Arne Lygre

I vårt sted (”Meidän sijastamme”, suomentamaton) on näytelmä kolmen pohjimmiltaan yksinäisen ihmisen ystävyydestä. Kullakin näistä kolmesta naisesta – Astridilla, Saralla ja Evalla – on omat erilaiset ja ainutlaatuiset kokemuksensa. Naisista kaksi on tuntenut toisensa jo pitkään, mutta toinen heistä on pysytellyt etäällä jonkin aikaa. Sillä välin kuvaan on ilmestynyt kolmas nainen, joka on ottamassa hänen paikkansa. Näytelmän kuluessa valtatasapaino ja naisten väliset suhteet muuttuvat. Saamme seurata, miten satunnaiset kohtaamiset kietoutuvat toisiinsa. Niiden taustalla on haluttomuutta olla yksin, mutta myös muistoja menneistä tappioista, menettämisen tai korvatuksi tulemisen pelkoa sekä kilpailua ja mustasukkaisuutta.

Teoksessa pohditaan omaa ikää. Aika lähtee liikkeelle, ja sitä ilmentävät eletyt kokemukset, tulevaisuutta koskevat odotukset sekä akuutti kokemus siitä, mitä tarkoittaa olla tietyssä elämänvaiheessa, tässä ja nyt. Perustilanne on monin tavoin tuttu ja arkinen, ja kieli on näennäisen yksinkertaista, mutta samalla tyyliteltyä ja teatraalista.

Kieli korostaa hienovaraisesti sitä, miten vaikeaa muiden tavoittaminen voi olla. Tuntuu kuin hahmot maistelisivat sanomisiaan ja miettisivät niitä tai puhuisivat toistensa ohi ja pitäisivät tiukasti kiinni ystävyydestä, joka saattaa olla hauraampi kuin he haluavat myöntää. Moniäänisyyden kokemusta korostaa se, että kaikki kolme naista esittävät kahta roolia ja liukuvat välillä isän, veljen ja pojan rooleihin. Esimerkiksi yksi heistä esittää useiden sivujen ajan isäänsä ja on samalla oma itsensä.

I vårt sted tutkii mahdollisuuksia kokea yhteisyyttä ikäkaudesta ja elämäntilanteesta riippumatta sekä sitä, mikä määrittää ja säätelee suhteitamme muihin ihmisiin. Lygre osoittaa selvästi, ettei itseä voi koskaan nähdä sellaisena kuin muut meidät näkevät. Kaikki toiminta välittyy repliikkien kautta ilman selittäviä näyttämöohjeita tai oheistekstejä, mikä korostaa sitä, että kyseessä on eksistentiaalinen draama maailman käsiin luovutetusta ihmisestä.

Lygre osoittaa teoksellaan jälleen kerran, että hän on paitsi tärkeä näyttämötaiteilija myös erinomainen kirjailija, joka ansaitsee tulla luetuksi.

Arne Lygre on julkaissut romaaneja, novelleja ja näytelmiä, mutta viime vuosina hän on tullut tunnetuksi erityisesti näytelmäkirjailijana. Lygren tuotantoa on esitetty ympäri maailmaa, ja hän on kirjoittanut vuodesta 1996 lähtien 13 näytelmää, joita on käännetty 20 kielelle. Näytelmäkirjailijana hän on saanut sekä Ibsen-palkinnon että Hedda-palkinnon.