Anna Fiske

”Pienempi kuin kirsikka, mutta suurempi kuin riisinjyvä.” Näin alkaa Anna Fisken lämminhenkinen ja ajaton tarina Lille løve (”Pikkuleijona”, suomentamaton). Pikkuleijona on piskuinen leluhahmo, jota pidellään ensimmäisellä aukeamalla peukalon ja etusormen välissä kuin pientä aarretta. Vaikka koko on pieni, tunteet ovat valtavia: päähenkilö rakastaa Pikkuleijonaa.

Äiti varoittaa ottamasta Pikkuleijonaa mukaan maailmalle: ”Äiti sanoo, että on tyhmää tykätä jostain niin pienestä. Pienet asiat kun voivat kadota, ja silloin tulee itku ja paha mieli.” Pikkuleijona pääsee kuitenkin mukaan päiväkotiin, lapaseen jemmattuna kuin pieni salaisuus. Sitten käy niin kuin käydä pitää: Pikkuleijona katoaa. Ei vain kerran, vaan kahdesti. Katastrofi on tosiasia.

Tarina kertoo kiihkeästä rakkaudesta, menetyksestä ja muistoista, jotka jäävät. Kirjan viiva ja tekniikka ovat lapsille hyvin tunnistettavia. Kirkkaan ja selkeän värisillä liiduilla on piirretty yksityiskohtaisia kuvia, joissa Pikkuleijona nähdään eri ympäristöissä, sisällä ja ulkona. Lukijalle esitellään jatkuvasti uusia tiloja: on tasku, talo, jonka sydämessä Pikkuleijona asuu, sekä labyrintti, johon Pikkuleijona on kadonnut. Neliöt ja ympyrät luovat visuaalisen punaisen langan, ja kirjassa vuorottelevat suuret kuva-aukeamat ja sivut, joilla on sarjakuvaruutuja. Saamme nähdä Fisken koko taiteellisen keinovalikoiman; analoginen, leikkisä ja aistimusvoimainen muotokieli tuntuu virkistävältä ja kokonaisvaltaiselta.

Mielenkiintoinen valinta on se, että lukija ei koskaan näe päähenkilönä olevaa lasta. Näemme vain käden ja pieniä hahmoja maisemassa, mutta emme koskaan kasvoja, eikä nimeäkään kerrota. Keskiössä on Pikkuleijona. Juuri siksi lapsen sisäinen elämä tuntuu tulevan niin lähelle.

Kuten Fisken teoksissa on tapana, lasten ja aikuisten maailmojen välille rakentuu silta. Aikuislukija voi helposti tavoittaa muistoja omasta lapsuudestaan: pehmolelua kohtaan tunnetun kaikenkattavan rakkauden tai tunteen siitä, millaista oli kantaa salaisuutta kosteassa lapasessa matkalla päiväkotiin.

Lopussa Pikkuleijona on kadonnut iäksi. Mutta missä se oikeastaan on? Ehkä matkalla uusiin seikkailuihin. Loppu on avoin ja kutsuu meitä satuilemaan itse sekä jatkamaan muistoissa elämistä.

Anna Fiske (1964) on kirjailija, kuvittaja ja sarjakuvailija. Hän on kirjoittanut ja kuvittanut lähes 70 kuvakirjaa ja saanut lukuisia palkintoja ja kunnianosoituksia. Fiskeä on myös käännetty useille kielille.