”EU tarvitsee Pohjoismaiden ilmastojohtajuutta”
Ilmastotavoitteiden saavuttaminen vaatii perustavia muutoksia kaikilla sektoreilla. Ne taas edellyttävät sekä visioita että käytännön toimia ja ohjauskeinoja, jotka saavat ihmiset toimimaan entistä ekologisemmin ja valitsemaan vähäpäästöisempiä liikennemuotoja.
– Kyse ei ole niinkään uuden rahan saamisesta vaan rahankäytön järkeistämisestä ja oikein kohdennetuista investoinneista. Tiedämme jo nyt, että pitkällä aikavälillä kalleinta on toimenpiteiden välttely, Halldór Thorgeirsson sanoi.
Yhdistelmäratkaisuja kaivataan
Kööpenhaminan yliopiston professori ja Tanskan ilmastoneuvoston jäsen Katherine Richardson kaipasi puolestaan pitkäjänteistä kestävyysajattelua.
– Nestemäiset biopolttoaineet saattavat vaikuttaa hyvältä idealta vuoteen 2030 saakka, mutta tuohon mennessä biomassan hinta on noussut, ja vuoteen 2050 mennessä tarjolla on jo edullisempia vaihtoehtoja. Voittajaa ei kuitenkaan pidä vielä julistaa, vaan eri tekniikoiden on annettava kilpailla keskenään, Richardson sanoo.
Maataloudessa saavutetut hiilidioksidivähennykset kumoutuvat ainakin Tanskassa sillä, että yksityisautoilu on kasvussa. Tämä on Katherine Richardsonin mukaan vaikeasti nieltävä fakta monen ammattiryhmän edustajille.
– Varmaa on kuitenkin se, että EU:n tavoite päästöjen vähentämisestä 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä ei toteudu, elleivät liikenne- ja maataloussektori molemmat ala siirtyä vihreään talouteen, Richardson totesi.
Pyöräilyä ja joukkoliikennettä
Pohjoismaiden neuvoston Kestävä Pohjola -valiokunnan tanskalainen varapuheenjohtaja Karin Gaardsted korosti pyöräilijöiden roolia yksityisautoilun hillitsemisessä.
– Pyörällä sukkuloinnista pitää tehdä nykyistä helpompaa, nopeampaa ja turvallisempaa. Kööpenhaminan tavoitteena on tulla maailman pyöräilymyönteisimmäksi kaupungiksi vuoteen 2020 mennessä, ja se on panostanut tuntuvasti esimerkiksi esikaupungeista tuleviin superpyöräteihin, Gaardsted kertoi.
Pohjoismaiden neuvoston norjalainen presidentti, konservatiivisen ryhmän Michael Tetzschner peräänkuulutti puolestaan kokonaisarvioita, joissa laskettaisiin myös eri kulkuvälineiden matkustajakohtaiset yksikkökustannukset.
– Jos ihmiset alkavat pyöräillä tai kävellä, se tapahtuu joukkoliikenteen kustannuksella. Tärkeämpää olisi saada pitkänmatkanautoilijat joukkoliikenteen käyttäjiksi. Investointien on oltava järkeviä ja tukien kohtuuden rajoissa, Tetzschner tähdensi.
