Camilla Sommer & Pernille Kreutzmann (kuvitus)

Pieni poronvasa elää turvallista elämää emonsa kanssa. Emo kertoo sille eriskummallisista ja vaarallisista kaksijalkaisista eläimistä, jotka rakastavat poroja. Eräänä päivänä porot tulevat näiden kaksijalkaisten yllättämiksi, ja pieni poronvasa pakenee kauas emostaan. Vasa odottaa ja odottaa emoaan, kunnes muut porot kertovat emon joutuneen kaksijalkaisten metsästämäksi. Pieni poronvasa ei suostu uskomaan emon kuolleen – emohan on vahva ja pitää vasasta huolta.

Ajan myötä vasan on kuitenkin hyväksyttävä asia, ja se joutuu surun valtaan. Vasa menettää ruokahalunsa ja elämänilonsa ja on hyvin yksinäinen. Ennen kuin kaikki tämä tapahtui, pieni poronvasa oli kohdannut järvellä toisen pienen poron, joka muistutti emoa. Nyt porot kohtaavat jälleen, ja toinenkin poro näyttää surulliselta. Pieni poronvasa ajattelee, että ehkä sekin on menettänyt emonsa. Sitten poro kohtaa pienen kalan, josta tulee sen hyvä ystävä. Talven tultua parhaat kaverukset eivät näe toisiaan kuukausiin, mutta ne odottavat jo kevättä ja jälleennäkemistä.

Aikaa kuluu, ja pieni poronvasa kasvaa sekä oppii elämään yksin, vaikka emoa onkin ikävä. Sitten pieni poronvasa näkee taas emoa muistuttavan poron, joka on nyt ihan emon kaltainen. Lopulta sielunkumppanit kohtaavat, ja niiden jälkeläisistäkin tulee ystäviä. Pieni poronvasa toistelee emolta kuulemaansa elämänviisautta: ”Kaikki voi muuttua hetkessä, joten tarvitaan sisäistä vahvuutta. Tärkeintä on silti keskinäinen kunnioitus.”     

Camilla Sommerin kirja on pelkistetty, mutta sen keskiössä on eksistentiaalinen teema. Hänen tunnistettavan inhimillisillä ominaisuuksilla ja tunteilla varustetut eläinhahmonsa painiskelevat eettisten haasteiden ja olemassaolon peruskysymysten kanssa. Samalla kirja muistuttaa siitä, että ystävyys on mahdollista eroista huolimatta.

Pienen poronvasan tarinan on kuvittanut Pernille Kreutzmann. Kuvitukset ovat kauniita ja hyvässä vuorovaikutuksessa tarinan kanssa, ja ne syventävät lapsen kokemusta tilanteesta. Kuvien kautta lukija kokee poronvasan pienuuden suhteessa ympäröivään mahtavaan luontoon, ja ne tuovat lukijaa lähemmäksi poron kokemusmaailmaa. Samalla teksti ja kuvat jättävät lukijalle tulkinnanvaraa ja tarjoavat sytykettä ajatuksille ja mielikuvitukselle.