Pekko Käppi

Pekko Käppi (s. 1976) on yhtäältä arkaaisen kansansoittimen jouhikon tuntija ja taitaja, toisaalta kansanmusiikin rämäpäinen uudistaja. Käpin rokkaava jouhikko ja voimallinen laulu ottavat yleisönsä niin sooloesiintymisissä, omassa nimikkoyhtyeessä kuin yhä useammin lukemattomissa muissa uutta luovissa kokoonpanoissa. Pekko Käppi syventyy vanhojen kansanmusiikkien maailmoihin paitsi kansanlauluperinteisiin erikoistuneena tutkivana etnomusikologina ja väitöskirjatutkijana myös monipuolisen luovana ja tuotteliaana taiteilijana, säveltäjänä ja esittäjänä. 

Leimallisin osa Käpin muusikkoutta on hänen pääsoittimensa jouhikko, jonka rajattuina pidetyt mahdollisuudet hän on venyttänyt lähes rajattomiksi. Hiljaisesta äänestään tunnettu jouhikko on muuntunut Käpin sähköistämänä jopa metallimusiikin festivaaleille kelpaavaksi. Erityisesti live-esityksissään hän ajautuu usein hypnoottiseen rock-ilmaisuun. Laulujen teksteissä kansanrunojen myyttinen maailma sekoittuu verevästi dystooppisiin kauhukuviin. 

Käpin vuonna 2001 alkanut äänitetuotanto on ilmaisuiltaan moninainen. Lauluäänen ja soiton samettinen pehmeys hurmaa perinteisissä, hiljaisen vähäeleisissä soololauluissa ja -soitoissa. Voimallisimmillaan alkuvoimainen karjalainen samanismi saattaa muuntua suomalaiseksi voodooksi ja folk-ilmaisu bluesin juurevuudeksi tai metalliseksi psykedeliaksi. 

Pekko Käpin laajan levytuotannon keskiössä ovat viisi sooloalbumia sekä viisi albumia hänen yhtyeensä Pekko Käppi & K:H:H:L:n kanssa. Soololevyistä toinen, Vuonna ’86 (2010), palkittiin Suomessa vuoden kansanmusiikkilevynä, ja K:H:H:L-yhtyeen ensimmäinen albumi Sanguis Meus, Mama! (2015) oli ehdoilla Teosto-palkinnon ja Phonophile Nordic Music Prizen saajaksi. 

Pekko Käppi & K:H:H:L on esiintynyt laajasti ympäri maailman, muun muassa johtavilla maailmanmusiikin festivaaleilla WOMAD, WOMEX, Eurosonic ja Folkelarm. Yhtyeen albumit ovat lisäksi olleet näkyvästi esillä erilaisilla kansainvälisillä maailmanmusiikin äänitelistoilla.