Lauri Heikkilä (Indlæg)

Arvoisa presidentti! Valiokuntaehdotus pohjoismaisen liikennealan yhteistyön vahvistamistoimista infrastruktuurin ja ympäristön aloilla on kannatettava. Infrastruktuuriin panostaminen on tehokkain keino kehittää Pohjoismaiden arktisia alueita ja hyödyntää alueen luonnonvarat. Suomen kannalta erityisen tärkeää on yhdistää Itämeren alue Jäämeren syväsatamiin, suuriin öljy- ja kaasuteollisuuden tuotantoalueisiin sekä Pohjoisen meriväylän länsipäähän.

Suomen logistisen kilpailukyvyn kannalta rautatieyhteys mahdollistaisi energia- ja kustannustehokkaat yhteydet. Jäämeren radasta on tehty esiselvitys vuosina 2009 ja 2010. Rataosuus menisi Sodankylän ja Inarin kautta Norjaan Kirkkoniemen satamaan. Yhteys Kirkkoniemeen ja siitä Petsamoon yhdistäisi Suomen ja Norjan Murmanskin talousalueeseen. Tällä hetkellä Venäjän rataverkko ulottuu Norjan rajalle Nikeliin saakka, ja suunnitelmissa on jatkoyhteys Kirkkoniemen ja Nikelin välillä. Kirkkoniemi on alueellisesti todella merkittävä myös matkailun kannalta.

Arvoisa presidentti! Jäämeren radan kokonaispituus on noin 500 kilometriä ilman sen yhdistämistä Kemi–Kolari-rataan. Rakentamiskustannukset ovat Suomen puolella merkittävästi edullisempia. Arvioiden mukaan vaihteluväli Suomessa jää noin 2 miljoonaan euroon kilometriä kohden, kun Norjassa vastaava kustannus on jopa kolminkertainen. Luvut sisältävät sähköistämisen ja kokonaiskustannukset nousevat lähelle 1,5 miljardia euroa. Ratayhteyden merkitys tulee vain kasvamaan, koska Jäämeren merenkulkuyhteydet parantuvat jatkossa, kun Koillisväylä ja Pohjoinen meriväylä lyhentävät matka-aikaa. Hankkeelle on hyvät taloudelliset perustelut, koska se pidentäisi kaivosten toiminta-aikaa, alentaisi raakapuun kuljetuskustannuksia ja kehittäisi raakapuun hankinta-alueita Lapissa. Tulevaisuuden kannalta tärkeintä lienee kuitenkin Aasian kuljetusten reitittäminen Itämeren vaikutuspiirissä Pohjoisen meriväylän kautta tapahtuviksi.

Skandinavisk oversettelse:

Ärade president! Utskottsförslaget till åtgärder för att stärka samarbetet i den nordiska trafiksektorn inom infrastruktur och miljö är värt att understöda. Satsningar på infrastruktur är det mest effektiva sättet att utveckla Nordens arktiska områden och utnyttja naturresurserna på området. Ur finländsk synpunkt är det speciellt viktigt att förena Östersjöregionen med djuphamnarna i Ishavet, olje- och gasindustrins stora produktionsområden samt den västra änden av Norra sjövägen.

En järnvägsförbindelse skulle möjliggöra energi- och kostnadseffektiva förbindelser med tanke på Finlands logistiska konkurrenskraft. En utredning om en Ishavsbana har gjorts 2009 och 2010. Banavsnittet skulle gå via Sodankylä och Enare till Kirkenes hamn i Norge. Förbindelsen till Kirkenes och vidare till Petsamo skulle förbinda Finland och Norge med den ekonomiska regionen kring Murmansk. För närvarande sträcker sig det ryska järnvägsnätet till Nikel vid den norska gränsen, och planer finns på en anslutning till Kirkenes och Nikel. Kirkenes är regionalt mycket viktigt också för turismen.

Ärade president! Ishavsbanan mäter totalt omkring 500 kilometer utan kopplingen till Kemi–Kolari-banan. Byggkostnaderna är betydligt lägre på Finlands sida av gränsen. Variationsbredden i Finland beräknas till omkring två miljoner euro per kilometer medan motsvarande kostnader i Norge är upp till tre gånger så stora. Summorna omfattar elektrifieringen och de totala utgifterna uppgår till nära 1,5 miljarder euro. Järnvägsförbindelsen kommer bara att öka i betydelse eftersom sjöfartsförbindelserna på Ishavet förbättras i fortsättningen då Nordostpassagen och Norra sjövägen förkortar restiden. Det finns goda ekonomiska grunder för projektet eftersom det skulle förlänga gruvornas verksamhetstid, sänka transportkostnaderna för råvirke och utveckla anskaffningsområdena för råvirke i Lappland. Ur framtidssynvinkel torde huvudsaken ändå vara att rutterna för transporterna till Asien inom Östersjöns inflytelsesfär sker via Norra sjövägen.