Molly Wittus
Wonga og rævene (”Wonga ja ketut”, suomentamaton) on nokkela ja lennokkaan mielikuvituksellinen tarina siitä, miten tästä eriskummallisesta maailmasta voi löytää paikan, johon silti kokee kuuluvansa. Kyse voi olla sateesta, metsästä tai pienestä talosta tuolla jossain, missä yksinäisyyden valtaa ensin yksi kettu ja sitten useampi. Sohvalla, pöydän alla tai tuolla kirjahyllyn vieressä on aina tilaa vielä yhdelle ketulle, ja tällä tavoin yksinäisyys saa sparrauskumppanin. Ketuista tulee konkreettisia symboleja sille, että vaikka ihminen muuttaisi kauas pois pitääkseen ehkä huolta itsestään, samalla oppii aina huolehtimaan myös muista.
Kulttuurin muuttumisesta luonnoksi on kirjoitettu ja piirretty paljon, mutta jälki on harvoin ollut yhtä osuvaa kuin tässä teoksessa. Naiivit, banaalit ja koko lailla märät ja töykeät ketut valtaavat hitaasti mutta varmasti talon, ja päähenkilö Wonga antaa niille yösijan ja luvan kuivatella, vaikka hänellä on oikeastaan kiire omien tehtäviensä kanssa. Hän ei tahdo saada kädentietä istumaan sadetakkiin, jota hän ompelee tehdäkseen jälleen kerran yhden metsäretken säässä, jota muut yleensä kuvaavat huonoksi. Wonga puolestaan rakastaa sitä, koska ainahan on joku, jonka pitää rakastaa enemmistön vieroksumia asioita. Tämä kaikki välittyy yksinkertaisesti ja suoraviivaisesti kielestä ja piirustuksista. Samalla kyse on kuitenkin jostain paljon terävämmästä ja syvällisemmästä, siitä että uskaltaa tehdä jotain erilaista, olla erilainen – ja tulla siten omaksi itsekseen.
Koulutuksesta riittää sanottavaa, mutta enemmän meiltä puuttuu tarinoita uudelleenkoulutuksesta. Kun on kerran tehnyt olohuoneeseen tilaa ketulle, sen jälkeen ei ole suurtakaan väliä, onko niitä yksi vai useampia. Kyse on suuren luokan vieraanvaraisuudesta, joka ei rajoitu vain yhteen todenmukaiseen maailmaan, vaan on onneksi avoin kaikille muillekin maailmoille. Niille, joissa katto ei ole rajana ja joissa mielikuvitus kukoistaa tehden monipuolisesti kunniaa kaikille, jotka uskaltavat avautua jollekin itseään suuremmalle – joko sadetakissa tai ilman.
Kertomuksen kieli on sellaista, jota käytämme puhuessamme itsellemme yksin ollessa. Wonga ei kuitenkaan ole yksin. Yksinäisyys ei pääse valtaamaan alaa, kun luonto kolkuttaa oveen ja astuu sisään. On hienoa, osuvaa ja rohkeaa, että aidosti suurista asioista kerrotaan hyvin yksinkertaisella kielellä ja piirrostyylillä.
Monet meistä haluaisivat joka tapauksessa lähteä kaatosateessa metsäkävelylle Wongan kanssa sadetakki päällä ja kettua tassusta pidellen.
Molly Wittus (s. 1985) on kuvittaja ja kirjailija. Hän on valmistunut Tanskan taideakatemian muotoilukoulusta ja Aarhusin yliopiston lastenkirjailijakoulusta. Molly Wittus debytoi kuvittajana vuonna 2023 kirjalla På hotel, jonka tekstin on kirjoittanut Reimar Torkil Juul.