”Metsäsektori tarvitsee palontorjuntakoulutusta”

Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyivät viime kesänä ensimmäistä kertaa kunnolla Pohjoismaiden alkutuotannossa. 
Suuri osa Norjan, Ruotsin, Suomen ja Tanskan karkearehusadosta kuivui pystyyn, mikä ajoi lihan- ja maidontuottajat kriisiin.

Myös metsäpalot lisääntyivät Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa tuntuvasti, ja paloala kasvoi erittäin paljon.

Suomessa riehui 2 000, Norjassa 1 000 ja Ruotsissa 8 000 metsäpaloa. 
Ruotsissa metsää vahingoittui arviolta 900 miljoonan Ruotsin kruunun edestä.

Norjassa vuoden 2018 metsäpalokauden arvioidaan tuottaneen 80–100 miljoonan Norjan kruunun lisäkustannukset.
Ääritilanne toi Pohjoismaiden maa- ja metsätalousministerit syyskuussa Tukholmaan pohtimaan sitä, miten maat voisivat yhdessä varautua sään ääri-ilmiöihin.

Ministerit päättivät asettaa kaksi pohjoismaista työryhmää. Niiden tehtävänä oli analysoida sitä, miten maat voivat yhdessä parantaa maa- ja metsätalouden kykyä sietää sään ääri-ilmiöitä.
Työryhmien raportit ovat nyt valmistumaisillaan. 
Maria Tunberg on johtanut työtä, jossa on koottu Pohjoismaiden metsäpaloista saatuja maakohtaisia kokemuksia. 

– Olemme käyneet läpi palojen laajuuden ja taloudelliset vaikutukset kussakin maassa. Olemme myös selvittäneet viime vuoden paloihin liittyvät maakohtaiset organisaatiot ja torjuntatoimet. Maakohtaisten kokemusten jakaminen on tärkeä osa oppimista. 

Kaikki Pohjoismaat tarjoavat metsäpalokoulutusta pelastushenkilöstölle.

Ruotsissa ja Norjassa kaivataan kuitenkin koulutuksen ja palontorjuntaharjoitusten lisäämistä.
Työryhmä ehdottaa, että metsäpalokoulutusta annettaisiin nykyistä enemmän paitsi pelastushenkilöstölle ja armeijalle myös monille muille ryhmille: kansalaisjärjestöille, maanomistajille, metsänviljelijöille, metsäneuvojille ja metsäopiskelijoille.

– Pidämme ongelmallisena sitä, että metsäalan osaajilla ei aina ole tarvittavaa metsäpalo-osaamista. Metsänomistajat, metsäsuunnittelijat ja metsänviljelijät saattavat tarvita tietoa palojen ehkäisystä ja menettelystä sammutustoimien jälkeen, Maria Tunberg sanoo.

Päätavoitteena on syttymisriskin vähentäminen. Valmiutta voidaan vahvistaa muun muassa rakentamalla yhteisiä järjestelmiä riski- ja haavoittuvuusanalyysien tekoon. 

– Ehdotamme, että metsä- ja valmiushenkilöstön välinen tiedonkulku virallistetaan pohjoisella tasolla. 

Ruotsin metsäpalojen sammutuksessa auttoivat kesällä 2018 monet maat, ja kyseessä oli tähän saakka laajin eurooppalainen yhteisoperaatio.
Siitä saadut kokemukset osoittavat muun muassa, että tehokkuus vaatii materiaalistandardien ja kartta-aineiston yhtenäistämistä. Tanskalaiset ja ruotsalaiset vesiletkut eivät esimerkiksi olleet aina yhteensopivia, ja naapurimaiden palontorjuntahenkilöstöllä oli vaikeuksia isäntämaan karttasymbolien tulkitsemisessa. 

– Näiden kokemusten pohjalta on selvää, että kansainvälisen avun vastaanottomahdollisuuksia on parannettava Pohjoismaissa. 
Raportti on määrä julkistaa kesällä ja esitellä heti sen jälkeen Pohjoismaiden maa- ja metsätalousministereille.