Bárður Oskarsson

Kanit ovat kerta kaikkiaan kyllästyneet jakamaan ihanan ruohikkonsa tyhmien koirien kanssa. Koirat kakkivat joka paikkaan, eivätkä ne pysty jättämään kaneja hetkeksikään rauhaan – niiden aivot vain käskevät jahtaamaan kaneja. Pikkukanien ei ole helppo uhmata koiria, mutta ne keksivät oikein ovelan ratkaisun. Kanit saavat vihdoin ovat rauhassa, mutta mitä ruohikolle oikein tapahtuu? Voiko todellakin pitää paikkansa, että ruoho ei pysy hyvänä ilman tyhmiä koiria? 

Kuvitukset ovat Oskarssonille tunnusomaista tyyliä: minimalistisia ja herkkiä viivoja, joiden ilmaisu on vahvaa ja humoristista. Tässä kirjassa Oskarsson käyttää kuitenkin tavallista enemmän väriä: taivas on kauniin sininen, ja kiistan ytimessä olevaa hyvää ruohoa kuvataan värikkäästi ja yksityiskohtaisesti. Oskarssonin muiden kuvakirjojen tapaan ympäristössä ei ole kansallisia tunnusmerkkejä, joten tarinan tapahtumapaikka voisi olla missä tahansa maailmassa.

Bárður Oskarsson käsittelee kuvakirjoissaan usein eettisiä haasteita ja olemassaolon kysymyksiä. Stríðið um tað góða grasið -kirjassaan (Taistelu herkkuruohosta, suomentamaton) Oskarsson kertoo äärimmäisen ajankohtaisen tarinan rinnakkaiselon vaikeudesta.

Oskarssonin hahmot ovat useimmiten eläimiä, joilla on tunnistettavia inhimillisiä piirteitä, tunteita ja käyttäytymismalleja. Tässä kirjassa fyysisesti heikommat kanit esitetään koiria ihmismäisempinä hahmoina. Kanit kykenevätkin toteuttamaan ovelia suunnitelmia ja ne pohdiskelevat asioiden yhteyksiä, kun taas koirat käyttäytyvät enemmän tavallisten eläinten tapaan. Tämän seurauksena lukija samaistuu ennen kaikkea kaneihin ja säälii jyrsijäparkoja, jotka esitetään hellyttävän haavoittuvina ja epävarmoina, mutta piirteet muuttuvat vähitellen aggressioksi ja uhmakkuudeksi. Lukija ymmärtää täysin kanien turhautumisen ja kanien rohkeus ja osaaminen tekee vaikutuksen, mutta samalla hänen täytyy ottaa kantaa siihen, onko kanien strategia loppujen lopuksi onnistunut. Tarina kannustaa pohdiskeluihin ahdistuksen ja aggression välisestä yhteydestä sekä teeskennellyn vahvuuden ja vaarallisuuden haittapuolista. Samalla se haastaa kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä, joilla usein puolustamme omia oikeuksiamme.

Kirjan voi lukea varoituksen sanana konfliktitilanteiden lyhytnäköisistä ja yksinkertaisista ratkaisuista. Aluksi fiksulta ja järkevältä vaikuttanut suunnitelma voi äkisti saada yllättäviä seurauksia. Kanien täytyy ainakin tunnustaa, että kolikolla on usein kääntöpuolensa, ja joskus kakkamaisessakin asiassa voi olla jotakin hyvää.

Bárður Oskarsson (syntynyt Tórshavnissa 1972) on kuvakirjailija, kuvittaja ja taiteilija. Vuonna 2004 hän julkaisi ensimmäisen lastenkirjansa Ein hundur, ein ketta og ein mús (Koira, kissa ja hiiri, suomentamaton), joka on käännetty useille eri kielille ja saavuttanut suosiota monissa maissa. Esikoiskirja saikin Länsi-Pohjolan neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon vuonna 2006, ja samana vuonna se sai erityismaininnan lasten kansainvälisen digitaalisen kirjaston (ICDL) White Raven -listalla. Stríðið um tað góða grasið sai saman kunniamaininnan vuonna 2013. Oskarssonin kirjoja on käännetty islanniksi, norjaksi, ruotsiksi, tanskaksi, englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja tšekiksi. Hän on saanut useita palkintoja ja tunnustuksia. Vuonna 2013 hänelle myönnettiin saksalainen lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinto (LUCHS-Preis für Kinder- und Jugendliteratur) Hin flata kaninin -kirjasta (saksaksi Das platte kaninchen), joka oli ehdolla myös Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2014. Hän on saanut Färsaarten kulttuurirahaston taiteilija-apurahan vuodeksi 2015 ja on vuonna 2016 ehdolla ruotsalaisen Pan-palkinnon saajaksi teoksellaan Ein hundur, ein ketta og ein mús (ruotsiksi En hund, en katt och en mus).