Väestö

Satama-altaan verkkaisesti aaltoileva vesi välkehtii ja heijastelee taivasta, ja sen äärelle on kohonnut uusia korkeita rakennuksia. Tämä on tuttu näky monen pohjoismaisen suurkaupungin vanhoilla satama-alueilla. Moderni arkkitehtuuri viestii edistyksestä, talouskehityksestä, luovuudesta ja innovatiivisuudesta, jotka kaikki ovat Pohjoismaiden tunnussanoja. Pohjoismaiden suurkaupunkien väestö kasvaa nyt niin kohisten, ettei moista ole nähty sitten 1800-luvun lopun teollistumisen.

Maaseutua täplittävät sen sijaan hylätyt talot ja purkua odottelevat murjut. Lähikaupat sulkevat ovensa, ja kouluja lakkautetaan. Syrjäseutujen asukasluku pienenee dramaattisesti, asuntojen hinnoissa ei ole nähty samanlaista piikkiä kuin suurkaupungeissa, eikä yleinen elintaso muutenkaan ole yhtä korkea. Tämä taloudellinen ja sosiaalinen haaste huolettaa yhä enemmän Pohjoismaiden viranomaisia ja poliitikkoja.

Ennusteiden mukaan Pohjoismaiden väestö kasvaa seuraavien 40 vuoden aikana lähes kolmella miljoonalla asukkaalla. Suomen, Ruotsin, Norjan ja Islannin harvaan asuttujen alueiden vetovoimaa halutaan parantaa aktiivisella aluepolitiikalla. Maaseudulla on tilaa, ja se pystyy tarjoamaan jotakin, mitä yhä kiireisemmäksi ja ahtaammaksi käyvä maailma kaipaa: rauhaa, raitista ilmaa sekä luontoa, joka mahdollistaa liikuntaelämykset ja esimerkiksi marjastamisen ja sienestämisen.

Pohjoismaissa sekä Ahvenanmaalla, Färsaarilla ja Grönlannissa on yhteensä yli 27 miljoonaa asukasta. Pohjola on silti harvaan asuttu alue, jossa on suuria koskemattomia luontoalueita metsineen, niittyineen, tuntureineen ja vesistöineen. Ainoana poikkeuksena on Tanska. Maassa on 130 asukasta neliökilometrillä, ja se on siten Euroopan tiheimmin asuttuja maita. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa neliökilometrillä on 16–21,8 asukasta ja Islannissa 3,2, kun taas Grönlannin jäättömillä seuduilla – lähinnä lounaisrannikolla – vastaava luku on vain 0,14.

Pohjolan väkiluku on kasvanut yli 3 miljoonalla (13 prosentilla) vuodesta 1990. Voimakkainta väestönkasvu on ollut Islannissa, jopa 28 prosenttia. Seuraavina ovat Norja ja Ahvenanmaa 21:n ja 18 prosentin kasvulla. Väestönkasvun syynä on se, että syntyvyys on ollut kuolleisuutta suurempaa ja maahanmuutto nopeampaa kuin maastamuutto.

Vetovoimaiset suurkaupungit

Vanhoja teollisuusalueita on muutettu viehättäviksi asuinalueiksi. Persoonattomat satama-alueet ovat saaneet uuden elämän jännittävine uudisrakennuksineen, kun taas kaupunkien historiallisia keskustoja vaalitaan ja kunnostetaan. Pohjoismaiden kaupungit ovat vetovoimaisia solmukohtia, joiden asukasluku kasvaa kohisten ja joiden sykkeessä kukkii luovuus.

Pohjoismaiden pääkaupunkiseutujen väestönkasvu on suurempaa kuin maissa keskimäärin. Pohjoismaiden suurin kaupunki on 2,2 miljoonan asukkaan Suur-Tukholma, jota seuraa 1,3 miljoonan asukkaan Suur-Kööpenhamina. Suur-Oslossa on 1,2 miljoonaa ja Suur-Helsingissä 1,1 miljoonaa asukasta.

Voimakkaimmin kasvava pääkaupunki on kuitenkin 215 000 asukkaan Suur-Reykjavik, joka on kasvanut jopa 30 prosenttia vuodesta 1990 lähtien. Myös Färsaarten pääkaupunki Tórshavn kasvaa voimakkaasti, ja siellä asuu 20 000 ihmistä, jos esikaupungit lasketaan mukaan.

Pohjoismaiden runsasväkisin alue on Itä-Tanskan Sjællandista ja Ruotsin Skånen maakunnasta koostuva Juutinrauman alue, johon kuuluvat Kööpenhamina ja Ruotsin suurkaupunki Malmö. Vuonna 2000 avattu Juutinrauman silta on sitonut Skånen ja Sjællandin entistä tiiviimmin yhteen.

Ikääntyvä väestö

Ikääntyneiden osuus kasvaa Pohjoismaissa nuoriin nähden. Suomen ja Ahvenanmaan viimeisimpien väestöennusteiden mukaan yli 65-vuotiaiden osuus aikuisväestöstä nousee 50 prosenttiin vuonna 2030. Huoltosuhteen heikkeneminen herättää huolta, mutta samalla on korostettava, että monet pohjoismaiset ikäihmiset elävät itsenäistä, tervettä ja aktiivista elämää.

Ennusteiden mukaan jopa 8,6 prosenttia Pohjoismaiden väestöstä on 80-vuotiaita tai sitä vanhempia vuonna 2040. Elinajanodote paranee kaikissa Pohjoismaissa, ja pisin elinikä on luvassa suomalaisille naisille: 84 vuotta.

Ikääntyneiden osuuden kasvu johtuu sekä eliniän pidentymisestä että syntyvyyden vähenemisestä. Pohjoismaiden syntyvyys on kuitenkin suhteellisen suuri verrattuna melkeinpä mihin tahansa muuhun Euroopan maahan.

Maahan- ja maastamuutto

Suuri osa Pohjolan muuttoliikkeestä suuntautuu toisiin Pohjoismaihin. Muuttamista helpottavat vapaat työmarkkinat, tiiviit kielelliset siteet ja opiskelua koskevat yhteiset säännöt.

Pohjoismaihin muuttavat ovat sekä kotimaahansa palaavia Pohjoismaiden kansalaisia että oleskeluluvan saaneita muiden maiden kansalaisia.

Ulkomaalaisten osuus oli 1. tammikuuta 2017 suurin Ahvenanmaalla ja Norjassa: 10,6 prosenttia väestöstä. Seuraavina tulevat Islanti (8,9 prosenttia), Ruotsi (8,5 prosenttia) ja Tanska (8,4 prosenttia). Vähiten ulkomaalaisia on Suomessa (4,4 prosenttia), Färsaarilla (2,9 prosenttia) ja Grönlannissa (vain 1,8 prosenttia).

Ulkomaalaisten määrä on kasvanut koko Pohjolassa Afrikan, Lähi-idän ja Aasian – ennen kaikkea Syyrian – poliittisten levottomuuksien ja sotien vuoksi.

Vuonna 2016 Pohjoismaihin muutti yli 18 500 henkilöä Puolasta ja lähes 13 000 henkilöä Baltian maista. Heistä suurin osa muutti Norjaan.

Turvapaikanhakijat

Ulkomaalaisten halukkuudesta muuttaa Pohjoismaihin saa käsityksen esimerkiksi turvapaikkahakemusten perusteella.

Turvapaikanhakijat ovat ihmisiä, jotka ovat tulleet Pohjoismaihin mutta jotka eivät ole saaneet oleskelulupaa. Tämän vuoksi he eivät ole mukana yleisissä väestötilastoissa.

Turvapaikan saaneiden henkilöiden määrä vaihteli Pohjoismaissa ennen Syyrian sisällissotaa 13 000:sta 36 000:een vuodessa. Vuonna 2015 Ruotsista haki turvapaikkaa 162 877 henkilöä, joista 67 258 sai turvapaikan vuonna 2016. Vuoden 2014 vastaava luku oli 24 498.

Vuosina 1990–2000 turvapaikkahakemusten määrä kasvoi joka vuosi kaikissa muissa maissa paitsi Ruotsissa, jonne tuli suoranainen hakemustulva vuosina 1990–1992. Tanskassa turvapaikkahakemusten määrä pieneni vuosina 2000–2006 noin 85–90 prosenttia.

Väestönkehityksen suunta

Pohjolan asukasluvun arvioidaan kasvavan 27,7 miljoonasta 29,5 miljoonaan vuosina 2021–2040 (lisäystä 6,6 %). Ennuste perustuu yksittäisten maiden syntyvyyttä, kuolevuutta sekä maahan- ja maastamuuttoa koskeviin arvioihin.

Varmimmat ennusteet koskevat ikääntymistä, koska ne perustuvat jo syntyneiden ihmisten lukumäärään.

Uusiempien väestöennusteiden mukaan väkiluku kasvaa eniten Islannissa: 14,2 % vuoteen 2040 mennessä. Asteikon toisessa päässä on Grönlanti, jonka väkiluvun arvioidaan olevan 8,4 % nykyistä pienempi vuonna 2040. Grönlanti on ainoa Pohjoismaa, jonka väkiluvun arvioidaan supistuvan.

Huoltosuhde heikkenee

Poliitikot ja tulevaisuudentutkijat kaikkialla maailmassa puhuvat huolestuneina huoltosuhteen heikkenemisestä, mutta mitä käsite oikeastaan tarkoittaa?

Yksinkertaistaen kyse on siitä, että tietty määrä väestöstä on töissä ja maksaa veroja ja voi siten huoltaa tietyn määrän lapsia nuoria, sairaita ja vanhuksia.

Jos huoltajien ja huollettavien määrä joutuu pahasti epätasapainoon, on syytä huoleen: voidaanko esimerkiksi hyvinvointivaltiot säilyttää nykyisellään?

Huoltosuhteen odotetaan heikkenevän kaikissa Pohjoismaissa, mutta huomattavasti vähemmän kuin lähes kaikissa muissa Euroopan maissa. Tämä johtuu Pohjoismaiden suhteellisen suuresta syntyvyydestä.

Viimeisimpien ennusteiden (2017) mukaan yli 65-vuotiaiden osuus väestöstä on vuonna 2040 suurin Ahvenanmaalla (27,3 prosenttia). Suomessa vastaava luku on 26,3 %. Ruotsin, Norjan, Tanskan ja Färsaarten luvut ovat vain hieman pienemmät, kun taas Grönlannissa luku on arviolta vain 14,8 prosenttia. Jos mukaan lasketaan 20–64-vuotiaiden työikäisten huoltamat 0–19-vuotiaat lapset ja nuoret, huollettavien kansalaisten osuus on 50 prosenttia väestöstä vuonna 2040.