Tämän hän tekee herkeämättömän valppaasti ja kirjallisen tiedostavasti osoittaen siten vahvaa herkkyyttä kielen kahtalaiselle voimalle – kyvylle kartoittaa ja kyvylle hajottaa.

Norjassa julkaistiin joitakin vuosia sitten runoantologia, jonka nimenä oli Verden finnes ikke på kartet (”Maailmaa ei ole kartalla”, suomentamaton). Nimi voidaan tulkita siten, että määrittelyt ja jaottelut eivät ole sama asia kuin se, mikä on todellista, toimivaa ja käytössä. Jeg har ennå ikke sett verden -nimi voidaan lukea vastaavassa kontekstissa, koska jos maailma on ennennäkemätön, se tekee yhä tuloaan. Juuri tämä tutkiva ja etsivä, vaan ei millään tavoin arkaileva, ote leimaa kokoelman novelleja, joissa näkökulma vaihtuu genrelle epätyypillisesti usein henkilöltä toiselle. Se on mahdollista, koska niitä yhdistää tämä nimenomainen asenne. Roskva Koritzinskyä lukemalla pääsee kohtaamaan ilmiselvän asian, jonka meidän toivotaan niin usein unohtavan – sen, että kieli ei kuvaile, jaottele ja määritä meitä, vaan saa meidät hengittämään yhdessä.