Þuriður Jónsdóttir

Partituuria tarkastelemalla huomaa kuitenkin nopeasti, että Jónsdóttirin teos ei perustu samanlaiseen mikropolyfoniaan (kuin Ligetin teokset), vaan sointukäännöksiin, jotka menevät jatkuvasti päällekkäin ja seuraavat toisiaan ja joita värittävät mm. jousten flageoletit sekä sähköisesti käsitellyt äänet.

Jónsdóttirin sävellys on puhdaslinjainen ja intensiivinen sointitutkielma, jossa on vain vähän viitteitä sykkeestä ja rytmisestä etenemisestä.

Teoksen sähköiset osat on tuotettu Bolognan konservatoriossa, jossa Jónsdóttir aloitti vuonna 1989 sävellyksen ja elektronisen musiikin opinnot Landuzzin, Guarnierin ja Camillerin johdolla. Lisäksi hän saattoi loppuun huiluopinnot, jotka hän oli aloittanut Reykjavikin konservatoriossa. Jónsdóttir kävi vuonna 1992 Donatonin pitämän kurssin ja sai vuosina 1995–1996 sävellyksen opetusta Solbiatilta Novarassa.

Jónsdóttir tutkii akustisen ja elektronisen musiikin suhdetta useissa teoksissaan, joista yhdessä hän soittaa itse soolohuilua. Hän on tehnyt teoksia myös kuorolle ja elektroniikalle sekä orkesterille ja elektroniikalle.

Þuriður Jónsdóttirin sävellyksiä on esitetty islantilaisilla ja eurooppalaisilla festivaaleilla, joista mainittakoon Pariisin Présence, Kööpenhaminan Musica Nova, Salzburgin OENM ja Palermon Musica sui più dimensioni. Hän on kirjoittanut tilausteoksia Ranskan radiolle sekä Caput Ensemblelle ja ollut kaksi kertaa Icelandic Music Price -palkinnon ehdokkaana.

Ehdolle asetettu teos Flow and Fusion valittiin Pariisissa vuonna 2004 järjestetyssä ROSTRUM of Composers -säveltäjäkatselmuksessa kymmenen parhaan joukkoon.