Uusi raportti: Kulttuurisektorin elpyminen koronasta
Tänään ilmestyvässä pohjoismaisessa raportissa ”Kultursektorns återhämtning och förändring efter covid-19-pandemin” analysoidaan pandemian vaikutuksia ja kulttuurisektorin muutoksia. Pohjoismaiden kulttuuripolitiikassa on monia yhtäläisyyksiä, mutta maiden koronatoimissa oli eroja. Kun toimien vaikutuksesta kertyi pandemian aikana tietoa, myös niiden osumatarkkuus parani.
Kriisituet lakkautettiin – epävarmuus jäi
Raportista ilmenee, että kaikki Pohjoismaat vastasivat koronan vaikutuksiin kohdennetuilla kriisituilla ja tulevaisuuslähtöisillä elpymisselvityksillä. Tukien kokoluokka vaihteli, mutta julkisten kulttuuripoliittisten panostusten merkitys sai vahvistusta pandemian aikana.
– Julkinen rahoitus on Pohjoismaiden kulttuurielämän edellytys, mikä kävi entistä näkyvämmäksi korona-aikana. Julkinen rahoitus vakautti kulttuurisektoria, mutta nyt on alettu herätellä keskustelua siitä, että yhteistyötä tulisi lisätä eri rahoittajien ja yksityisen sektorin kanssa. Luovista aloista puhutaan koko ajan enemmän, sanoo Maria Hirvi-Ijäs, joka työskentelee erikoistutkijana raportin laatineessa Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporessa.
Kaikki maat olivat vuoden 2023 alkuun mennessä lakkauttaneet kriisituet. Samalla inflaatio ja energiakriisi ovat tuoneet uusia haasteita.
– Kulttuurisektorin työllisyydessä on elpymisen merkkejä, mutta nähtäväksi jää, onko elpyminen pysyvää ja pitkäjänteistä. Tiedämme, että kriisituet olivat tärkeitä toimenpiteitä, mutta työllisyyden ja talouden kehitys on vielä hämärän peitossa, sanoo Kulturanalys Nordenin Malin Weijmer.
Puutteita kulttuuriväen työehdoissa
Kulttuurisektorin koronakriisi paljasti rakenteellisia ongelmia, joissa on pohjimmiltaan kyse kulttuurin tekijöiden pitkän aikavälin taloudellisista edellytyksistä. Suuret laitostoimijat saattoivat korona-aikana vahvistaa talouttaan tilapäisesti moneen kertaan, kun taas freelancerit ovat ottaneet suuria henkilökohtaisia riskejä.
– Selvitys ja itse pandemia havainnollistavat järjestelmässä piileviä puutteita, jotka liittyvät kulttuurin tekijöiden työehtoihin ja taloudelliseen turvattomuuteen. Toimijoilla on yhteisiä kokemuksia haavoittuvuudesta ja siitä, että heistä tuli kriisitukien väliinputoajia, Kulturanalys Nordenin Malin Weijmer sanoo.
Kulttuurisektorin heterogeenisyyden vuoksi sen eri osien taloudellinen tilanne näyttäytyi hyvin erilaisena suhteessa saatavissa olleisiin tukiin ja niiden kriteereihin.
Kulttuuriosallistumisen elpyminen ja muutokset
Kulttuuriosallistuminen on suurelta osin palannut pandemiaa edeltäneelle tasolle. Tietyt ikäryhmät eivät kuitenkaan ole löytäneet takaisin entiseen malliin, mikä voidaan tulkita julkisten kokoontumisrajoitusten jäänteeksi.
Monet esimerkit kertovat nopeasta siirtymästä digitaalisten kulttuuripalveluiden tarjoamiseen, mutta kaikilla ei ollut resursseja sopeuttaa toimintaansa uusien edellytysten mukaiseksi. Kaikki eivät myöskään olleet tottuneet käyttämään kulttuuria digimuodossa.
– Koronapandemia antoi potkua taiteen vaihtoehtoisille jakelukanaville ja havainnollisti sitä, mitä livenä tai etänä kohtaaminen merkitsee. Osa taidemuotoista, kuten äänikirjat ja musiikki, ovat helpommin nautittavissa digitaalisesti, kun taas teatteri ja kuvataide eivät toimi samalla tavalla. Digitaalinen muoto tarjoaa myös edellytyksiä uudenlaiselle taideilmaisulle, ja nyt tekoäly tekee vahvasti tuloaan, Maria Hirvi-Ijäs sanoo.
Eri tuotanto- ja jakelumallien erot näkyivät esimerkiksi vaihtelevina taloudellisina mahdollisuuksina, jotka liittyvät digitalisaation hyödyntämiseen korona-aikana.
Kulturanalys Nordenin julkaiseman raportin on tehnyt Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cupore Pohjoismaiden ministerineuvoston toimeksiannosta.
