Johanna Gustafsson-Ahlzén

Valokuvaaja
Ines Sebalj
Johanna Gustafsson-Ahlzén: Det känns så fake, nuortenromaani, Rabén & Sjögren, 2025. Pohjoismaiden neuvoston lasten- ja nuortenkirjallisuuspalkinnon ehdokas 2026.

Näinä aikoina lapsuutta ja nuoruutta eletään yhä useammin yleisön edessä. Johanna Gustafsson-Ahlzén sijoittaa tähän todellisuuteen nuortenromaaninsa Det känns så fake, jossa influensserivanhemmat ovat esikuvia, itsensä esittelystä on tullut normi ja aitous on muuttunut kauppatavaraksi.

Elektra on kasvanut yksinhuoltajaäiti Kimmyn kanssa, joka elättää perheensä bloggaavana momfluencerina. Työllä on kuitenkin varjopuolensa: houkutellakseen seuraajia ja varmistaakseen kaupalliset tuoteyhteistyöt Kimmy ylittää toistuvasti Elektran rajat. Kaikki huipentuu viikkoon, jolloin Elektran paniikkikohtauksia käsittelevä vanha blogikirjoitus leviää yhtäkkiä luokan chatissa ja Kimmy nimetään vuosikymmenen ”NO FILTER MUM” -äidiksi.

Keitä ovat nämä lapset, joiden kaikkein yksityisimpiä kokemuksia suodatetaan, muokataan ja jaetaan? Mitä se merkitsee nuorelle, että hänet asetetaan näin alttiiksi? Miltä tällaisen henkilön oma ääni kuulostaisi? Det känns så fake (”Se tuntuu niin feikiltä”, suomentamaton) on tarina, joka on odottanut kertojaansa. Johanna Gustafsson-Ahlzén täyttää tarpeen tiiviisti sommitellulla ja vetävällä kerronnalla, jonka pontimina ovat kiukku ja huumori. Kirjailija loistaa yhdistellessään hulvatonta ja karkeaa. Vaikuttajayhteisöä ja sen pätkätyöläisiä kuvaava satiiri yhdistyy keholliseen klaustrofobiaan ja kirjaimelliseen verilöylyyn. Keskiössä on nuorten ja vanhempien välinen epätasa-arvoinen valtasuhde – kipupiste, jota kirjoittaja ei karta eikä pelkistä. Vanhempia vastaan kapinoinnilla on hintansa, eikä se ehkä ole edes täysin mahdollista, mutta henkilökohtainen koskemattomuus on silti mahdollista saavuttaa.

Nykyään nuoret saavat itselleen suunnattuja tarinoita monista muistakin medioista kuin realistisista nuortenkirjoista. Det känns så fake on silti muistutus nuortenkirjallisuuden kyvystä olla nuorelle lukijalle lojaali kumppani, joka tarjoaa välineitä aikuisten maailmassa pärjäämiseen. Samalla teos muistuttaa siitä, että kirjallisuus on erillinen ajattelun, vastarinnan ja itsemäärittelyn tila. Det känns så fake ei siis ole vain osuva kuvaus nykyajasta, vaan myös vahva argumentti sen puolesta, että nuortenkirjallisuus on edelleen tärkeää.

Johanna Gustafsson-Ahlzén (s. 1992) työskentelee sarjakuvataiteilijana, kuvittajana ja kirjastonhoitajana. Hän on opiskellut Malmön Serieskolanissa ja Jakobsbergin kansanopistossa. Det känns så fake on hänen kaunokirjallinen esikoisteoksensa.